Ceiriosen

welsh & shetlandponies

Päivärinteen Arthur "Arttu"

VVJ II

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 21.03.2015 (12v) Suomessa
Mustankirjava, 101cm

Rekisterinumero VH15-017-0410
Yleispainoitteinen: Helppo B, 60cm, Vaikea
Kasvattanut Päivärinne
Omistaa Tuulia T. VRL-00084

Valjakkoajojaoksen Laatuarvostelu 30.04.2016
7 + 40 + 22 + 12 + 15 = 96p. VVJ II

Päivärinteen Arthur tuli meille yhdessä Päivärinteen Tabithan kanssa shetlanninponitalli Päivärinteesta etsiskellessäni talliin uusia valjakkopainotteisia poneja ja hevosia. Huomatessani JP:n tarjoavan joitakin vanhempia päivärinteeläisiä jalostukseen viimeistä kertaa tartuin oitis tilaisuuteen. Yksi jalostukseen tarjottavista oreista oli iki-ihana Päivärinteen Roi, jolle tällä kertaa valikoitui puolisoksi Defying Gravity Dei. Maaliskuun loppupuolella Defying Gravity Dei sitten putkautti maailmaan mustankirjavan orivarsan, joka sai nimekseen Päivärinteen Arthur.

Artuksi ristitty ori on isänsä tavoin hyvin itsenäinen eikä pahemmin piittaa kaksi-tai nelijalkaisten seurasta. Ori onkin enemmän yhden ihmisen hevonen ja lämpenee vain harvoille ja valituille. Arttuun eivät tepsi porkkanat taikka rapsutukset mikäli se on päättänyt jota kuta inhota se myös inhoaa. Artun kanssa saakin olla varovainen kun sen karsinaan menee ensimmäisiä kertoja, sillä vastassa voi yhtä hyvin olla luimiva ja hampaitaan esittelevä kiukkuinen poniherra kuin kaikinpuolin suloinen poniherra. Parin hoitokerran jälkeen orista kuitenkin jo tietää josko se jostakusta pitää vai ei. Hoitotoimenpiteiden ajan Artun uskaltaa hyvin pitää irti karsinassaan, sillä orilla ei ole taipumusta hyöriä ympäri karsinaansa tai karata avoimesta karsinan ovesta. Arttu nimittäin tietää saavansa olla taas nopeammin yksikseen mikäli se käyttäytyy hyvin hoitotoimenpiteiden suorittamisen ajan. Artulle hoitotoimenpiteet kuten harjaus ovatkin vain pakollinen paha, sillä se kyllä pärjäisi yksin karsinassaan ilman muiden seuraa. Valjaat Arttu antaa laittaa ongelmitta, vaikkakin oriin silmien palavasta katseesta voikin nähdä, että sillä olisi kiire ulos. Talutettaessa Artulla tuppaa olemaan aina ihan hirveä kiire, joten sille olisi syytä laittaa orikuolaimet suuhun pitemmälle talutuslenkille lähdettäessä, mikäli haluaa säilyttää kontrollin. Muiden hevosten seurasta Arttu ei välitä sitten lainkaan, minkä vuoksi se tarhataankin yksin tappelujen välttämiseksi.

Ajettaessa Arttu on aivan yhtä itsenäinen kuin hoidettaessakin eikä näin ollen siedä mitään turhaa hössötystä. Arttu pitää siitä jos se pääsee heti kärryt perään saatuaan töihin. Töitähän Arttu tekee enemmän kuin mielellään ja omaa näin ollen hyvin korkean työmoraalin. Oriille annettujen ohjasapujen olisi kuitenkin syytä olla tiptop, sillä herra ei voi sietää epämääräisiä ohjasapuja tai epävarmaa ohjastajaa. Artun rattaille olisikin syytä istuttaa itsevarma ja rauhallinen ohjastaja, joka tietää täsmälleen mitä on tekemässä. Valjakkoajon koulukoe sujuu Artulta useimmiten hyvin itsevarmaan tyyliin, sillä se tuntuu tietävän olevansa paras kaikessa mihin ryhtyy. Tarkkuuskokeessa Arttua täytyy ohjastaa hyvin tarkasti, sillä ori ei todellakaan mene nätisti porttien välistä ellei sitä ohjaa läpi aivan keskeltä. Marathonosuudesta ori selviää vähän vaihtelevasti riippueh ihan siitä millä tuulella herra sattuu olemaan. Hyvinä päivinään Arttu suoriutuu marathonosuudesta mallikelpoisesti kun taas oriin huonoina päivinä tuloksena voi olla vain katastrofi.

