Ceiriosen
welsh & shetlandponies
Shetlanninponi, tamma
Rekisterinumero VH15-017-0368 |
Valjakkoajojaoksen Laatuarvostelu 30.04.2022
5,5 + 40 + 25 + 20 + 14 = 104,5 VVJ I
SHLA I (20.01.2023)
10 + 19 + 20 + 35 + 15 = 99p.
Kantakirjattu 20.05.2023
14 + 15 + 15 + 14 = 58p ei palkita
Wyat Rosemund saapui Gateawayhin Wyat Shetlandsista kesäkuun alussa vuonna 2015. Tamman kasvattaja kuvaili sitä oikeaksi sähläriksi, mutta käydessäni katsomassa neitiä sen kotitilalle ei se mielestäni vaikuttanut sähläriltä milläänlailla. Suloinen raudikko tamma oli jo kuuden ja kasvattajan mukaan se oli sekä ajo-että ratsukoulutettu. Kilparadoilla Rosemund ei kuitenkaan ollut ehtinyt vielä käymään, sillä kasvattajan aika ei yksinkertaisesti ollut riittänyt neidin aktiiviseen treenaamiseen, joten se oli saanut pääasiallisesti olla laitumella. Neiti olikin melko tuhdissa kunnossa käydessäni sitä katsomassa, mutta tarvitsin talliin uusia valjakkoponeja, joten tein siitä tarjouksen ajatellen neidin joutuvan Gateawayssä heti ensimmäiseksi laihdutuskuurille. Miia Marian hyväksyttyä tarjoukseni ja allekirjoitettuani kauppakirjan Rosemund lastattiin mukanani tuomaan traileriin.
Rose on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja kiltti eli siis oikea halinalle, jonka kanssa kaikki tulevat toimeen oli sitten kyse kaksi-tai nelijalkaisista. Roselle ei kuitenkaan saisi syöttää herkkupaloja, sillä tammalla on taipumusta lihomiseen. Valitettavasti vain monet pikkulapset viihtyvät tamman karsinan lähellä syöttäen tammalle herkkupaloja yhtenään, joten neiti vaatiikin rankkaa treeniä alituisen ahmimisen ohella. Hoidettaessa Rosea ei täydy sitoa kiinni, sillä tamma kyllä seisoo aloillaan komennettaessa. Harjattaessa Rose nauttii saamastaan huomiosta täysin siemauksin ja nuokkuu silmät puoliummessa aloillaan harjauksen ajan. Valjaat tamma antaa laittaa ongelmitta. Talutettaessa Rose pysyy hyvin taluttajansa käsissä eikä lähde omille teilleen. Muiden hevosten seurasta tamma nauttii, mutta silloin tällöin se viihtyy mieluummin yksikseen.
Ajettaessa Rose on hyvin energinen ja välillä jopa malttamatonkin, joten sen kanssa kannattaisi purkaa turhat energiat ulos juoksuttamalla ennen töihin ryhtymistä. Ohjastajansa apuihin tamma kuitenkin vastaa tunnontarkasti tehden täsmälleen mitä ohjastaja pyytää. Rose onkin erittäin miellyttämisenhaluinen ja tekee kaikkensa mielyttääkseen ohjastajaansa. Pörröinen tamma on kertakaikkiaan suloinen näky vetäessään rattaita kilpailuissa ja sulattaakin kaikkien sydämet suloisella olemuksellaan. Koulukokeesta Rose selviää aina hyvin pistein, sillä tamma laittaa silloin kaikkensa peliin suoriutuen kaikista vaadituista kuvioista moitteetta. Tarkkuuskoe ei sen sijaan ole Rosen parhainta alaa ja se sujuukin tammalta hieman vaihtelevasti riippuen siitä kuinka tarkasti tamman ohjasta sitä ohjastaa porttien läpi. Kestävyyskoe on toinen osuus energisen tammamme mieleen, sillä siinä se saa laittaa kaiken vauhdin mitä pienistä kavioista löytyy peliin. Rose ei kuitenkaan ole kovin kestävä, joten ohjastajan on pidettävä huolta, ettei tamma väsytä itseään heti alkumatkasta.
