Gwrmgattock Heledd "Helen"

i. Todella hyvännäköisistä vanhemmistaan huolimatta Hyleuddwr Tin Soldier jäi rakenteeltaan vaatimattommaksi. Orina 152-senttinen ruunivoikko pidettiin sen muiden ominaisuuksien vuoksi, jotka kompensoivat rakennetta, jolla ei ollut asiaa rotunäyttelyiden BIS-kehään. Olihan Hyleuddwr Tin Soldier ryhdikäs poni hyväasentoisilla, järeillä jaloilla, mutta sen niska oli lyhyt, kaula hyvästä muodostaan huolimatta leveästi niin päähän kuin kaulaan liittynyt, hyväasentoinen lapa mutta vento selkä, sinänsä passeli runko vahvalla takaosalla - ja silti kokonaisuus oli enemmän turvallisen keskiverto. Orilautakunnankin mielestä ruunivoikon rakenne riitti jalostusorille, näyttelykehissä Hyleuddwr Tin Soldier kuitenkin jäi auttamatta rodun kärkinimien jalkoihin kauas luokkavoitosta. Ori taustajoukkoineen otti niin sanotusti vahingon takaisin kilpakentillä, vieläpä monella kentällä - Hyleuddwr Tin Soldierin valtava ruusuke- ja palkintopino on hankittu niin koulu-, este-, kenttä- kuin valjakkokilpailuista (helppo A, 100cm, helppo, vaativa). Erityisesti valjakkoajosta poni itsekin nautti, joten lopulta siihen panostettiin ratsastuslajeja enemmän. Muutamana kesänä orin kanssa lähdettiin Brittein saaria pidemmälle hankkimaan kisakokemusta Keski-Euroopan valjakkokentille; reissut, joilta Hyleuddwr Tin Soldier palasi kokemusten lisäksi myös komeaa ruusukepinoa rikkaampana. Vähän vakavahan ori oli, sellainen joka ei puhunut, pussannut tai perustanut rapsutuksista tai herkuista. Vapaapäiviä se sieti, vaikka liikunta selvästi oli cobin elämän suurin ilo. Rohkea, sisukas, jopa vähän itsepäinen poni työskenteli suurella sydämellä, eikä apujen korrektiudenkaan kanssa ollut aivan niin justiinsa.
Hyleuddwr Tin Soldierin menestystä tietysti auttoi sen hyppytekniikka (vahva ponnistus, tasainen hyppykaari, loistava jalkatekniikka sekä tasapaino) sekä kolme laadukasta askellajia jäntevästä, irtonaisesta käynnistä lennokkaaseen, vahvaan raviin ja ilmavaan, ylämäkeen suuntautuvaan laukkaan. Liikepisteissä Hyleuddwr Tin Soldier oli aina kärkikastia, niin myös kantakirjatilaisuudessaan, jossa se palkittiin pitkälti kilpailutulostensa siivittämänä ensimmäisellä palkinnolla. Jalostukseen cobia käytettiin valitettavan vähän, siitä jäi kolmisenkymmentä varsaa joiden laatu kuitenkin kompensoi määrää. Kaikki Hyleuddwr Tin Soldierin pojat on hyväksytty jalostukseen, tammoja on palkittu monin tavoin, jälkikasvu on meritoitunut erityisesti kilpakentillä sekä muutama myös näyttelykehissä. Hyleuddwr Tin Soldier periytti ennen kaikkea hyviä ratsun ja valjakkoponin ominaisuuksia, terveitä kestäviä jalkoja, myös liikettä sekä hyppykykyä. Luonteeltaan sekä rakenteeltaan jälkikasvu varioi paljon, vaikka yleensä Hyleuddwr Tin Soldierilaiset ovat melko selväpäisiä käyttöponeja, myös ne itsepäisemmät sekä laiskemmat yksilöt. Ori lopetettiin iän tuomien vaivojen vuoksi ponin ollessa 27-vuotias.