Sukutaulu

i. Päivärinteen Roi VIR MVA Ch,KTK II,VVJ I,SHLA I ii. Samuel VIR MVA Ch,KTK III, VVJ I, SHLA I iii. All Around
iie. Pepita
ie. Serene Grace Ch, KTK III iei. Cabochard Rock
iee. Gracidea
e. Defying Gravity Dei ei. Lycos Merlin VIR MVA Ch, KTK III, YLA III eii. Foudre Rouge
eie. Eleanore Rigby
ee. Nefertarin Gloria VIR MVA Ch,KTK III,YLA III eei. Louhimies LIOR
eee. Ainokainen LIOR

she-o. Lionel v.d. Gateaway s. 25.03.2015  ▪  om. Creimeide
she-o. Lucan v.d. Gateaway s. 14.12.2016  ▪  om. Daisy
she-t. Vehkakorven Vaahtokarkki s. 26.02.2017  ▪  om. Mette
she-t. Bambibliss s. 21.07.2018  ▪  om. Melina

KILPAILUKALENTERI

OMINAISUUSPISTEET

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 3.23
Nopeus ja kestävyys: 0.43
Kuuliaisuus ja luonne: 2518.74
Tahti ja irtonaisuus: 0.41
Tarkkuus ja ketteryys: 3160.33

Valjakkoajossa 5679.07 op (vaikeustasolla 10)!
Kouluratsastuksessa 2519.15 op (vaikeustasolla 6)!
Esteratsastuksessa 2521.97 op (vaikeustasolla 6)!

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä 22. maaliskuuta 2015

Satuin sopivasti olemaan Suomessa juuri silloin kun Päivärinteen Arthur syntyi, joten JP kutsui minut katsomaan vastasyntynyttä orivarsaa heti sen syntymän jälkeisenä päivänä. Olisin mennyt heti oriin synnyttyä sitä katsomaan, mutta JP toppuutteli minua sanoen, että oli parempi antaa varsan ja sen emän Defying Gravity Dei levätä lopun päivää. Vastahakoisesti myönnynin tähän, mutta pomppasin jo seuraavana päivänä aikaisin ylös, sillä ajomatka Päivärinteeseen pohjoisessa sijaitsevalta suomenhevostalliltani oli pitkä. Ajomatka sujui kuitenkin rauhallisesti ja keskipäivän aikoihin kaarsin autolla Päivärinteen porteista sisään. JP oli minua vastassa ja ohjasi minut oitis Defying Gravity Dein karsinalle, kysyttyään ensin haluaisinko ennen kuin menisimme varsaa katsomaan nauttia virvokkeita, mihin vastaus oli luonnollisesti kieltävä, sillä minulla oli kova kiire päästä katsastamaan Gateawayn uusin tulokas, vaikkei se vielä vähään aikaan muuttaisikaan. Saavuttuamme Defying Gravity Dein karsinalle en voinut olla huomaisematta ihastuksesta nähdessäni mustankirjavan orivarsan, joka sulatti oitis sydämeni. Defying Gravity Dei mulkoili minua aluksi epäluuloisesti astuessani sen karsinaan, mutta rapsuteltuani sitä hetken ja annettuani sille porkkanan tamma antoi minun kuitenkin lähestyä varsaansa, vaikka tarkkailikin jokaista liikettäni. Tyydyin kuitenkin lähinnä katselemaan varsaa, sillä se joi parhaillaan maitoa emänsä nisästä enkä halunnut häiritä sitä sen enempää. Totesin kuitenkin varsalla olevan vankkatekoinen varsa, mikä sopikin oikein hyvin, sillä pidin itse enemmän vankoista shetlanninponeista. Astuttuani ulos karsinasta suostuin viimein lähtemään JP:n kanssa sisälle, jotta voisimme keskustella käytännön asioista. Ihan ensimmäiseksi JP kysyi, saatuamme teekupposet eteemme, olinko keksinyt vielä varsalle nimeä. Tähän vastasin, että miltä Päivärinteen Arthur kuulostaisi, mikä oli myös JP:n mielestä oikein sopiva nimi ja hän lupasi merkitä nimen ylös rekisteripapereihin. Sovimme vielä muutamista käytännön järjestelyistä liittyen Arthurin kuljetukseen Hollannissa sijaitsevalle ratsutilalleni ennen kuin nousin autoon ja lähdin ajelemaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.