i. Breezy JammingVSN World Ch,Ch, KTK III, VVJ I, KRJ I, SHLA I | ii. Heston B | iii. Oswore Pioneer |
iie. Emerald Swing Lana | ||
ie. Kuusiston Cinderella | iei. Elegan's Duerto | |
iee. Kuusiston Black Spider | ||
e. Rosebud DeiCh,KTK III,VVJ I,SHLA I | ei. Donte v.d. ZamboCh,KTK II | eii. Unai v.d. Zambo |
eie. Eowina v.d. Moor | ||
ee. Caradas RajaVIR MVA Ch,KTK III | eei. King Colin | |
eee. India |
OMINAISUUSPISTEETkuuliaisuus ja luonne: 1825.01tahti ja irtonaisuus: 0 Kouluratsastuksessa vaikeustasolla 5! kuuliaisuus ja luonne: 1825.01 tarkkuus ja ketteryys: 2037.27 Valjakkoajossa vaikeustasolla 8! |
Pikkuruinen Rose oli hauska tapaus. Se tutki tarkkaan taskuni hoitaessa ponia ratsastusta varten. Utelias kaveri sai kuitenkin pienen muistutuksen, kun yritti poistua ilman lupaa karsinanovesta. Sen jälkeen se muisti pysyä visusti oven sisäpuolella. Laitoin ongelmitta tammalle varusteet, omani sen jälkeen ja suuntasimme kentälle. Oli aivan hiljaista aamusella, toiset söivät tyytyväisenä tarhoissaan aamuheiniä ja Rose tuntui olevan innoissaan töihinpääsystä. Se käveli alkukäynneissä pitkähköllä askeleella, tamma tuntui selästä paljon isommalta, kuin mitä koko oli antanut ymmärtää. Se vaikutti myös hyvätapaiselta ja rennolta, vaikka oli ensimmäistä kertaa sen kyydissä. Aloittelimme rauhallisesti, vaikka tamma ilmeisesti osasi ainakin perusasioita. Se sai tehdä pysähdykset kirjainten kohdalle ja siitä lähdimme melko pian jo ravissa tekemään kolmikaarista sekä voltteja, vähän monipuolisesti kaarroksia ja työstämään lämmittelyjä. Rentous säilyi kivasti koko treenin, mutta Rose kuitenkin rehellisesti työskenteli koko ajan silti, eikä jäänyt sellainen kuva, ettei se olisi pistänyt parastaan työntekoon.
Menin hetken matkaa ilman jalustimia, koska tamman ravi tuntui kivalta. Jalkani vain olivat sen verran pitkät, etten kovin pitkään viitsinyt ponia rasittaa, enkä itseäni, kun ei meinanneet pohkeet oikein pysytellä omalla kohdallaan ja tasapaino kärsi hitusen. Rosella oli kyllä aivan ihanat askeleet, en malttanut vielä loppuun olla ottamatta muutamaa kierrosta laukkaa ilman jalustimia. Sitten oli aika ravailla loppuravit ja kävellä.
Saitte aloitella Rosen kanssa alkuverryttelyt itsenäisesti, mutta pian jo huomasin, ettei Dylanilla ollut kovin paljoa kokemusta ajamisesta ja päätin hieman antaa vinkkejä verryttelyä silmällä pitäen. Sait aloitella ihan pysähdyksillä, tekemällä kolmikaarista kiemuraa, jonka keskelle aina tuli pysähdys. Sitten kun tämä perustehtävä alkoi sujua sait ottaa vielä kaarille voltit ulospäin, käynnissä voltit saivat olla oikeankokoisia, mutta kun siirryttiin vähitellen tekemään ravissa samaa sait tehdä aluksi vähän isompia voltteja, ettei tehtävä olisi ollut kuskille heti kärkeen liian vaikea ja maata kaatava. Hieman vaikealta se tuntui silti ja sain antaa paljon ohjeita, osan kädestäpitäen. Dylan kuitenkin selviytyi hienosti ja Rose oli omiaan harjoittelemiseen, koska kiltti tamma kyllä teki parhaansa ymmärtääkseen mihin poika sitä halusi ohjata. Toisaaltaan Rose oli myös hirveän hyvä opetuskumppani siinä mielessä, että se toisti myöskin kaikki virheet mitä sen kanssa tehtiin. Lämmittelystä siirryttiin hetkeksi käyntiin, koska siinä oli jo molemmille ollut aika paljon treeniä, sen verran oli kuitenkin hankea jo kentälläkin Walesissa.
Käveltyänne hetkisen jatkettiin raviteemalla, Dylanilla oli sen verran vähän kokemusta vielä ajamisesta, että päätimme tänään ainakin vielä keskittyä pelkään käynti-ravi-työskentelyyn ja ottaa sitten uusilla kerroilla vasta laukkaa, kun perusteet olivat hallussa. Eilisestä kouluratsastelusta päätellen tamma kun innostui laukkaamisesta melkoisesti ja sen lisäksi keskittyminen työntekoon olisi voinut olla vaikeaa Dylanille. Saitte tehdä loppuun vielä kahdeksikkoa reippaassa ravissa, keskellä otitte aina siirtymisen käyntiin ja opastin sinua laskemaan käyntiaskelia neljästä viiteen tässä kohden, sillä se kuului moneen valjakko-ohjelmaan ja oli hyvä opetella alusta alkaen perusteiden ohessa käytännönjuttuja oikealla tavalla. Siirtymiset menivät tänään oikein mukavasti ja pääsitte hyvään alkuun valjakkoajon saloista, tästä on hyvä jatkaa ensi kerralla.
