Ceiriosen

welsh & shetlandponies

Hughes v. Cornell "Hugh"

meriitit tähän

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 22.03.2009 (15v)
Kimo, 102cm

Rekisterinumero VH06-017-0217
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Cornell Shetlands
Omistaa Tuulia T. VRL-00084

Hughes v. Cornell on jälleen kerran yksi näistä Alegressa vierailun tuloksista. Tällä kertaa en tosin etsinyt mitään erityistä kunhan katselin ympärilleni josko löytäisin ponin tai hevosen Gateawayn jo ennestään paisuneen hevoslauman jatkeeksi. Kurkistellessani Alegren lukuisiin ponipuolen karsinoihin huomasin yhdestä karsinasta kurkistavan kimon shetlanninponin pään. Astelin leppoisaan tahtiin kyseessä olevan ponin karsinalle ja sitä rapsutellessani tutkistelin samalla sen karsinaan teipattua sukutaulua. Oriin nimi oli Hughes v. Cornell ja sen sukutaulu oli täynnä hieman vanhempisukuisia poneja, joten päätin kuin päätinkin tehdä siitä ostotarjouksen. Alegren omistajien hyväksyttyä ostotarjoukseni ja allekirjoitettuani oripojan kauppakirjan se lastattiin mukanani tuomaan traileriin, missä se sai odotella kunnes olin tarkastanut myös Alegren lämminverihevosten puolen.

Hugh on luonteeltaan sellainen vekkuliponi joka on aina nipistelemässä hoitajansa peppua tai levittelemässä harjapakin harjat ympäriinsä. Pilkettä silmäkulmassa oriilla siis riittää ja se aiheuttaakin jekkuilullaan hoitajalleen harmaita hiuksia. Torujahan Hugh ei ota kuuleviin korviinsa vaan kuuntelee ne pää kallellaan silmät loistaen ennenkuin jatkaa kepposteluaan. Ori olisi ehkä kaikista paras sitoa kiinni, mikäli haluaa välttyä sen jekkuilulta. Mikäli Hughin kuitenkin haluaa pitää vapaana on karsinan ovi pidettävä suljettuna, ettei ori vain lähtisi karkuteille. Harjattaessa Hugh on malttamaton oripoika eikä oikein malttaisi seistä kiltisti aloillaan. Hugh tulisikin harjata pikapikaa ennenkuin se menettää hermonsa ja alkaa pyörimään väkkärän lailla ympäri karsinaansa. Valjaat Hugh antaa laittaa ongelmitta. Talutettaessa Hughin pidättelemisessä on täysityö, sillä kokoonsa nähden vahva oripoika saattaa tempaista taluttajaltaan jalat alta mikäli se näkee jotain kiinnostavaa eikä taluttaja ole valppaana. Muiden hevosten kiusoittelusta oripoika pitää, mutta se kyllä tietää ketä sen ei parane mennä ärsyttämään.

Hugh osoitti meille tullessaan olevan lahjakkaampi kärryjen edessä kuin ratsastaja selässään, joten siitä päätettiinkin pika pikaa koulia valjakkoponi. Ori on aina innoissaan päästessään kärryjen eteen ja sitä saakin aina pidätellä ihan tosissaan. Ei Hugh kuitenkaan käsistä lähde vaan vastaan hyvin ajajansa pidätteisiin. Tarkkuuskokeessa Hugh saa yleisön hymyilemään malttamattomalla energiallaan, mikä tosin näkyy hutilointina, mikäli ohjastaja ei pysy tarkkana ohjasapujen kanssa. Ori olisikin syytä ohjata tarkasti porttien läpi ettei vain porttien päällä olevat pallot pääse putoamaan. Koulukoe Hughilta sujuu yleensä ihan mallikkaasti, vaikka oriilla onkin välillä vaikeuksia keskittyä. Marathon osuudella Hugh etenee tasaisen varmaan tahtiin eikä voimakkaalle, vaikkakin lyhytjalkaiselle oriille tuota vaikeuksia pysyä ihanneajassa edes mutaisellakelillä.

