virtuaalihevonen - a sim-game horse

Tjefred



    Tovereittain Fred
    Rekisteri nro VH13-018-0276

    Syntynyt 19.12.2011, 15v.
    Suomenpienhevonen, ori, 144cm.

    Yleispainotteinen
    ko Helppo A, re 100cm, me 80cm.

    Omistaja Sylvester (VRL-00483)
    Kasvattaja Anna & Sven Stahl, Ruotsi

    Kuva © Kuvaaja ei halua nimeään julki

2/2014 palkittu YLA2 palkinnolla
30 (18+12) - 23 (21+2) - 17 - 16 - 3 = 89p.

1/2015 palkittu KTK-II palkinnolla
18 + 19 + 19 + 19 = 75p

12/2015 palkittu KRJ-I palkinnolla
7 + 40 + 19 + 20 + 15 = 101 p.

1/2016 palkittu SLA-I palkinnolla
14 (3-3-4-4) + 23 + 20 + 20 + 16 = 93 p.

2/2016 palkittu ERJ-I palkinnolla
7 + 41 + 20 + 22 + 15 = 105 p.


           


Ei minulle yhtään suomenjunttia tule! Kun sanon viimeisen sanan niin yleensä se on viimeinen sanani. Eipä ollut. Hyvän ystäväni muutettua Ruotsiin miehensä kanssa tuntui että jäin tyhjän päälle. Onneksi aktiivinen yhteydenpitomme piti minua paremmin hollillaan ja noin puoli vuotta heidän muuton jälkeen sain viimein luvan vierailla heidän tilallaan. Ystäväni Anna ei ollut kertonut mitään uudesta tilastaan, tai siainnin, muttei tallin asukkaista juurikaan. Yllätykekseni hieman jopa petyin sillä odotin upeita puoliverisiä, mutta talli näytti supisuomalaiselta maalaistallilta, joka oli täynnä suomenhevosia. Pettymykseni oli varmasti silmin nähtävissä ja ystäväni taputti olkaani rauhoitellen ja kertoi että minulle olisi sopiva varsa. Kieltäydyin jo valmiiksi ennen kuin tiesin mitä tuleman piti, enhän minä suomenjunttia ottaisi, en ollut koskaan niiden kanssa päässyt juttuun, varmaan siksi että olisimme molemmat niin juntteja ettei yhteistyästä tulisi kertakaikkiaan mitään. Kiersimme tallin taakse ja ihmettelin mihin olimme menossa, kunnes huomarin kaukana olevat tarhat. Yhden tarhan kohdalla pysähdyimme, jossa syämässä oli musta hevonen. Annan vihellettyä se nosti päänsä ja ravasi reippaasti tarhan portille. Nyt vasta huomasin että se oli hyvin pieni, totuttuani suuriin puoliverisiini. Anna esitteli minut hevoselle, olo oli hieman hassu, mutta tämä hieno musta oli esiteltiin suomenpienhevos oriiksi, Tjefrediksi. Nimi hauskuutti minua, sillä en heti osannut sitä lausua. Anna otti oriin riimunnarun päähän ja antoi sen käteeni, jotta taluttaisin sen talliin. En ollut myyty vieläkään vaikka ori seurasi sutkot kiltisti ja tallissa se oli itse rauhallisuus kaiken aikaa. Harjattuamme ja varustettuamme sen Anna toi minulle kypärän ja raipan, olin siis ilmeisesti menossa nyt ratsastamaan. Ei nyt ihan mene suunnitelmien mukaan tämä.


1. © LR / 2. & 3. © Kuvaaja ei halua nimeään julki / 4. © Jenny K.


Selkään noustuani ori seisoi yhä kiltisti paikallaan ja Anna auttoi satulavyän kiristyksessä, sitten se läpsäisi leikkisästi oria lautasille, jolloin se lähti leppoisasta kävelemään ympäri kenttää. Oloni oli hälmistynyt, oloni oli kuin istuisin pienen pienen ponin selässä, askeletkin olivat pehmeät ja pienet, lähes huomaamattomat. Annan ohjeiden mukaan tehtiin voltteja käynnissä ja pysähdyksiä. Anna kehotti verkkaamaan sen hyvin lähtiessään käymään tallissa. Keräsin reippaana tyttönä ohjia ja siirsin sen hetken päästä raviin. Oi että nämä askeleet olivat häyhenen kevyet, eihän näihin osannut kunnolla edes keventää. Olin hieman äimeänä, mutta jatkoin reippaassa ravissa volttien ja eri temmonmuutosten saattelemana tyätäni verkata Fred. Annaa ei kuulunut ja aikaa oli kulunut, päätin kokeilla laukannostoja. Laukka kyllä nousi, vaikka oli väärä, niin korjauksen jälkeen oikea laukka nousi ja vauhtia riitti että hieman piti pidättää. Eihän näitä askelia voi olla ihastelematta! Mielettämän pehmeät askelet ja toimiva ratsu kaikinpuolin, ihana! Teimme laukannosto harjoituksia ravista ja käynnistä, joista Fred tuntui suorituvan todella hyvin. Muutaman mallikkaan ns vapaamman laukkakierroksen jälkeen siirtyminen raviin, jossa hain oria hieman paremmin kuolaintuntumalle. Ollessani tyytyväinen oriin muotoon annoin hieman pidempää ohjaa ja pian ori ravasikin pitkin ohjin. Siirtyessämme käyntiin näin Annan saapuvan, viimein. Annalla oli ilkikurinen hymy naamallaan ja kysyikin kuinka meillä oikein meni. Kertoaessani oriin hyvästä luonteesta ja ratsastettavuudesta, ei ylistelty versio, vaan "en niele ylpeyttäni" -versio. Anna tivasi mniua pitkään kunnes hän kysyi mitä mieltä olin nyt suomenhevosista. Nyäkyttelin jotain myäntävää ettei ne nyt olleetkaan niin pahoja ja jotain tämän tyyppistä soperrusta jatkaessani Anna repesi nauruun. Hän kertoi että voisin pitää oriin jos tahtoisin, olin hieman äimänä, mutta jälkeenpäin kuulin Sveniltä että tämä oli pitkään mietitty jekku minulle, jotta koukuttuisin suomenhevosiin ja Fred olisi juuri sopiva ratsu totutteluun, värikin sopisi mieliväreihini jne. Kaikenmoista, odottakaa vaan kun keksin teille jekun!