ii. Alkujaan Tafwyn Llew (ruunivoikko, 154cm) kilpaili koulu- ja esteratsastuksessa varsin hyvällä menestyksellä kohoten vaativa B/120cm -tasolle. Uralla tapahtui melkoinen suunnanmuutos valjakkoajon viedessä orin omistajan mennessään. Samassa lajihurmoksessa entisestä yleisponista muovautui lähes puhdasverinen valjakkoponi. Orin emän suku oli jo valmiiksi täynnä show- ja valjakkoponeja isän puolen suvun ollessa ratsulajeihin painottunutta, ja aika nopeasti niin omistajalle kuin uudelle lajivalmentajallekin kävi selväksi Tafwyn Llewin perineen kykyjä myös valjakkoajoon. Valjakkoura starttasi hitaasti, cobia haluttiin treenata rauhassa uuteen lajiin ja kisoihinkin otettiin tuntumaa aika rauhallisella otteella. Ori nousi vaativiin luokkiin keräten valjakkoajosta lopulta enemmän ruusukkeita kuin mitä se oli ehtinyt voittaa koulu- ja esteradoilta yhteensä. Tafwyn Llew oli pehmeä, kevyt ajaa sekä ratsastaa, erittäin motivoitunut, herkkä ja eteenpäinpyrkivä, mutta myös auttamattoman tosikko. Se ei ymmärtänyt hassuttelun tai vapaapäivien päälle, vaan keräsi toimettomuudesta välittömästi niin kutsutta pöllöenergiaa muistuttaen vapaapäivien jälkeen yhden hevosen karusellia. Lapsista tai muista eläimistä Tafwyn Llew ei yleensä perustanut, mitä nyt löysi muutamasta tallikissasta itselleen sielunkumppanin. Ihmisen kanssa cob oli aina asiallinen sekä hyväkäytöksinen, kunhan sitä ei jäänyt enempäänsä lääppimään. Ensimmäisellä palkinnolla kantakirjattu ori menestyi myös jalostuksessa jättäen yhteensä 187 jälkeläistä, niin welshejä kuin erilaisia (poni)risteytyksiä. Tafwyn Llewin jälkeläiset ovat kaikki ryhdikkäitä, yleensä valitettavan paksukaulaisia, mutta järeä- ja hyväjalkaisia käyttöponeja niin ratsastus- kuin valjakkolajeihin. Hivenen totisia, jopa happamia persoonia, mutta innokkaita työntekijöitä sekä todella rohkeita.
Jälkeläisten ryhti, paksu kaula sekä hyvät, järeät jalat eivät ole sattumaa, nämä ominaisuudet kun löytyvät Tafwyn Llewilta itseltään. Tyypeiltään ja leimoiltaan erinomainen, hyvä niska sekä ylälinja, hieman vento selkä ja lihaksikas, syvä runko. Tafwyn Llewilla oli todella lennokas, näyttävä ravi, ilmava pyörivä laukka sekä valitettavan lyhyt, vaikkakin muutoin hyvä käynti, hyppytekniikkakin selkeästi keskiverron paremmalla puolella. Nämä ominaisuudet kuitenkin periytyivät vahvasti vaihdellen. Tafwyn Llew lopetettiin 25-vuotiaana munuaisvikojen vuoksi.