Sukutaulu

i. Daniel v.d. Moran ii. CW Sublime VIR MVA Ch, KTK II iii. Tiiterin Vilperi KTK III,VVJ II,YLA I
iie. Candent
ie. Vaapukan Emelie iei. Ruoholaakson Daa Daa
iee. Ikiajan Yksisiipinen Enkeli
e. Ilolan Huliviliina ei. Thethrawir Irwin eii. Särkyvän Sininen Taivas
eie. Flash's Breya VIR MVA Ch,KTK II,VVJ III
ee. Ilolan Hiluvinkutin eei. Cecam Granit KTK II
eee. Edenelle Veemente

she-o. Fiyero Dei s. 30.08.2015  ▪  om. Tuulia T.
she-t. Nightingale s. 05.09.2015  ▪  om. honeythief

KILPAILUKALENTERI

OMINAISUUSPISTEET

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 194.41
Nopeus ja kestävyys: 31.38
Kuuliaisuus ja luonne: 831.42
Tahti ja irtonaisuus: 95.97
Tarkkuus ja ketteryys: 628.79

Valjakkoajossa 1460.21 op (vaikeustasolla 4)!

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä 14. heinäkuuta 2018 (kirjoittaja: Jannica)

Valjastettuani orin kärryjen eteen lähdemme treenaamaan koulukokeen harjoituksia kentälle. Innokas ori tuntui olevan mielissään päästessään välillä kentälle maastoajon ja maratonharjoittelun sijasta. Aloittelimme käynnissä tekemällä voltteja, ympyröitä ja kiemurauraa. Hugh yritti hieman oikoa, mutta pienellä muistutuksella kyllä palasi ruotuun, pitihän sitä nyt uudet tyypit aina kokeilla.. Hugh tuntui kyllästyvän tehtävään pian, joten vaihdoin suuntaa ja aloin tehdä oriin kanssa vaihteeksi kääntäviä apuja kulmissa niin että ori sai jopa liioitellusti kulman jälkeen jättää etuosaa sisään banaanimuodossa. Se sujui kohtalaisen hyvin ja paremmin vielä vasempaan kierrokseen. Kärryillä ei kuitenkaan avotaivutus onnistunut samalla tavoin kuin ohjasajossa, joten Hugh sai keskittyä seuraavaksi laukkatyöskentelyyn välikäyntien jälkeen, joissa teimme muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia ohjelmanumeroksi.

Laukassa Hugh sai tehdä ensin ympyrällä töitä asettumalla joka toisen ympyrän ulos ja joka toisen sisälle. Vasemmassa kierroksessa ori ei ihan asettunut rehellisesti vaan pelkkä kaula taipui, josta huomautin kiristämällä ulko-ohjaa ja painamalla toista vähän myös saadakseni oria eteen, jotta sen olisi helpompi alkaa työskennellä oikeassa muodossa. Ori keveni hieman niskasta ja myötäsikin jonkin verran. Se kuitenkin välillä nosteli päätään, eikä oikein malttanut keskittyä loppuun asti laukassa tehtäviin, koska laukkaaminen tuntui olevan itsessään vielä hieman hankalaa orille paremman lihaskunnon puuttuessa takapäästä. Lämpimän ilman vuoksi teimme pitkät loppukäynnit maastossa ja Hugh pääsi pesun kautta laitumelle.

Valjakkovalmennus 15. heinäkuuta 2018 (valmentaja: Jannica)

Noviisitasoisen Hughin valmennuksessa keskityttiin tänään laukkatyöskentelyyn, joka oli toisinaan teettänyt hieman ongelmia parille orin huonohkon laukkakunnon vuoksi, joten se yritti aina siirtyä raville, juoksuttaessakin ympyrällä. Aloittelimme siten, että saitte itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen tulla ympärilleni keskiympyrälle laajaa kaarta tehden ja toinen puoli ympyrästä otettiin reipasta ravia, ei kuitenkaan hätäillen, ja toinen rauhallista laukkaa. Hugh oli hyvin kuulolla ja laukat nousivat täsmällisesti siirtymäkohdissa. Tehtävä ei kuitenkaan ollut toiseen suuntaan ihan yhtä helppo, jolloin ongelman ydin alkoi selkeästi näkymään minullekin, kun laukkatehtäviä oli tehty pidempään.