Miten Fred on sitten meille oikein sopeutunut Ruotsista muuton jälkeen? Erinomaisesti! Uusi tuttavuuteni takaisin suomenhevosten pariin on yksinomaan Fredin ansiota, sillä en uskonut, että voisin löytää näinkin hieno luonteisen ja erikoisen värisen suomenhevosen ja vielä ponikoossa! Käyttäytymiseltään ori ei ole jättänyt katumisen varaa, vaikka tarhasta ori onkin kovalla tohinalla jyräämässä hoitajansa ylitse, jos portin sulkeminen vie liian kauan aikaa, mutta tallissa ori osaa esittäytyä edukseen ja nököttääkin paikallaan omistajansa sanoin ruunamaisen rauhallisesti. Oria ei kiinnosta harjauksen aikana tallin muu tohina, vaan se nauttii saamastaan hyvästä hoidosta ja etenkin rapsutuksista sä'än kohdalta. Päänharjaus tuottaa välillä harmaita hiuksia, etenkin, jos hoitaja on uusi ja oriille tuntematon ennestään. Ori saattaa viskoa päätään ylös ja alas, eikä anna kunnolla harjata päätään ennen kuin nappaa turvasta napakasti kiinni. Näppärän varustuksen jälkeen ja kaiken satulavyö taistelun jälkeen voi ratsastaja nousta rauhallisin mielin selkään.

Fred on ihanne omistajansa ratsuna, sillä sopiva koko takaa sen, että selkän pääsee hyvin ilman turhia apuvälineitä. Vyötä kiristetään hieman ja jalustimia testataan vielä viimeisen kerran ennen kuin oriin voi ohjata kohti ratsastuskenttää. Ratsastaessa Frediä voisi sanoa joka sään hevoseksi, sillä säästä riippumatta ori liikkuu hyvin ulkona, mutta maneesissa ori keksii omat möröt ja kulmien kauhut. Maneesissa ratsastaessa ratsukaveri on ehdoton, jos haluaa ratsastukseltaan saada enemmän irti, mutta onneksi emme kärsi suomessa kauheista säistä. Kentällä Fred kävelee reippaalla asenteella katsastellen samalla lähettyvillä tarhailevia hevosia ja ilmoittamalla muutamaan kertaan itsestään kuuluvasti. Ohjia napakasti keräten voidaan työt aloittaa reiluilla volteilla ja kunnon kulmaan ratsastuksilla. Raviin siirrytään kevyesti ja ratsastaja voi nauttia oriin tarjoamista ponimaisen pehmeistä askelistaan, jotka siivittäävät harjoitusravista pian kevyeeseen raviin.

Ravissa Fred työskentelee mielellään ja toimii hyvin miellyttämishaluisesti kevyillä avuilla, mutta ilmoittaa kyllä, jos ohjasote on liian napakka tai repivä, jolloin ori nostelee päätään ylös ja lisää tahtia. Muutama syvä henkäys ratsastajalta ja hommaa voidaan taas jatkaa. Laukkaan ei useita ratsuja tarvitse kehottaa, kuten ei meidänkään ratsua, vaan laukka nousee reippaana kulmasta nostettuna. Laukassa ori kadottaa helposti kuolaintuntumansa ja saattaa yrittää kiihdytellä omiaan, mutta rauhallisella otteella oria voltille ja ylimääräiset kierroslukemat alas usealla voltilla ja pidätteillä. Esteillä kierroksia oriilta ei lasketakaan niin helposti vaan vauhtia ori tarjoilee melkein hirvitykseen asti. Kylmäpäinen ratsastaja saa oriin kyllä hallintaansa ja saa oriin ohjattua oiekin esteelle ja viimeisteltyä hyppyä myöten. Pienillä esteillä ori hyppää liioitellen jättäen kunnon ilmavaran puomeihin, mutta lähempänä kisatasoaan ori vaatiikin ratsastajaltaan parempaa havainnointi kykyä ponnistuksen paikantamiseen.

