Wyat Weasley "Wes"
VVJ I,SHLA II
|
Shetlanninponi, ori
Rekisterinumero VH14-017-0517 |
Valjakkoajojaoksen Laatuarvostelu 28.02.2022
6 + 40 + 22,5 + 20 + 15 = 103,5 VVJ I
SHLA II (20.01.2023)
9 + 18 + 20 + 30 + 15 = 92p.
Wyat Weasley tulee samalta kasvattajalta kuin Wyat Saffron Finch, mutta on tätä hieman vanhempi. Myönnettäköön, että tässä tukkajumalassa ihastuin lähinnä sen komeaan ulkomuotoon, vaikkei herran vanhemmissakaan mitään vikaa ole. Olin nähnyt oriin jo aikaisemmin varsanäyttelyissä ja ihastunut siihen silloin tyystin. Valitettavasti Weasley ei kuitenkaan tuolloin ollut myynnissä, joten jäin näppejäni nuolemaan. Pari vuotta myöhemmin Weasley kuitenkin tuli myyntiin enkä tuhlannut hetkeäkään. Lensin oitis koto Suomeen katsomaan millainen tukkajumala nuoresta varsasta oli kasvanut ja ihastuin siihen entistä enemmän. Onnekseni kukaan muu ei ollut vielä osoittanut kiinnostustaan oria kohtaan. Teinkin siitä oikopäätä tarjouksen, jonka Weasleyn kasvattaja hyväksyi ilomielin. Niinpä allekirjoitettuani oriin kauppakirjan talutin sen traileriin ja kiidätin oriin kiireen vilkkaa lähimmälle lentokentälle, mistä se lennätettiin Hollantiin oikopäätä.
Luonteeltaan Weasley on semmoinen vallaton oripoika, josta on hauska välillä vähän kujeilla. Yleisesti ottaen ori on kumminkin hyvin kiltti, mutta sitten on näitä päiviä, jolloin se tykkää nipistellä ihmisiä pepusta näiden kääntäessä herralle selkänsä. Etenkin aikuisten seurassa oriissa on kujeilijan vikaa, mutta lasten seurassa Wes käyttäyty aina herrasmiesmäisesti. Harjatessa Wesillä voi olla vaikeuksia seistä aloillaan, sillä ADHD oripoika haluaisi olla kokoajan menossa. Kiinnisitomalla ja lempeästi, mutta tiukasti komentamalla oriin voi kuitenkin saada seisomaan paikoillaan ainakin hetkeksi. Malttamattomalle oripojalle kengittäjän käynit, jolloin pitäisi seisoa hipihiljaa paikoillaan ovatkin aikamoista kidutusta. Wes jätetäänkin yleensä kengittäjän listalla viimeisten joukkoon. Valjaat ori antaa laittaa ilman ongelmia. Talutettaessa Wes haluaisi viipottaa vähän joka suuntaan, joten sille olisikin hyvä laittaa ulosmentäessä orikuolaimet suuhun, jotta riimunnarusta kiskaisut eivät jää oriilta aivan tyystin huomiotta. Muiden orien ainakaan itseään isompien lähelle Wesiä ei kannata päästää, sillä orilla on sen verran iso ego, että se yrittää käydä pomputtelemassa itseään isompiakin. Tammojen lähettyvillä ori sen sijaan käyttäytyy kuin aito herrasmies ikäänkin.
Wes on ainoastaan ja yksiomaan valjakkoponi, vaikka sen selässä käydäänkin joskus harvoin maastolenkeillä. Terhakka pikkuori nauttii kärryjen vetämisestä ja saattaa joskus innostua liiaksikin asti. Onneksi pidätteet tepsivät Wesiin kuitenkin erinomaisesti eikä sen kanssa täydy jäädä vetämään ohjista kuin hullu ennenkuin sen saa hidastamaan menoaan. Eniten vauhdikkaan, mutta myös kestävän ponin mieleen on varmastikin maraton osuus, jolla se saa ajoittain päästellä kovaakin vauhtia. Ohjastajan olisi kuitenkin hyvä pitää huolta vauhdin säännöstelystä, etteivät oriin voimat lopu keskenkaiken. Tarkkuuskoe on Wesin mielestä suhteellisen tylsä osuus ja sitä onkin vaikea saada keskittymään porttien läpimenemiseen. Näin ollen ori usein pudottaakin pallon portin päältä tai muuta vastaavaa mikäli ohjastaja ei pysy tarkkana. Koulukoetta Wes menee mukiinmenevästi, vaikkei olekaan kaikkein taitavimmasta päästä.