Hugh meinasi nostaa päätä ylös ja yritti näin välttää kunnolla selän läpi työskentelyä, joka oli tottakai raskaampaa kuin rennosti meneminen, kun vaadittiin jonkinlaista muotoa jo, vaikkei tokikaan noviisi-tason ponilta täydellistä suoritusta vielä voinut odottaa. Hugh työskenteli loppujen lopuksi laukassa kuuliaisesti, mutta oli vielä parantamisen varaa tempon ja tasapainon säilyttämisessä. Vaikeissa kohdissa ori yritti myös herkästi alta pois, jota se myös kuulemma teki muutoin, mikäli kohtasi vaikeita asioita harjoitellessa. Sait ottaa välillä ravia ja rentouttaa oria, mitä ei kauaa tarvinnut tehdä kun saitte siirtyä seuraavaan tehtävään. Tarkoituksena oli tulla laukassa siirtymisiä pitkälle sivulle niin monta kuin ehti, hätäilyä ei kuitenkaan saanut olla vaan ponin piti olla tasapainoinen siirtymisten välillä. Saitte molemmille pitkille sivuille kahdet siirtymiset, mikä oli noviisitason valjakolle oikein hyvä suoritus. Haastava tehtävä meni teiltä molemmilta kivasti ja kun saatte vielä lisää yhteistyötä ja treenikilometrejä alle alkaa varmasti sujua myös koulupuoli valjakkoajossa.

Päiväkirjamerkintä 14. helmikuuta 2019 (valmentaja: Roxana Dimarzo)

Minut oli kutsuttu hoitamaan ja liikuttamaan shetlanninponi ori nimeltä Hugh. En muista milloin viimeksi olisin ratsastanut shetlanninponilla, mutta pituuden puolesta ponit sopivat kuin nenä päähän. En osannut yhtään odottaa millainen poni oli vastassa, mutta kurkattua kimon orin karsinaan se vaikutti suloiselta.

Lopulta poni osoittautui hoitamisen aikana todelliseksi vekkuliksi. Taskut oli pakko käydä läpi ja katsoa milloin tulisi tilaisuus livahtaa ulos karsinasta. Olin tottunut hoitamaan hevosia avoimella pilttuupaikalla, mutta nyt varmuuden vuoksi karsinan ovi oli puoliksi kiinni. Harjaamiseen ja varustamiseen ei mennyt kauaa, mutta omia vermeitä laittaessa poni kuoppi karsinan pintaa ja painoi korvat niskaan kiinni. Nyt katkesi maltti ja tuli pikkuisen kiire päästä ulos.

Nousin pihalla ponin selkään kevyesti ja ajattelin mennä maastoilemaan. Kenttä oli aivan sysijäässä ja maneesi oli varattu valmennukseen, minkä takia muita vaihtoehtoja ei ollut. Kuitenkin tiet vaikuttivat olevan suhteellisen hyvässä kunnossa. Ponilla oli pääosin käyty kärryjen edessä, mutta itsellä ei ollut kuin kuormahevosista kokemusta. Maastossa otin aluksi varovaisesti ja käynnissä poni vaikutti suhteellisen rauhalliselta, mutta osittain hämmentyneeltä. Ravin nostaessa kimo tykkäsi niskuroida heittelemällä päätä ja takajalkoja ilmaan. Pysyin kyydissä ja pidin komennon eteenpäin. Pian poni antoi periksi ja ravasimme tien reunaa pitkin, missä maasto ei ollut niin röpelöistä. Hokit pitivät meidät hyvin pystyssä. Peltosuoralla nostin laukan ja kuinka ihanaa oli olla pompattavien ponien askeleissa mukana. Hugh laukkasi energisesti eteenpäin ja annoin vauhdin kasvaa kasvamista. Tuuli ulvoi korvien välissä ja ponin valkea harja peitti näkymän. Loppumatka otettiin rennossa käynnissä ja poni venytti niskaa pitkälle eteenpäin. Hyvin rauhallinen maasto talvipakkasessa, kun aurinko paistoi kirkkaasti edessämme.

Valjakkovalmennus 29. huhtikuuta 2019 (valmentaja: reibili)