           


i. Pilvekkeen Sotka
musta, 144cm.
EVM
ii. R.V. Irvikuva
145cm. EVM
iii. Sortavalan Niilas
142cm. EVM
iie. Sorjana
145cm. EVM
ie. Nokiaisen Eedelmiina
142cm. EVM
iei. Nokikolari
138cm. EVM
iee. Vinamaaria
141cm. EVM
e.Sitruksen Lemonia
t.ruunikko, 141cm.
EVM
ei. S.V. Trefred
143cm. EVM
eii. Siirtosen Matkakaava
142cm. EVM
eie. Kanerva
140cm. EVM
ee. Paju-Penni
136cm. EVM
eei. Tervaparta
142cm. EVM
eee. Pikku-Penni
140cm. EVM


i. Pilvekkeen Sotka on musta suomenpienhevos ori, jonka on kasvattanut P. Järvelä, Kuusamosta. Ori syntyi kesäkuussa ja oli kasvattajansa ehdottomasti lupaavin kasvatti sitten pitkään aikaan. Ori myytiin 2 vuotiaana Ruotsiin Sthlin perheelle, jonka kasvattaja tunsi entuudestaan. Uudessa kodissaan oria koulutettiin kovalla vauhdilla ja valmentauduttiin tasaisin väliajoin. Luonteeltaan Sotka on itsepäinen ja pikku tärkeä ori, joka tietää arvonsa ja osaa vaatia osaavaa ja hyvää ratsastajaa, ei siis aloittelijoille sopiva. Kilpailu-uransa ori aloitti 5 vuotiaana kouluratsastuksen parissa, helpossa C:ssä, mutta oriin itsepäisyys ja hieman osaamaton ja stressaava ratsastaja romuttivat ensimmäiset kisat täysin oriin tiputtaessa ratsastajansa. Muutamaa vuotta myöhemmin oriille löydettiin hyvä kisaratsastaja, joka kilpaili oriin kanssa este- ja maastoestepainotteisesti (re 100cm, me 80cm). Ori osasi näyttää lahjansa hyvin ja oriin ollessa 14vuotias tuolloiselta kisavuodelta laskettiin pelkästään estekisoista voitto- ja sijoitusprosentiksi 78! Jalostukseen ori siirtyi hyvin myöhäisessä vaiheessaan, ollessaan jo lopettamassa kisauraansa ja yrittäessään kantakirjaan. Kantakirjaan ori hyväksyttiin ensimmäisellä kerralla III palkinnolla. Siitokseen ori siirtyi tämän jälkeen ja jälkeläisiä oriilla on useita kymmeniä ja suurinosa Suomessa.

ii. R.V. Irvikuva on punarautias suomenpienhevos ori, säkäkorkeus 145cm. Tämä Kuusamolaisen pienhevos kasvattajan ilo ja onni myytiin lupaavalle kisaratsastajan alulle Ouluun. Nuorena aikuisena myyty ori oli luonteeltaan aktiivinen ikiliikkuja, joka vaati itselleen osaavan ratsastajan, jonka kanssa tehdä työtä. Sukunsa puolesta oria yritettiin kouluratsastuksen pariin, mutta omistaja tajusi kilpailuttaa oria esteiden parissa, josta Irvikuva löysikin leipälajinsa. Ori oli erittäin vahva maastoesteillä, jossa vaadittiin kuntoa, nopeutta ja tarkkuutta, jossa ori kilpailikin 80cm luokissa. Rataesteillä esteitä ylitettiin samalla tasolla, mutta vauhtia oriilla tahtoi olla liiakseen ja se näkyi tuloksissa mm. pudotuksina. Ori astui kilpailu-uransa aikana tammoja satunnaisesti, mutta toimi pääosin kisaratsuna. Ori menehtyi auto-onnettomuudessa 13 vuoden iässä.

iii. Sortavalan Niilas on rautias suomenpienhevos ori, säkäkorkeus 142cm. Tämä Sortavalan kasvatti on tunnettu kouluratsu vaativan B:n tasolta. Oriin upeat liikkeet ja erinomainen luonne lupasivat oriista jo nuorena hyvää kouluratsua. Hyvällä koulutuksella ja osaavalla kisaajalla oriista saatiin vaativan tason kisaratsu. Omistaja on kehunut oriin luonnetta täydeksi kympiksi, joka lupaa rauhallista ja yhteistyöhaluista ratsua, tämänkin takia oria ei koskaan ruunattu vaikka omistaja oli ostoaikeissaan jo sopinut mahdollisesta ruunauksesta kasvattajan kanssa. Onni ettei niin käynyt, sillä ori kantakirjattiin aikanaan II palkinnolla ja jälkeläisiä oriilla on kouluradoilla monta, mutta myös mustat lampaat löytyyvät esteidenkin parista. Ori menehtyi vanhuuteen tallissaan 25 vuotiaana.