Rose tuntui pursuavan energiaa, vaikka toistaiseksi seisottiin vielä karsinassa. Mä olin aatellut vain maastakäsitellä ponia, mutta pitäisi ehkä ensin pyöräyttää sitä liinan päässä tai päästää riehumaan ihan vapaana. Sen jälkeen tamma jaksaisi ehkä keskittyä johonkin muuhunkin, kuin energiasta puhkumiseen. Rose pääsi ensiksi kyllä kauneushoitoihin, kun mä puunasin sen huolella. Pörröinen ja pitkäharjainen rautias tamma oli kyllä söpö ilmestys ja tamma tuntui tietävän sen. Mä jouduin toteamaan, ettei mulla ollut valtuuksia tarjota Roselle herkkuja. Tamma ilmeisesti oli vähän perso niille ja sen kieltämättä huomasi. Kun tamma oli puunattu korvista kavioihin, Rose sai suitset päähänsä ja me lähdettiin kentälle.
Mä vaihdoin ohjat liinaan, jotta saisin purettua vähän energiaa tammasta. Rosella oli homma hallussa ja se menikin tottelevaisesti, siis shetlanninponitammaksi, ympyrällä. Mun ei tarvinnut koskaan kahdesti kehoittaa, kun halusin tamman vaihtavan askellajia, oli se sitten hitaampaan tai reippaampaan. Kun tamma oli mennyt molempiin suuntiin kaikki askellajit läpi, mä yritin keksiä muuta tekemistä. Mä en voinut käyttää nameja palkkana, joka tietysti vähän rajoitti. Lopulta me käveltiin pitkin kenttää ja tehtiin pysähdyksiä, siirtymisiä ja esimerkiksi pohkeenväistöä maastakäsin. Rose oli ihan mukana ja tajusi nopeasti, mitä aina halusin. Ensimmäiset pysähdykset tulivat tammalta hieman jäljessä, mutta pian se pysähtyi tismalleen samaan aikaan kuin minäkin. Oli hauska touhuta pienen ponin kanssa sellaista. Meillä oli mukava niin sanottu leikkihetki, jonka jälkeen vein Rosen takaisin sisälle.
Viimeistä kertaa sillä erää mä lähdin valmennusreissulle Ceiriroseniin. Mun viimein valmennettava näillä näkymin oli Wyat Rosemund eli Rose. Lajina oli valjakkoajo ja musta oli ollut hauskaa, kuinka olin päässyt valmentamaan näitä hauskoja shetlanninponeja kolmessa eri lajissa. Rose oli ohjastajansa kanssa kentällä verryttelemässä, kun mä saavuin paikalle. Valjakko piti pienen tauon, kun me vaihdettiin muutama sana Rosen ohjastajan kanssa. Poni oli taitava kouluohjelmissa, mutta tarkkuuskoe oli välillä vähän haastava. Rose oli kuulemma energinen pakkaus, joka aiheutti välillä ongelmia. Sen perusteella mä lähdin hiomaan mun päivän valmennuksen suunnitelmaa. Se sisälsi keiloja, mutta myös koululiikkeitä. Valjakko sai aloitella käyntityöskentelyllä, että poni saataisiin kuuntelemaan myös pidätettä ja keskittymään. Ihan vain pysähdyksiä, voltteja, loivaa kiemurauraa. Vähän verryttelyä ja keskittymistä.
Kun Rose oli vähän paremmin kuulolla ja malttoi kävellä rennosti, otettiin mukaan ravi ja keilat. Keilat merkkasivat paikat, joissa tehtiin eri tehtäviä, kuten voltti, pysähdys tai muu siirtyminen. Se vaati sekä keskittymistä kuvioihin, että menemään tarkasti tietty tie ja keilojen välistä. Rose meni ainakin tänään vähän vinoon, joka näkyi suorilla linjoilla, kun tamma lipui uran sisäpuolelta takaisin uralle. Pyysin valjakkoa keskittymään myös siihen, koska se oli kuitenkin yksi olennainen osa. Jos poni ei mennyt suoraan, ei hirveän usein onnistunut muukaan ja tietysti keilojen väliin osuminen oli hankalampaa, jos linja ei pysynyt. Rose suoritti tyytyväisenä tehtäviä ja pikkuhiljaa alkoi valjakko saada kiinni homman jujusta. Kun tehtävät sujuivat ilman ongelmia, saivat he lopetella.
Ulkoasu © Cery 2018 |
Viimeisin päivitys 04.01.2022 |