Päiväkirjamerkintä 22. huhtikuuta 2015

Päivälleen vuosi sen jälkeen kun Arthur oli syntynyt lennätettiin ori Suomesta Hollantiin. Toki oriin kuljetuksen kasvattajaltaan uuteen kotimaahansa olisi voinut sopia aiemmaksikin, mutta olimme JP:n kanssa nähneet parhaimmaksi antaa orin varttua ensin rauhassa kasvattajansa luona. Olin Schipolin lentokentällä Arthuria vastassa, sitä kuljettavan lennon laskeutuessa myöhään illalla Hollannin kamaralle. Manasin tosin itsekseni sitä onnettomuutta, ettei kyseisenä päivänä ollut ollut aikaisempia rahtilentoja Hollantiin Suomesta vaan vain tämä yksi. Koneen laskeudutta ori tuotiin eläinkeskukseen eläinlääkärin tarkastettavaksi, jonka pitäisi antaa puhtaat paperit ennen kuin ori voisi mukaani lähteä. Kaikeksi onneksi keskuksen eläinlääkäri ei löytänyt Arthurista mitään vikaa vaan totesi oriin olevan erinomaisessa kunnossa. Päästessäni Arthurin luo huomasin oriin kuitenkin olevan todella levoton, joten kiitin hiljaa mielessäni kaukonäköisyyttäni, sillä olin ottanut yhden tallin veteraani shetlanninponeista CRS Scarlet Brigadierin mukaani Arthuria hakemaan. Ken ties vanhemman oriin seura rauhoittaisi vuotiasta, sillä CRS Scarlet Brigadier oli tunnettu rauhallisuudestaan. Laskiessani trailerin takasillan alas Arthur kuitenkin otti itsepäiseen ilmeen ikään kuin sanoen minähän en tuohon hökötykseen mene. Parin epäonnistuneen lastaus yrityksen jälkeen sain kuitenkin Arthurin juoksutettua traileriin. Suljettuani takaoven heilutin hyvästiksi eläinkeskuksen tauolla olevalle väelle ennenkuin lähdin ajelemaan kohti Zeelandin provinssia. Ainoa hyvä asia lennon myöhäisessä saapumisajankohdassa olikin se, ettei näin myöhään teillä ollut enää pahemmin liikennettä, joten matka taittui reipasta vauhtia liikenneruuhkien puuttuessa. Gateawayn pihaan kaarsimme kuitenkin vasta lähempänä keskiyötä, missä meitä odottelikin mieheni, joka oli lupautunut auttamaan viemään hevoset talliin. Trailerin pysähdyttyä Arthur, joka oli matkustanut rauhallisesti, alkoi oitis hirnua kimeällä äänellä ja liikehtimään levottomasti. Avasinkin äkkiä trailerin oven ja irrotin vikkelästi Arthurin riimunnarun ennen kuin se ehti loukata itseään. Arthurin hirnunta oli jo ehtinyt herättää osan ponioritallin asukkaista, jotka hirnuivat sille takaisin, joten talutin oriin nopeasti karsinaansa ennen kuin se herättäisi muutkin hevoset. Arthuria odotti karsinassa annos höyryävän kuumaa apetta, jonka kimppuun ori syöksyi aikailematta eikä paljon piitannut, vaikka siinä samalla poistin siltä kuljetusvarusteet ja tarkistin vielä kertaalleen oliko se onnistunut loukkaamaan itseään matkan aikana. Todettuani Arthurin olevan kunnossa astuin ulos karsinan ovesta ja jätin oriin yöksi talliin rauhoittumaan. Aamulla ori pääsisi tarhaan muutaman rauhallisen hevosen kanssa purkamaan turhaa energiaa.