iie. Sorjana on vaaleanpunarautias suomenpienhevos tamma, säkäkorkeus 145cm. Rauhallinen ja varma ratsu olivat tamman lupaukset kun tamma etsi itselleen sopivaa sulhoa. Tamma on periyttänyt monelle kasvatilleen hyvää luonnetta ja hyviä kouluratsun lahjoja, joita tamma itsekin edusti kisatessaan helpon A:n tasolla. Sorjana oli luonteeltaan monen ratsastettava ja siksi kilpailu-uraa tamman on luonut myös pienissä esteluokissa pienten ratsastajiensa kanssa, tasoltaan eivät päätä huimanneet ne 50cm esteet, mutta hyvää tulosta tamma teki siitä huolimatta. Jälkeläisiä tammalla kerkesi kertyä kaikkiaan kahdeksan, joista viisi oli tammoja ja kolme oreja.

ie. Nokiaisen Eedelmiina on ruunikko suomenpienhevos tamma, säkäkorkeus 142cm. Tämä rataesteiden kruunaamaton kuningatar on nähty monesti kotimaassaan Suomessa esteradoilla 100cm luokissa ja useimmiten myös palkintojen jaossa. Eedelmiina on luonteeltaan omistajansa sanoin kipakka tamma, jonka kanssa pitää osata olla päättäväinen, muuten tämä tamma vie, mutta palkitsee kyllä ratsastajansa jos siltä osaa vaatia. Esteiden lomassa tammalla ollaan kilpailtu myös koulua ns. nakkiluokissa, eli KN Special tasolla. Tammalla ei koskaan oikein maltti tahtonut riittää kunnon kouluratsun uran luomiseksi, josta syystä esteet olivat se ykkösjuttu. Jälkeläisiä tammalle kerkesi kertyä kymmenisen, mutta joista yksi kuoli synnytyksessä.

iei. Nokikolari on musta suomenpienhevos ori, säkäkorkeus 138cm. Tämä noenmusta pikku ori tunnettiin jo syntyessään pienessä kotikylässään hienona hevosena, sillä pieni Jalasjäveläinen talli ei aikaisemmin ollut saanut mustaa varsaa vaikka oriin emä olikin musta. Tämä suloinen musta varsa aloitti kisauransa helpoissa luokissa kouluratsastuksen parissa. Vuosien myötä ori edistyi helpon B:n tasolle ja esteillä 70cm luokkiin. Ori haki kantakirjaan kahteen kertaan, toisella kerralla ori kantakirjattiin III palkinnolla. Hyvä luonne ja erikoinen väri takasivat oriin kysyttävyyden pienhevos jalostukseen. Jälkeläisten tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta ainakin kahdenkymmenen paikkeilla.

iee. Vinamaaria on tummanruunikko suomenpienhevos tamma, säkäkorkeus 141cm. Hieman tuntemattomampi tamma, jonka pidemmältä suvusta löytyy pienhevosia työhevos käytössä maatiloilla. Vina oli kumminkin luonteeltaan hyvin kultainen tamma, joka on toiminut sijaisemänä ainakin yhdelle hylätylle varsalle. Varsinaista kisauraa tamma ei ole kerennyt kerätä, vaan pieniä tallikisoja tamma on kisannut helpon B:n tasolla. Tamma käytetty pääosin siitokseen ja varsoja tammalla on kaikkiaan kahdeksan.

e. Sitruksen Lemonia on tumman ruunikko suomenpienhevos tamma, säkäkorkeus 141cm. Tämä Turkulainen varsa on Sitruuna tallilta, jossa kasvatetaan pääosin pienhevosia ja shetlanninponeja. Lemonia on luonteeltaan kiltti ja lapsirakas, joka olikin yksi syy miksi kasvattaja tamman pitikin kotona useita vuosia. Asuessaan syntymäkodissaan tamma on koulutettu helpon A:n tasolle ja esteitä 80cm tasolle. Tammaa kilpailutettiin pienimuotoisesti ja tammaa haettiin hyvän sukunsakin takia kantakirjaan hyvissä ajoin ja tamma kiersi paljon näyttelyitä. Tamma menestyi hyvin näyttelyissä ja tamma kantakirjattin II palkinnolla. Siitokseen tamma siirtyi kantakirjauksen jälkeen ja tamma synnytti kasvattajalleen kuusi hienoa varsaa. Tamma myytiin pitovaikeuksien vuoksi 15 vuoden iässä Stahlin perheelle Ruotsiin, joka painoitti tamman kisauraan täysillä. Tamma kisasi aktiivisesti yleispainotteisesti helpon A:ssa, rataesteitä 100cm tasolla ja maastoesteitä 70cm tasolla. Tammaa varsotettiin kahteen kertaan Ruotsissa, joista toinen ja viimeinen kerta johti tamman menehtymiseen, mutta varsan selviytymiseen.