ie. "Suurilinjainen, ilmeikäs tamma. Sillä on lyhyt niska, mutta muuten sopusuhtainen ylälinja sekä hyvin kiinnittynyt kaula. Tammalla on hyväasentoinen lapa, runko on pyöreä ja lihaksikas ja siinä on hyvä syvyys. Reisilihakset ovat pitkät. Jaloissa riittävä luusto, lyhyehköt sääriluut. Liikkeet ovat takaa hieman ahtaat, muutoin suorat. Käynti on jäntevää, irtonaista ja matkaavoittavaa. Ravi on lennokasta, hyvä mekaniikka. Laukka on kevyttä ja liike suuntautuu hyvin ylämäkeen." Hyleyddwr Gwawrella (tummanrautias, 147cm), aikoinaan tavallisen perheen harrastekaveriksi edullisesti konkurssihuutokaupasta ostettu tamma, hurmasi muutkin kuin omistajaperheensä. Tavanomaisen suvun tytär, joka oli kilpaillut lähinnä lasten ratsuna hyvin helppoja luokkia, ilmoitettiin mukaan lähinnä jännittävän kokemuksen vuoksi. Tamma palkittiin II-palkinnolla päivän kolmanneksi korkeimmin pistein, lausunto täynnään kehuja jokaisesta osa-alueesta. Rauhallinen, hyvähermoinen poni käyttäytyi esimerkillisesti läpi tilaisuuden, kuten se aina teki. Rehellinen, yritteliäs työmyyrä ei turhia jännittänyt suorittaen käyttökokeensakin rennonpuoleisesti, joskaan ei löysäillen. Hieno kantakirjalausunto sekä myöhemmin myönnetty jälkeläispalkinto ovat Hyleyddwr Gwawrellan suurimmat saavutukset, kisoissa se oli enemmän turvallinen hyvän mielen ja kokemuksen tuoja kuin ruusukehai. Kenties kokeneemman, tosissaan kisaavan ratsastajan enemmän huvin ja jännityksen vuoksi kisaavien lapsiratsastajien sijaan olisikin saanut Hyleyddwr Gwawrellastakin ruusukkeen arvoisia suorituksia esille!
Pitkälti kantakirjamenestyksen innoittamana Hyleyddwr Gwawrella astutettiin ensimmäisen kerran, toinen, kolmas ja neljäs varsa seurasivat perässä kun edellinen varsa saatiin aina myytyä ensimmäisissä varsanäyttelyissä, joihin varsa emineen vietiin. Hyleyddwr Gwawrella periytti tasaisen hyvin niin luonnetta, rakennetta kuin liikettä, sen varsat ovat pärjänneet niin näyttelykehissä, ratsastus- ja valjakkokilpailuissa kuin ihan tavan harrasteponeina, joiden elämän suurin jännitysnäytelmä on ollut kotikylän läpi ratsastaminen. Hyleyddwr Gwawrella lopetettiin 22-vuotiaana vakavien hammaskulumien vuoksi.

e. Gwrmgattock Brangwenin toivottiin kasvavan kilpaponiksi, joka pärjäisi niin koulu- kuin esteradoilla, sekä napsisi edes jokusen ruusukkeen näyttelykehistä. Kykyjä tammalle siunaantui, halua käyttää niitä ei niinkään paljon. On väärin sanoa Gwrmgattock Brangwenin olleen haluton liikkumaan, se vain oli hyvin tasaisen rauhallinen poni, jonka mielestä liikkuminen oli mukavinta matalan sykkeen humputtelussa eivätkä korkeat esteet tarjonneet sille sen suurempia innonväristyksiä kuin polven korkuiset esteet tekivät. Samalla tavalla tamma sai iloa ja onnistumista pohkeenväistöistä, eikä se koskaan innostunut avoista tai suluista sillä tavoin kuin omistajansa toivoi. Gwrmgattock Brangwen koulutettiin vaativa B/110cm radoille, joilta se sai hyväksyttyjä tuloksia. Parhaat suorituksensa, ruusukkeen arvoiset, tamma kuitenkin teki paljon matalammissa luokissa myös amatöörin tai lapsen ratsastamana. Tamman pitkä, aktiivinen, tahdikas käynti pääsi oikeuksiinsa vähemmälläkin vaivalla, ravin sekä laukan lennokkuuden esiin saaminen vaati paitsi ratsastajan taitoa, myös ponin oman innostumisen. Pienilläkin