Valjakkovalmennus 20. helmikuuta 2016

Tänään vakaana aikomuksenani oli vetää Arthurin kanssa kunnon valjakkotreenit erilaisia kiemurauria tehden. Arthur vain ei sattunut olemaan kovinkaan yhteistyöhaluisella tuulella, liekö asiaan vaikuttaneet treenien aikainen ajankohta vai että oriilla oli yksinkertaisesti huono päivä, mutta sain tehdä tosissani töitä, että oriin moottori lähtisi käyntiin, mikä olikin harvinaista, sillä yleensä Arttu on hyvin yhteistyöhaluinen eikä oikuttele. Lopulta sain kuitenkin Artun huomion kiinnitettyäni itseeni ja aloimme tekemään ensin loivia kiemurauria pujotellen kartioiden läpi pitkillä sivuilla ensin käynnissä ja sitten ravissa. Artun verryttyä kunnolla pyysin sivulla odottavaa tallityttöä laittamaan meille tolpat kolmikaarista kiemurauraa varten maneesin keskelle, sillä aikaa kun tein toisessa päädyssä oriin kanssa pientä volttikahdeksikkoa ravissa, siten, että volttien leikkauspisteessä oli aina pysähdys. Arttu tottelin hyvin ohjasapujani, vaikka meiltä menikin hetki ennen kuin saimme pysähdyksen kohdilleen juuri ympyröiden leikkauspisteeseen. Tallityöntekijän laitettua meille tolpat kolmikaarista kiemurauraa pitkin lähdimme suorittamaan tehtävää kootussa ravissa. Hieman Arttu puski kaarteissa sisäänpäin, mutta kiristettyäni ulko-ohjaa loppui sisäänpäin punkeminen. Harjoiteltuamme hetken kolmikaarisella kiemurauralla siirryimme harjoittelemaan viisikaarista kiemurauraa tallityöntekijän lisättyä meille muutaman tolpan ja tiivistettyä tolppien välejä hieman pienemmiksi. Tulimme tehtävän ensin käynnissä, että saisimme tuntumaa tehtävään, mutta varsin pian siirsin Artun harjoitusraviin, sillä käynnissä tehtävä sujui moittteettomasti. Ravissa Arttu yritti taas hieman punkea sisään päin löysätessäni hieman ulko-ohjaa, mutta kiristettyäni ohjan ei Arttu enää kaatunut sisäohjaa vasten. Tämän tehtävän toistimme useampaan kertaan, sillä minulla oli hieman vaikeuksia saada kaarista samankokoisia tolpista huolimatta, mutta vähitellen tehtävä alkoi sujua ja lopuksi saatoimme tehdä tehtävän vielä ilman aputolppia. Ollessani täysin tyytyväinen suoritukseemme ravailimme hetken uraa pitkin kunnes hidastin Artun käyntiin ja luovutin sen ohjat meitä jo odottavalle hoitajalle.