ei. S.V. Trefred on musta suomenpienhevos ori, säkäkorkeus 143cm. Fredin kasvattajat ovat sanoneet Fredin olevan kuin tämän oriin selvä kopio. Hyvä ja jykevä rakenteinen suomenpienhevonen, joka hurmasi herrasmiesmäisellä luonteellaan ja talvisin nallekarhumaisella olemuksellaan. Tämä ori vietti leppoista ja rentoa elämää Ruotsissa kasvattajansa luona, jossa ori sai viettää paljon vapaa aikaa. Kisakausinaan ori treenattiin ja laitettiin viimeisen päälle, jotta menestystä syntyisi. Ori painoittu kilpailuissaan kenttään ja taso jolla hän kisasi oli ko heA, re 80cm, me 60cm. Hyvällä kisatahdilla oriille haettiin paikkaa kantakirja tilaisuuteen ja ori palkittiinkin I palkinnolla! Kisauraa ori loi paljon Ruotsissa, eikä oria olla käytetty juurikaan Ruotsin ulkopuoliseen jalostukseen. Jälkeläisiä oriilla lienee kymmenkunta, joista moni on löytänyt oman uransa yleispainotteisena.

eii. Siirtosen Matkakaava on musta suomenpienhevos ori, säkäkorkeus 142cm. Siirtosen kasvattama ori, joka on luonteeltaan ollut sangen kipakka ja hankala tapaus, joka johti oriin ruunaamiseen 4vuotiaana. Tätä ennen oriista otettiin pakastetta mahdollisille tulevalle kolmelle tammalle. Ajan myötä Matkaavan luonne rauhoittui ja tämä voitiin myydä uuteen kotiin. Uudessa kodissaan ori koulutettiin loppuun ja kilpaileminen aloitettiin vasta seitsemän vuotiaana. Kisoja ruuna kiersi estepainotteisesti 80cm tasolla ja koulua kierrettiin ns. muodon vuoksi helpon C:n tasolla.

eie. Kanerva on ruunikko suomenpienhevos tamma, säkäkorkeus 140cm. Tämä tamma edustaa myös tuntemattomampaa sukua, josta löytyy mm. ratsastuskoulun hevosia. Tamma on kumminkin päässyt ratsastuskoulu ajoistaan eroon sopimattomuutensa vuoksi ja muutti yksityiselle omistajalle Turkuun. Tamma sai rauhassa kotiutua uuteen kotiin, jossa myöhemmin aloitettiin pienten kisojen kiertäminen koulupainotteisena helpon A:n tasolla. Tammalle syntyi myöhemmin kolme hienoa jälkeläistä, joista moni pääsi pidemmälle kuin emänsä.

ee. Paju-Penni on rautias suomenpienhevos tamma, säkäkorkeus 136cm. Tämä hyvinkin pieni tamma oli koostaan huolimatta sangen pippurinen tapaus, joka näytti monelle kaapin paikan. Penni joutui kiertoon ärhäkän luonteensa takia, mutta neljäs koti osoittautui oikeaksi, jossa tamma sai omaa rauhaa ja rakkautta sopivissa määrissä. Tammaa koulittiin pitkään kotitallissa erilaisten valmennusten myötä, jotta kilpailu-ura voitaisiin aloittaa. Kilpailuissa meni kumminkin jonkin aikaa ennenkuin kaikki se työ tuotti hedelmää. Ensimmäisen sijoituksen tamma sai estekilpailuista 60cm tasolla. Tästä ura lähti lievään nousuun ja esteiden myötä tutustuttiin myös kouluratsastukseen, jossa tamma kilpailu helpossa B:ssä. Tamman luonne kumminkin lauhtui edelleen ensimmäisen varsan myötä ja mammaloma oli se mistä tamma nauttikin. Tammalla teetätettiin kaikkiaan viisi varsaa.

eei. Tervaparta on ruunikko suomenpienhevos ori, säkäkorkeus 142cm. Tervaparta, mikä osuva nimi hienolle varsalle, josta saatiin nauttia kouluratojen loisteessa. Terona tunnettu ori oli luonteeltaan vaativa ja hyvin orimainen, mutta omistajalleen hyvin uskollinen ns. yhden ihmisen hevonen. Ori kilpaili paljon vaativan B:n tasolla hyvällä menestyksellä. Oria kehuttiin myös myöhemmän vaiheen kantakirja tilaisuudessa hienoista askelista ja hyvästä jykevästä rakenteesta, jolloin ori sai II palkinnon. Ori kerkesi elämänsä aikana jättää jälkeensä monta hienoa varsaa siirtyessään vihreille laitumille.

eee. Pikku-Penni on punarautias suomenpienhevos tamma, säkäkorkeus 140cm. Omistajansa kovasti kehuma tamma, joka oli luonteeltaan jokaisen unelma ja nöyrä ratsu, jonka kanssa oli hyvin mielekästä työskennellä. Kouluradoilla uraansa luonut tamma kisasi musiikkiluokissa helpossa B:ssä paljonkin, joissa tamma nähtiin monesti palkintojen jaossakin. Jalostukseen tammaa käytettiin sangen maltillisesti vain hyville oreille, josta johtaakin tamman vain neljän jälkeläisen lista. Tamma on kantakirjattu III palkinnolle.