esteillä cobin loistava estesilmä, kyky tasapainottaa sekä korjata hyppyjä ja ylipäätään ponnistaa ideaalipaikasta hoiti homman kotiin, vaikkei ratsastaja olisi kuin matkustanut. Korkeammillakin esteillä ruunikko pysyi puoliautomaattina, laukka jäi helposti alitempoiseksi mutta Gwrmgattock Brangwen ei kieltänyt, juossut ohi tai muutoinkaan sabotoinut suorituksia. Aikavirheet olivat esteillä suurin kompastuskivi, siinä missä alitempoisuus sekä turhan rento muoto rokottivat kouluratojen kokonaisprosentteja. Tummanruunikko, 148cm korkuinen tamma oli todella hyväjalkainen niin jalkojen luuston kuin asennonkin osalta, kavioaineskin oli priimaa. Pitkät, hyväasentoiset lavat, pitkät reisilihakset sekä vahva, hyvin kulmautunut takaosa keräsivät nekin kehuja. Niska sekä kaula olivat valitettavan lyhyet, säkä todella piirteetön, runko melko kapea - nämä olivatkin rakenteen suurimmat puutteet. Kokonaiskuva oli kuitenkin melko tasapainoinen; huvittavaa kyllä, näyttelykehissä moitittiin eniten mihinkään etenemätöntä ravia! Hieman samanlaista turhankin rennon leppoisaa menoa edustivat Gwrmgattock Brangwenin kantakirjakokeetkin. Sitä kehuttiin hyvähermoiseksi, rauhalliseksi, hyväsuiseksi poniksi, jolta kuitenkin puuttui eteenpäinpyrkimystä. Tamma kuitenkin palkittiin KTK-II -palkinnolla. Varsoja Gwrmgattock Brangwen sai vain kaksi ennen kuin se jouduttiin hätälopettamaan vakavan takajalan avomurtuman vuoksi ponin ollessa 16-vuotias. Gwrmgattock Brangwenin kumpainenkin jälkeläinen on korrektirakenteinen, hyvin liikkuva ja hyppäävä cob, luonteeltaan täysin erilaisia.

ei. Glantawe Brenin Bach (154cm, tummanruunikko) voitti aikanaan käytännössä kaiken minkä welshponi saattoi näyttelyistä voittaa, eikä orin kilpaurakaan kalvennut näyttelymenestykselle. Varsavuosinaan ruunikko palkittiin aina näyttelyn parhaan varsan tittelillä, aikuisena se voitti aina oriluokkansa sekä yleensä kohosi BIS-kehänkin voittoon. Myös sisarus- ja jälkeläisryhmät, joihin Glantawe Brenin Bach osallistui, menestyivät erinomaisesti, aivan kuten orin omat jälkeläisryhmät myöhemmin. Tämä ei tullut kellekään yllätyksenä, ori oli poikkeuksellisen hieno, korrektirakenteinen sekä kaiken muun päälle luonteva, karismaattinen esiintyjä - todellinen katseenkääntäjä! Ryhti sekä runsaat jouhet toivat lisäpisteitä, mutta kyllä poni itsessään oli oikea silmänilo myös sen rakenteen hienoutta ymmärtämättömille. Tyypeiltään ja leimoiltaan erinomainen ori, ilmeikäs pää, pitkä niska, lihaksikas ylälinja sekä hyvin kiinnittynyt, joskin hieman paksu kaula, pitkä ja hyväasentoinen lapa. Rungosta ei löytynyt moitteen sijaa, tosin hyvin kulmautunut, lhaksikas takaosa mainittiin aina erikseen joka arviossa. Kaiken kruunasivat hyväluiset ja -asentoiset jalat erinomaisin kavioin, ja kun Glantawe Brenin Bach vielä liikkui pitkin, elastisin, jäntevin askelin, joista ei tahtia tai aktiivisuutta puuttunut, ei sen menestys oikeasti yllättänyt yhtään ketään. Näyttelydominointinsa lisäksi ori kilpaili helppo A/vaativa B -kouluradoilla erinomaisella menestyksellä, estemenestys jäi vaatimattomammaksi pitkälti omistajan lajimieltymyksen vuoksi. Kapasiteettia ponilla olisi ollut paljon pidemmälle kuin niihin satunnaisiin 80-100cm luokkiin, joihin se pääasiassa omistajansa ystävien ratsastamana osallistui.