Kouluvalmennus 14. huhtikuuta 2018 (valmentaja: Jannica)

Hyvän työmotivaation omaava Arttu oli päätetty koulia ratsuksi. Olin hieman yllättynyt saapuessani pitämään kouluvalmennusta ratsukolle, kun huomasin Artun kentällä.
"Koskas tuo on ratsuksi koulutettu?" ihmettelin puoliksi ääneen.
"Nyt ajateltiin alottaa" Tuulia naurahti ja jäin miettimään olikohan nainen tosissaan.. noh, pian se ilmeisesti nähtäisiin sitten.
"No niin, aloitellaas ihan perusasioilla sitten tänään. Jää vaikka ensin ihan käynnissä tekemään voltteja, ympyröitä, kolmikaarista, laajoja kaaria, että poni saa rauhassa rentoutua ja miettiä mitä siltä pyydetään" opastin kädestä pitäen naista, vaikka johan tämä oli ratsutuksen saloihin päässyt perehtymään aiemminkin.
Tuulia teki työtä käskettyä ja Arttuhan totteli, se oli suunniltaan onnesta, kun sille oli keksitty uusia haasteita, eikä tuntunut ollenkaan panevan pahakseen, että selkään oli laitettu aavistuksen ehkä pitkä ratsastaja. Olipahan suuremmat mahdollisuudet saada ratsastaja pysymään kyydissä, jos tuli vastaan tenkkapoo, ajattelin itsekseni hymähtäen.

Muutaman kerran Arttu jäi pohtimaan peruutuksia ja pysähdyksiä tehdessä mitä siltä haluttiin, mutta pääsi pian juonesta kiinni ja täytyy myöntää että ratsastajalla oli kyllä oriin kanssa toimiessa rautaiset hermot. Saitte siirtyä raviin, alkuun istuit satulassa harjoitusravissa, mutta sen jälkeen sait ruveta keventelemään hieman paino jalustimilla. Ori ei tuntunut olevan moksiskaan ja muutamien harjoituskierrosten jälkeen liikkui jo oikein hyvässä tasapainossa ravissakin. Laukkaharjoituksia emme vielä tehneet tänään, koska koko ratsastusjuttu oli ponille hieman uusi, mutta loppuun pääsit vielä tekemään jumppaliikkeitä liinassa, jotta ori tottuisi erilaisiin apuihin ja ratsastajan painoapujen vaihteluun selässään. Aluksi Arttu olikin hieman ihmeissään kaikesta kokemastaan uudesta, mutta tasoittui kyllä pian huomattuaan, ettei tässä mitään niin erikoista tapahtunut.

Päiväkirjamerkintä 15. huhtikuuta 2018 (kirjoittaja: Jannica)

Tuulian valmennusta seuraavana päivänä sain tehtäväksi ratsuttaa Artun itsekin. Alkukäynneissä pidin hieman ohjia tuntumalla, vaikka ori ei mitenkään erityisen vauhdikkaalta tai säpäkältä vaikuttanutkaan. Ravissa se oli juuri sopivan reipas eikä hätkyillyt suuntaan tai toiseen. Emme tehneet mitään erityistä, riitti kun poni liikkui tasapainossa käynnissä ja ravissa ratsastajan kanssa kääntyäen ohjas- ja painoavuista sinne minne pyydettiin isoilla ympyröillä ja kahdeksikolla, vaikkei se painoavuista tietenkään vielä paljoa ymmärtänyt, mutta shettikset ovat yleensä nopeita oppimaan ja niin oli tämäkin tapaus. Ravi alkoi sujua niin kivasti että ennen välikäyntejä otin ponin kokeeksi ympyrälle ja pyysin hieman ravia eteenpäin ääniavuin ja samalla pohkeella painaen kevyesti, jotta ori oppisi yhdistämään nämä kaksi toisiinsa. Arttu nosti päätään, mutta vauhti kuitenkin lisääntyi, joten kiitin ponia äänellä, en tohtinut vielä irroittaa kättä ohjasta taputtamista varten kaulalle, jos poni ei siihen ollut tottunut. Otin ravissa kevennellen samaisella ympyrällä pieniä puolipidätteitä sisäohjalla samalla pyytäen aktiivisesti eteen. Arttu oli hieman hidas pohkeelle vielä, mutta ääniavuista liikkui kyllä kivasti jo eteen. Se sai hetken levähtää, ennen kuin rupeaisimme miettimään laukkaamista.