           


Tjefred on tarjolla jalostukseen (ota yhteyttä sähköpostitse)

    01.08.2012, sph-o Tiilikan Peeveli (e. Wohveli)
    14.02.2014, sph-o Wiiksikäs KTK-II (e. Myrskyluodon Maija)
    14.02.2014, sph-t Mäkisuon Kielo (e. Nevan Karelia)
    28.02.2014, sh-o Tiilikan Aleksi (e. Ikihelmi)
    01.05.2014, sph-o Fridan Maitokahvi KTK-III, SV-I, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-III (e. Mollamaija)
    15.12.2014, sh-o Petäjän Freedrikki (e. Eskoona)
    02.05.2015, sph-o Napenteri KTK-III, VAR-II (e. Yönaaraaja)
    25.11.2015, sh-o Tiilikan Hukkapätkä KTK-kelp (e. Kehräkkä)
    01.02.2016, sph-o Tiilikan Hamanaattori (e. Hamahelmisimpukka)
    14.02.2016, sph-t Harmonian Kinuskissa (e. Marsipaanipossu)

           


02.05.2012 NJ Ponitalli Blunda - suomenhevoset - LKV, MVA-sert, JS (siiryy BIS-4:ltä)

ERJ sijoitukset: 55 kpl, joista CUP sijoituksia 1kpl
29.04.2012 ERJ L'amour aux Chevau - 90cm - 2/40
30.04.2012 ERJ L'amour aux Chevau - 80cm - 5/40
02.05.2012 ERJ L'amour aux Chevau - 80cm - 1/40
21.05.2012 ERJ Kilja JK - 70cm - 5/60
21.05.2012 ERJ Kilja JK - 80cm - 4/60
22.05.2012 ERJ Kilja JK - 80cm - 6/60
23.05.2012 ERJ Kilja JK - 80cm - 4/60
13.06.2012 ERJ Hipsutus - 70cm - 2/40
15.06.2012 ERJ Hipsutus - 60cm - 4/40
17.06.2012 ERJ Suprant - 90cm - 4/40
18.06.2012 ERJ Suprant - 90cm - 1/40
19.06.2012 ERJ Suprant - 90cm - 1/40
22.06.2012 ERJ Suprant - 90cm - 6/40
07.07.2012 ERJ Moondance - 70cm - 6/50
08.07.2012 ERJ Moondance - 60cm - 5/50
22.07.2012 ERJ Hiprakka - 70cm - 3/40
25.07.2012 ERJ Hiprakka - 70cm - 5/40
25.07.2012 ERJ Kalevantuli - 80cm - 4/50
27.07.2012 ERJ Hiprakka - 70cm - 5/40
04.08.2012 ERJ Lai'e Welsh - 70cm - 2/40
05.08.2012 ERJ Lai'e Welsh - 60cm - 1/40
05.08.2012 ERJ Lai'e Welsh - 70cm - 5/40
06.08.2012 ERJ Hiprakka - 70cm - 5/40
17.08.2012 ERJ Lai'e Welsh - 70cm - 4/40
20.08.2012 ERJ Kosto - 80cm - 7/50
20.08.2012 ERJ Oldsfellin Kartano - 90cm - 2/30
21.08.2012 ERJ Satulinna - 80cm - 1/30
21.08.2012 ERJ Oldsfellin Kartano - 90cm - 5/30
26.08.2012 ERJ Lai'e Welsh - 80cm - 4/40
29.08.2012 ERJ Lai'e Welsh - 80cm - 2/40
31.08.2012 ERJ Taavila - 70cm - 3/40
01.09.2012 ERJ Taavila - 70cm - 4/40
01.09.2012 ERJ Taavila - 80cm - 4/46
03.09.2012 ERJ Oldsfellin Kartano - 90cm - 3/30
05.09.2012 ERJ Satulinna - 80cm - 6/90
06.09.2012 ERJ Heijastus - 90cm - 6/50
08.09.2012 ERJ Satulinna - 90cm - 3/90
08.09.2012 ERJ Heijastus - 90cm - 5/50
07.02.2013 ERJ Juksula - 90cm - 2/60
08.02.2013 ERJ Kaylee Stables - 90cm - 4/30
09.02.2013 ERJ Kaylee Stables - 90cm - 2/30
10.02.2013 ERJ Juksula - 80cm - 6/60
11.02.2013 ERJ Konkkaronkka - 90cm - 6/40
19.02.2013 ERJ Bogart & Britanov - 100cm - 4/50
20.02.2013 ERJ Bogart & Britanov - 100cm - 1/50
26.02.2013 ERJ Hiprakka - 80cm - 4/40
01.04.2013 ERJ Dark Side Trakehners - 90cm - 5/30
10.04.2013 ERJ Susiniemi Gård - 80cm - 1/40
14.04.2013 ERJ Satulinna - 80cm - 3/50
18.04.2013 ERJ Satulinna - 90cm - 3/50
30.04.2013 ERJ Nallikallio - 80cm - 1/30
04.05.2013 ERJ Haavisto - 80cm - 1/30
05.05.2013 ERJ Haavisto - 80cm - 1/30
29.12.2013 ERJ Koston - 80cm - 7/50
31.12.2013 ERJ-Cup Dark Side Trakehners - 90cm - 8/135
KRJ sijoitukset: 46 kpl
12.06.2012 KRJ Bairdon - Helppo A - 6/60
13.06.2012 KRJ Bairdon - Helppo A - 5/60
13.06.2012 KRJ Satulinna - Heppo B - 6/50
16.06.2012 KRJ Bairdon - Helppo A - 2/60
19.06.2012 KRJ Fiktio - Helppo B - 2/60
20.06.2012 KRJ Fiktio - Helppo C - 7/60
21.06.2012 KRJ Yeneva - Helppo B - 5/30
22.06.2012 KRJ Yeneva - Helppo B - 3/30
23.06.2012 KRJ Yeneva - Helppo B - 2/30
24.06.2012 KRJ Arvolaakso - Helppo B (lk. 2) - 5/50
24.06.2012 KRJ Arvolaakso - Helppo B (lk. 3) - 3/50
30.06.2012 KRJ Fiktio - Helppo B - 5/60
02.09.2012 KRJ Chiara - Helppo A - 3/40
14.09.2012 KRJ Happy Horse - Helppo A - 2/50
05.02.2013 KRJ Harley Stud - Helppo A - 4/50
06.02.2013 KRJ Konkkaronkka - Helppo A - 4/40
08.02.2013 KRJ Konkkaronkka - Helppo A - 4/40
09.02.2013 KRJ Konkkaronkka - Helppo A - 4/40
11.02.2013 KRJ Konkkaronkka - Helppo A - 4/40
12.02.2013 KRJ Harley Stud - Helppo A - 5/50
12.02.2013 KRJ Harley Stud - Helppo A - 1/50
13.02.2013 KRJ Jindabyne - Helppo A - 4/40
15.02.2013 KRJ Fiktio - Helppo A - 4/40
15.02.2013 KRJ Fiktio - Helppo A - 4/40
16.02.2013 KRJ Fiktio - Helppo A - 2/40
16.02.2013 KRJ Fiktio - Helppo A - 2/40
18.02.2013 KRJ Mulberry Ponies - Helppo A - 4/40
21.02.2013 KRJ Aava - Helppo A - 3/40
21.02.2013 KRJ Fiktio - Helppo A - 5/40
21.02.2013 KRJ Aavan - Helppo A - 3/40
25.02.2013 KRJ Fiktio - Helppo A - 6/40
04.03.2013 KRJ Koston - Helppo A - 4/40
05.03.2013 KRJ Koston - Helppo B - 2/40
05.03.2013 KRJ Fiktio - Helppo A - 4/40
13.03.2013 KRJ Koston - Helppo A - 1/50
22.03.2013 KRJ Moana WPB - Helppo A - 4/40
02.04.2013 KRJ Suprant - Helppo A - 1/50
05.04.2013 KRJ Suprant - Helppo A - 7/50
05.04.2013 KRJ Kadotetut - Helppo A - 2/30
08.04.2013 KRJ Fiktio - Helppo A - 5/40
08.04.2013 KRJ Suprant - Helppo A - 2/50
08.04.2013 KRJ Fiktio - Helppo A - 8/100
10.04.2013 KRJ Fiktio - Helppo A - 1/40
12.04.2013 KRJ Fiktio - Helppo A - 6/40
25.04.2013 KRJ Cresendo - Helppo A - 5/50
02.05.2013 KRJ Fiktio - Helppo A - 5/80