Sukutaulu
| i. Glowmoor Avalon | ii. Celestino vom Erlefeld | iii. Céderic v.d. Gloedkamp |
| iie. Isabel vom Erlefeld | ||
| ie. Lisbet v. Pijnwoud | iei. Kenji v. Pijnwoud | |
| iee. Leyla v. Pijnwoud | ||
| e. Wyat Vogue Me Crazy KTK III,VVJ I | ei. Bonham Razzberry Ch, KTK III, VVJ I, SHLA I | eii. Cranberryraz |
| eie. Atterberry Exotica | ||
| ee. Kayleigh's Curley Pemble VVJ I,SHLA I | eei. Boombox Beatsticks | |
| eee. Kayleigh's Cutterfly |
she-t. Ceiriosen Odessa s. 10.03.2022 ▪ om. alina (VRL-14858)
KILPAILUKALENTERI
07.04.2023 NJ Adina irtoSERT pt: Jannica (VRL-04799)12.04.2023 NJ Adina irtoSERT pt: Jannica
30.04.2023 NJ Ponitila Adina irtoSERT pt: Lissu T. VRL-12701
OMINAISUUSPISTEETkuuliaisuus ja luonne: 1916.83tarkkuus ja ketteryys: 2020.29 Valjakkoajossa vaikeustasolla 8! |
Päiväkirja
Valjakkovalmennus 16. elokuuta 2015 (valmentaja: Miia Maria)
En ollut ainoa, jonka suusta pääsi ihailevia huokauksia, kun pikkuruinen Wes saapui kentälle. Valmennuksen muut osallistujat eivät voineet hetkeen tehdä muuta kuin tuijottaa supersuloista minioria, joka topakasti veti kärryjä perässään pörröinen tukka silmillään. "Teillä on selkeästi täällä fanikerho", hymähdin Tuulialle, joka ei voinut kuin nauraa. Valjakko sai aloittaa tänään hakemalla ensin Wesille hyvän käynnin tahdin. Ori oli innostuksissaan hieman kiireinen, mikä on toisaalta ihan positiivinen piirre. Kun Wes oli hieman rauhoittunut ja alkoi käyttää selkäänsä ja takaosaansa aktiivisesti, pääsi valjakko aloittamaan käynti-ravi-käynti siirtymiset. Kehotin Tuulia tekemään siirtymisiä mahdollisimman tiheästi, jotta Wes saataisiin oikeasti keskittymään ja kuuntelemaan ohjastajansa apuja. Wes helposti jännittyi ravista käyntiin siirtymisessä vastustellessaan Tuulian pidättäviä apuja, mutta muutamien toistojen jälkeen se alkoi jo rentoutua. Käynnistä raviin siirtymisissä ei sen sijaan ollut ongelmaa, ja Wes lähti yllättävän hyvin polkemaan takaosallaan. Wesin ravi näytti tänään muutenkin todella laadukkaalta, joten en voinut kuin kehua, miten hyvää työtä Tuulia on orin kanssa tehnyt. Valjakko sai työskennellä hetken laukassa ympyröitä tehden. Olin yllättynyt, kuinka maltillisena Wes säilyi, vaikka muutaman ensimmäinen askel näytti siltä, että nyt mennään eikä meinata! Laukassa Wes olisi saanut olla vielä hieman rennompi ja pyöreämpi, mutta muuten valjakon tekeminen näytti hyvältä. Loppuvalmennuksen ajan Tuulia ja Wes saivat tehdä pysähdyksiä suoraan ravista ja käynnistä. Oli ehkä virhe aloittaa tämä tehtävä laukkatyöskentelyn jälkeen, mutta määrätietoinen Tuulia näytti Wesille, että vielä täytyy jaksaa keskittyä. Valmennuksen päätteeksi en voinut kuin käydä pörröttämässä Wesin tuuheaa otsatukkaa ja kehumassa, miten hieno pieni poniori siitä onkaan tullut!