Tiesin ulkomuistista, että ori osasi liinassa nostaa laukat käskystä, joten kokeilin samaa kikkakolmosta minäkin. Ohjasin orin pitkän sivun alkuun, annoin laukkapohkeet ja vahvistukseksi vielä napautin raipalla kaulalle samalla kun toistin selkeästi "laukka"-käskyn kahdesti. Ori nopeutti kyllä askelta, mutta ei nostanut laukkaa ravista, joten pyysin sen takaisin käyntiin ennen pitkän sivun loppua, hengitin syvään ja yritin seuraavalla sivulla uudelleen. Jälleen sama juttu, en kuitenkaan hermostunut vaan annoin ponin siirtyä käyntiin sitä pyydettyäni rauhassa, vaihdoimme suuntaa ja kokeilimme vasemmalle, josko se olisi helpompi suunta orille. Tällä kerralla ori oli selkeästi menemässä jo eteen enemmän ja puolivälissä suoraa sai kuin saikin laukan nousemaan, kehuin sen maasta taivaisiin ja kokeilin seuraavalla sivulla uudelleen. Laukka ei tällä kerralla noussut, mutta kuten sanottu ovat ponit nopeita oppimaan ja samassa kohden seuraavaa pitkää sivua Arttu nostikin uudelleen laukan. Se laukkasi nätisti sivun loppuun, jossa siirsin sen pelkällä istunnalla ja polvia puristamalla raviin ja sitten käyntiin. Kehuin ponia äänellä, taputin kaulalle ja siirsin käyntiin. Ori näytti erittäin tyytyväiseltä itseensä lopetellessamme tältä kerralta.

Estevalmennus 14. helmikuuta 2019 (valmentaja: Roxana Dimarzo)

Maneesiin saapuu suloinen ja itsepäisen näköinen shetlanninponi ori ratsastajansa kanssa. Selkään nousu tapahtui kuitenkin rauhallisesti ja pian he olivat liikkeellä kävellessä maneesin uraa pitkin vapailla ohjilla.

Aloitimme puomityöskentelyn käynnissä ja ravissa sekä siirtymisien kautta haimme ponin keskittymisen kuulolle. Tuulia teki siistit ja huolellisesti siirtymiset sekä selkeillä avuilla valmisteli ponin siirtymisille. Arttu ravasi reippaasti ja ylitti puomit ilman suurempia ongelmia. Muutaman kerran kaviot kolisivat puomeihin. Pyysin ratsukkoa pitämään tahdin ja katseen edessä. Sitten poni nosteli jalkoja kunnolla. Laukkaa verryteltiin isolla ympyrällä maneesin toisessa päädyssä ensin ilman estettä ja sitten esteen kanssa. Ilman estettä haettiin vähän taipuvaisuutta ja esteellä katsottiin, että ratsastaja suoristaa hevosen ennen hyppyä kaarevasta urasta huolimatta.