MEJ sijoitukset: 8 kpl
19.04.2012 MEJ Pöllömetsä - 50-60cm - 3/37
19.04.2012 MEJ Fenton - 90cm - 4/52
21.04.2012 MEJ Pöllömetsä - 50-60cm - 4/37
22.04.2012 MEJ Kilva JK - 80cm - 3/30
23.04.2012 MEJ Kilva JK - 80cm - 3/30
26.04.2012 MEJ Vitry - 90cm - 6/65
08.07.2012 MEJ Milan Talli - 80-90cm - 2/15
15.03.2013 MEJ Cup KK Bailador - 70-80cm - 1/33
KERJ sijoitukset: 6 kpl, joista CUP sijoituksia 1kpl
05.05.2012 KERJ Kilva JK - Helppo luokka - 1/19
07.02.2013 KERJ Riihen ponitalli - Helppo - 2/30
08.02.2013 KERJ Strix Stable - Helppo - 1/50
13.04.2013 KERJ Satulinna - Harraste - 5/30
18.04.2013 KERJ Satulinna - Harraste - 2/30
30.12.2013 KERJ-Cup Taikakuun - harraste lk - 3/36
           


24.12.2015 Hyvää joulua ja Onnellista uutta vuotta 2016! (kirjoittanut: Sylvester)

Nyt se sitten on totta ja musta joulu läsnä. Olin sangen masentunut sillä jo parin viikon takainen kinos oli vain hetken huumaa. Oli ensimmäinen musta joulu mitä itse muistan. Jouluvalot ja koristeet kuitenkin toivat jouluntuntua kotiin ja Tiilikanojan talliin. Tallin hevoset olivat porrastetusti mukana jouluvaelluksella, jossa ongelmilta vältyttiin eikä haavereitakaan tullut yhtään. Ratsut toimivat ensi sijaisen hyvin ja pienempi valjakkovaellus menikin erityisen hauskasti, kun porukka oli niin pieni ja siinä lauleskeltiin jonossa. Nyt kaikki rauhoittuvat joulun viettoon kukin omalla tavallaan. Hevosille oli jaossa poikkeuksellisia herkkuja, kuten kuivia leipiä ja porkkanoita. Talli hiljeni tänään aikaisemmin, jotta kaikki pääsevät joulun viettoon. Huomenna olemme kaikki pienessä ähkyssä valmiit jatkamaan vuoden loppuun. Tiilikanoja kaikkine asukkaineen tahtoo kiittää hevosten kasvattajia, tuojia ja varsojen omistajia onnistuneesta vuodesta ja toivottaa näin ollen ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2016!