Ensimmäisen palkinnon kantakirjaori oli tietysti paperilla pätevä, meritoitunut, edustavan näköinen. Se oli myös rohkea ja yhteistyöhaluinen, erittäin mielellään työskentelevä poni, josta kuitenkin silloin tällöin kuoriutui vaatelias prinssiponi, joka ei kuralätäkköön astunut tai suostunut olemaa ulkona ilman kaulakappaleellista sadeloimea. Orin omat jälkeläiset ovat vähemmän sokerista tehtyjä, tunne-elämältään tasaisempia ja pitkälti isänsä naurettavan hienon rakenteen perineitä näyttelymenestyjiä, joilta löytyy myös liikettä sekä kapasiteettia muttei aina kisapäätä tai voitontahtoa kapasiteetin rinnalle. 28-vuotiaaksi eläneen teräsorin jälkeläisten jälkeläisistä taas löytyy huomattavankin paljon isoisänsä pikku diivailuja ja oikkuja tasaisen tyynten yksilöiden vastapainoksi.

ee. Kolmisen senttiä takakorkea, muutoinkin hieman epäsuhta Enrhydreg Hafgan Mai ei näyttelykehissä pärjännyt, mutta esteradoilla se loisti voittaen ja sijoittuen lukuisia kertoja. Jo nuorten luokissa tamma osoitti kykynsä ollen ikäluokkansa kiistaton tähti, jonka loiste ainoastaan kirkastui aikuisiällä. Parhaimmillaan Enrhydreg Hafgan Mai kilpaili 120cm radoilla. Peloton, sisukas cob vaati taitavan ratsastajan, lasten ratsu se ei ollut, eikä aivan jokainen aikuinenkaan tullut toimeen hyvin herkän ponin kanssa, jonka reaktiot olivat suuret ja terävät. Toisaalta Enrhydreg Hafgan Mai teki töitä valtavalla tunteen palolla. Käsiteltäessäkin poni solahti herkkiskategoriaan, se saattoi näykkiä tai ihan potkia mikäli oikein kiukustui. Hyppykyvyt, niin kapasiteetti kuin hieno hyppytekniikka, lennokkaat, suuret liikkeet ja muut hyvän urheiluponin ominaisuudet silottelivat Enrhydreg Hafgan Main taustajoukkojen mielipidettä tamman luonteesta. 148-senttisellä, mustalla cobilla tosiaan oli suuret, ilmavat, elastiset liikkeet, ja sen hyväasentoiset jalat, pitkät reidet ja pitkä, hyväasentoinen lapa olivatkin sen rakenteen parhaita puolia. Pää oli toki kaunis, niska sekä kaula auttamatta lyhyet, runko melko lyhyt ja kapea sekä kuten mainittua, takakorkea. KTK-II -palkinto tulikin pitkälti muista syistä kuin rakenteen ansiosta, ennemmin rakenteesta huolimatta.
Enrhydreg Hafgan Mai varsoi omistajansa luona kolmesti, minkä lisäksi parikin nimekästä welshkasvattajaa liisasi tamman omaan käyttöönsä. Yhteensä 7 varsaa (5 D-ponia, kaksi part brediä) tehnyt tamma osoittautui yhtä hyväksi periyttäjäksi kuin kilpaponiksi. Sille käytettiin hyvärakenteisia oreja, jotka suurimmaksi osaksi tasoittivat Enrhydreg Hafgan Main suurimpia ongelmakohtia. Tamman varsat ovat yleensä emäänsä tasaisemman luonteisia, mutta niillä on hyvä itsetunto sekä rohkeutta; moni ostettiin jo varsanäyttelyistä pitkälti persoonan, itsevarman ja kontaktia ottavan esiintymisen, perusteella. Vaikka tamma itse olikin esteponi henkeen ja vereen, sen jälkeläiset ovat menestyneet myös koulukentillä. Enrhydreg Hafgan Mai kuoli 27-vuotiaana.

Sukuselvitys @ Lissu T. Kiitos<3