Ristikoiden hyppääminen aloitettiin suoralla linjalla hyvän verryttelyn jälkeen. Ratsastaja nosti hyvän laukan ennen esteitä ja ratsasti mahdollisimman suoraan kahden sarjan esteen. Sisäpohkeella ratsastaja piti ponin linjalla, kun Arttu tykkäsi vähän lähteä halimaan estetolppaa. Esteiden jälkeen otettiin lisättyä laukkaa suoralla linjalla ja hidastaminen normaaliin laukkaan ennen seuraavaa tehtävää. Lähestyminen ravissa lävistäjälle kahden esteen sarjalle, mutta väliin tuli yksi ja puoli askelta. Lähestyminen tuli hyvin ja jatkui laukassa. Ratsastaja sai vähän hakea aktiivisuutta esteen jälkeen ja tulla heti uudestaan saman suunnan vaihdettua. Poni eteni kuuliaisesti eteenpäin ollen kokoajan ratsastajan avuilla. Valmennuksen aikana ei tapahtunut mitään turhaa draamaa. Poni ylitti jokaisen esteen hyvin ja vauhtia ei tarvinnut pyytää erikseen. Pientä hienosäätöä suorilla linjoilla ettei poni mutkittelut liikaa ennen estettä, muuten olisi nopeasti tullu kielto.

Kouluvalmennus 15. helmikuuta 2019 (valmentaja: Roxana Dimarzo)

Estevalmennuksen kylkeen seuraavalle päivälle mahtui vielä kouluvalmennus. Olin saapunut etuajassa maneesille katsomaan toista valmennusta. Paljon myöhemmin Tuulia saapuu maneesille kirjavan ponin kanssa ja nousi selkään epäröimättä. Jalustimet säädettiin hieman pidemmiksi, että saataisiin hyvä kouluistunta. Tarkoituksena oli harjoitella helppoja, mutta myös hieman vaikeampi koulukuvioita.

Aloitimme hyvällä verryttelyllä, että kolmikaarista kiemurauraa ensin käynnissä muutaman kerran sitten ravissa. Huolellinen asetus ja keskellä harjoitusravin vaihtaminen. Päätyihin tehtiin isot ympyrät, jossa aseteltiin sisälle ja ulos. Arttu asettui rehellisesti, mutta ulospäin asettaessa lähti nopeasti lapa edellä valumaan ulospäin. Tuulia sai pitää painoa hieman sisällä ja ulkopohkeella pitää ponia linjalla. Laukka otettiin myöhemmin, että kiemurauran keskellä nosto ja jatkettiin ympyrällä. Otimme vielä koko kiemurauran laukassa ja tarkoitus oli säilyttää vastalaukka. Huolella ratsastaa eteenpäin, sillä Arttu tykkäsi tiputtaa väkisin raville tai laukka ei ollut aivan puhdasta. Istuntaan ei tarvinnut puuttua kuin sen verran muistuttaa, että nyrkit pystyyn ja kantapäät alas.

Välikäynnit oli otettu ja tarkoitus oli jatkaa käynnissä pohkeenväistöä ja avotaivutusta. Kouluratsastuksen klassikkoja, mutta niistä oli apua myös estekentillä. Pohkeenväistö tehtiin kääntämällä pituushalkasijalle ja väistämällä vuorotellen toiseen suuntaan. Oikealle oli selkeästi helpompi kuin vasemmalle, kun Arttu tuli nopeasti pelkkä perä edellä. Pian otettiin ravissa pohkeenväistöt, mutta avotaivutus tehtiin käynnissä. Pikkuhiljaa taivutuksista tuli tasapainoiset ja rehelliset sekä muutaman hyvän askeleen jälkeen tuli ravi siirtyminen. Laukkaa hiottiin isolla ympyrällä maneesin keskellä.

Haettiin temmon muuntelua ja hyvän laukan jälkeen siirtyminen raviin. Tuulia sai omatoimisesti loppuverrytellä poninsa, mutta pidin huolen ettei verryttely mennyt laahustamiseksi.

Ulkoasu © Cery 2018
Taustakuva © Kentama CC BY 2.0
Kuvat © scirlin & VV

 ▪  Talli X Nimi
 ▪  Talli Y Niminen
 ▪  Talli XY Nimekäs

Viimeisin päivitys 15.07.2018
Ponien muutto Gateawaystä uuteen talliin aloitettu.

Tämä on virtuaalitalli ja jokainen hevonen on virtuaalihevonen  ▪  This is a sim-game stable