Valjakkovalmennus 01. toukokuuta 2019 (valmentaja: reibili)
Wes oli varsin valloittava persoona, kun kävin valmentamassa sitä ja Tuuliaa valjakkoajon parissa. Heti alkuverryttelyissä ori oli intoa täynnä, vähän liiaksikin. Se teki kyllä kaiken mitä siltä pyydettiin, mutta enemmän innokkaasti kuin että treenistä varsinaisesti olisi ollut mitään hyötyä, sillä se porhalsi eteenpäin pää pystyssä ja takajalat tallissa, niin sanotusti. Kehotin Tuuliaa tekemään paljon pieniä pidätteitä, ja vähitellen Wes alkoikin rauhoittua ja keskittyä työskentelyyn enemmän. Yhä edelleen se ei kuitenkaan käyttänyt koko kroppaansa oikein, joten kehotin tekemään vielä siirtymisiä käynnissä ja ravissa, jotta takaosaa saataisiin aktivoitua.
Pieniä asioita korjaamalla Wesistä kuoriutui avuille herkkä poni, joka käytti nyt takaosaansakin kunnolla.
Olin väsännyt kentälle tarkkuusajo radan, jonka parissa harjoiteltaisiin tänään. Rata koostui kahdeksasta väliköstä, joka oli väsätty oransseista tötteröistä joiden päällä oli golfpalloja, eikä näitä saanut tiputtaa. Alkuverryttelyjen jälkeisen pienen tauon jälkeen Wes oli taas hieman liian intona, joten ensimmäiset yritykset menivät vähän penkin alle Tuulian yrittäessä saada oria rauhoittumaan. Huutelin jälleen ohjeita pidätteistä ja kehotin yrittämään uudelleen. Tehtävää tehtiin ensin käynnissä, koska halusin saada valjakolle ehjän suorituksen. Muutaman yrityksen jälkeen pallot alkoivat pysyä siellä missä kuuluikin, joten valmennuksen loppuun ajettiin samaa rataa vielä ravissakin. Nyt Tuulia oli hyvin hereillä ja ori rauhallinen, joten tehtävä ei enää tässä vaiheessa tuottanut ongelmia. Onnistuneeseen suoritukseen on aina ilo päättää valmennus, kuten tälläkin kertaa.
Päiväkirjamerkintä 04. toukokuuta 2019 (kirjoittaja: reibili)
Odotin tätä päivää innolla, sillä pääsin jälleen tekemisiin Wesin kanssa. Kirjavan shettisorin, joka oli varastanut sydämestäni pienen palasen silloin, kun kävin valmentamassa sitä ja Tuuliaa. Minua oli pyydetty ajamaan pieni lenkki Wesillä maastossa, koppakärryillä. Kuinka siistiä, en ole ajanut ponilla itse pitkään aikaan!
Saavuin tallille ja etsiskelin Wesiä tovin. Suht vieraasta paikasta hevosen etsiminen on aina yhtä jännää, vaikka ohjeet oli saatu, mistä ponin löytää. Lopulta Wes löytyi tarhastaan, josta kävin hakemassa sen talliin harjattavaksi. Harjaamisen aikana Wes näytti jälleen valloittavaa luonnettaan, se oli innokkaasti mukana kaikessa mitä tehtiin, ja minä tulin koko ajan entistä paremmalle tuulelle, mitä enemmän ponin kanssa touhusi. Mukavaa vaihtelua hapannaamoihin näet. Harjattuani ja valjastettuani ponin laitoin sille perään koppakärryt, jotka löytyivät tallin nurkalta. Kun sain laitettua ne Wesille, päästin ponin irti ja sehän innokkaasti lähti heti kävelemään eteenpäin, onneksi se oli niin pieni ja suht hidas, joten tälläinen rautakankikin ehti hyvin kyytiin. Tykkäsin Wesistä jo nyt ihan hirveästi, mutta vielä enemmän ihastuin siihen lenkkimme aikana. Se kulki eteenpäin omalla mottorillaan ja sitä vauhtia mitä siltä pyydettiin, vaikka olin varautunut siihen, että mentäisiin enemmän sitä vauhtia mitä ori nyt itse tahtoi.
Lenkki kaikkiaan oli oikein onnistunut hyvänmielen lenkki ja hymyilin onnesta soikeana riisuessani Wesiä valjaista. Harjasin sen vielä huolella ennen kuin laitoin sen karsinaan ja muiskautin sen turvalle pusun hyvästeiksi.