Olin haljeta innostuksesta, sillä en ollut pitkään aikaan päässyt valmentamaan shetlanninponeja! Talli tosin oli minulle aivan täysin uusi tuttavuus, joten olin hieman myöhässä valmennuksesta harhailtuani navigaattorin ohjeista huolimatta hieman ohi risteyksestä josta olisi pitänyt kääntyä.
Perillä Tuulia jo odottikin kimon orinsa Hughin kanssa. Koska oltiin myöhässä aikataulusta, olin iloinen nähdessäni että Tuulia ja Hugh olivat jo alkuverryttelyjä suorittamassa.
Hilasin itseni kentälle katselemaan valjakon työskentelyä ja aika ajoin jouduin huomauttelemaan Tuuliaa siitä, että pidättelisi oria hieman enemmän. Hugh oli varsin iloisella mielellä ja tällä hetkellä sen työskentely oli enemmänkin päämäärätöntä haahuilua vauhdilla eteenpäin kuin mitään muuta. Pikku hiljaa käynti-ravi siirtymisten jälkeen ori alkoi rauhoittua hienosti ja kuunteli nyt ajajaansa paremmin. Teetätin valjakolla tarkkuusharjoituksia ja koska ori oli noviisi luokkien suorittaja, ei rata ollut kovin vaikea. Tuulia ja Hugh suorittivatkin sen leikiten, joten päätin hieman pienentää tötteröiden välejä.
Tälläkään kertaa ongelmia ei ollut, ori oli ketterä ja selvitti tiukatkin käännökset hienosti. Ensimmäisellä kerralla tehtävä tosin suoritettiin käynnissä ja nyt halusin nähdä saman ravissa. Ensimmäinen tötterö radasta kaatui koska Hugh kaahotti taas innostuksissaan eteenpäin sen enempää miettimättä, mutta Tuulia sai hienosti rauhoitettua tilanteen ja loppurata sujui hienosti. Tämän valjakon työskentelyä oli todella ilo katsella, ja kotiläksyksi kehotin Tuuliaa tekemään orin kanssa harjoituksia jotka auttaisivat oria rauhoittumaan paremmin. Valmennus oli mukava päättää onnistuneeseen suoritukseen, joten jätin Tuulian ja Hughin tekemään loppuverryttelyt itsenäisesti.

Päiväkirjamerkintä 30. huhtikuuta 2019 (kirjoittaja: reibili)

Tiedättekö sen tunteen, kun tunnet olevasi kuin lapsi karkkikaupassa? Minulla oli tänään heti aamusta sellainen tunne, koska tiesin pääseväni tänään ajamaan shetlanninponilla pitkästä aikaa. Toki minulla niitä itsellänikin oli, mutta niiden liikutus pääsääntöisesti kuului muille.
Saavuin jälleen Ceiriosen tallin pihaan ja lähdin sitten etsimään kimoa shetlanninponiori Hughia, jota olin aiemmin käynyt jo valmentamassa. Bongasin orin tarhastaan, joten menin sinne, avasin portin aikomuksenani mennä tarhaan ja lähestyä ponia. Hugh oli kuitenkin toista mieltä, ehdin jo ilahtua kun ori lähti tallustelemaan kohti katsomaan kuka kumma häntä tulee häiritsemään. Kuitenkin nähdessään riimunnarun kädessäni, se vaihtoi suuntaa totaalisesti ja oli paljon enemmän kiinnostunut heinistään kuin minusta. Ei siis auttanut kun kaivaa taskusta pari palaa leipää, joilla sain lahjottua orin antamaan itsensä kiinni.
Talliin päästyämme harjasin Hughin huolella, pari kertaa se yritti nipistellä minua hampaillaan käsivarresta, mutta ilmeisesti mulkaisin sitä tarpeeksi pahasti, kun nipistely yritykset loppuivat siihen pariin kertaan. Sain orin valjaisiin ja kärryt perään, joten päästin sen irti käytävältä ja hyppäsin itse koppakärryjen kyytiin. Ori porhalsi eteenpäin mukavan reippaasti, eikä minun tarvinnut keskittyä muuhun kuin kyydistä nauttimiseen. Ori toimi mukavan pienillä avuilla, ja maastoreitilläkin se oli rohkea, ja taisi myös tuntea reitin kotiin, koska minusta tuntui, että olin hieman eksyksissä.
Pääsimme ehjin nahoin tallille takaisin, jossa riisuin orin valjaistaan ja huolsin sen asianmukaisesti pois. Ennen lähtöäni laitoin sen ohjeiden mukaan karsinaansa, toki en voinut ennen sitä vastustaa pientä lässytys ja lääppimishetkeä.

Kuvagalleria

Ulkoasu © Cery 2018
Taustakuva © Kentama CC BY 2.0
Kuvat © scirlin & VV

 ▪  Talli X Nimi
 ▪  Talli Y Niminen
 ▪  Talli XY Nimekäs

Viimeisin päivitys 15.07.2018
Ponien muutto Gateawaystä uuteen talliin aloitettu.

Tämä on virtuaalitalli ja jokainen hevonen on virtuaalihevonen  ▪  This is a sim-game stable