           


14.01.2015 Kauan odotettu palkinto on meidän! (kirjoittanut: Sylvester)
Olin huisin innoissani huomatessa vanhoissa näyttelytulosten joukossa olevan sertin tekevän meistä kantakirja kelpoisen. Haaveilin heti Fredin ostettuani, että tästä tulee vielä KTK hevonen, mutta tie ei ole ollut helppo sillä taso on erittäin kova. Mahduimme kuitenkin tammikuun tilaisuuteen ja tänään huomasimme tulokset saapuneeksi. Kakkos palkinto oli suuri kunnia ja ilo, josta Fredikin sai nauttia - herkuin! On upeaa huomata, kun vanhat haaveet käyvät aina jossain vaiheessa toteen<3

           


01.05.2014 Maastoon (kirjoittanut: Sylvester)
Pilvet peittivät pian aurinkoisen taivaan, joka tuntui vain hetkeltä, kun olin Fredin hakenut talliin harjattavaksi. Taluttaessani oria ulos aikeissani nousta selkään huomasin tummat pilvet. Säätyttö oli varoitellut sateesta, mutta luottavaisin mielin laskin jalustimet, kiristin vyön ja nousin selkään. Nyt menisimme kohti maastoa. Metsä oli hiljainen, lintujakaan ei kuulunut juuri ollenkaan, mutta aina joku räksä siellä räkätti matoja tonkien ojien penkoilla. Fred ei ollut milleenkään vaan nautti hiljaisesta päivästä ja raikkaasta ilmasta. Ilma alkoi kieltämättä olla hieman sateenenteisen raskas, mutta jatkoimme matkaa siirtyen raviin. Fred oli reipas ja ravasi mielellään kevyesti hölkäten ilman kiirettä mihinkään. Tottakai oriila alkaa jo ikä painamaan sillä hyvät 15vuotta on täynnä ja kisaura aikalailla pulkassa. Silitin kevyesti oriin kaulaa ja mietin ohi menevän hetken yhteistä taivaltamme. Siirsin oriin käyntiin ja poikkesimme metsäpolkua pitkin kohti pururadan reittiä. Radalle päästyämme pystyimme ravaamaan pidempää matkaa kohtuullisen suoraa pätkää tai pientä ylämäkeä. Laukkasimme ne jyrkimmät mäet ja alamäet köpöteltiin rauhallisesti. Pian saapui sade hiljaa ripsutellen ja pian se kiihtyikin kunnon kaatosateeksi kylmällä viimalla. Olimme hetkessä märkiä ja teimme reippaan kotimatkan. Tallilla molemmat olivat läpimärkiä ja ori saikin harjauksen jälkeen jäädä talliin lämmitelemään ja kuivattelemaan. Heinät pitivät oriin tyytyväisenä, kun kävin vaihtamassa kuviat verkkarit jalkaan. Syönnin ja kuivumisen jälkeen orikin pääsi takaisin tarhaan sateen loputtua. Hetken kerkeää viettää aikaa ulkona ennen sisälle tuloa.

           


19.11.2012 Esteiden huumaa (kirjoittanut: Sylvester)
Fred oli erittäin reippaalla tuulella jo maastossa alkukäynneissä, mutta innostui huomattavasti nähtyään kentällä odottavat esteet. Esteet joita olin aiemmin jo kerennyt koota, kolme eri kokoista estettä, kaksi ristikkoa kooltaan 50 ja 80cm sekä yksi pysty kooltaan 80cm. Pakkanen oli tänään pois täältä ja pääsimme tosiaan viimein esteiden pariin. Kenttä oli pantu eilis iltana kuin viimeisen päälle kisakuntoon ja Fredkin tuntui testailevan kentän kunnollisuutta. Ilmeisesti hyväksytty, sillä laukassa ori oli kovasti tarjoamassa tietä esteille, vaikka oria voltille taivuttelin. Ensimmäiselle esteelle tullessa, pienen ristikko, tuntui olevan lasten leikkiä Fredille, joka hyppäsi esteen tuntuvasti liioitellulla hypyllä. Mukava näin kerrankin, mutta siitä huolimatta jatkoimme pienen esteen hyppäämistä muutamaan kertaan ennenkuin siirryimme suuremmalle ristikolle, mikä tarjoaisi meille selvästi parempaa haastetta. Toteumukseni tuntui valuvan kuin hiekkaan, sillä ori yllätti minutkin tarmokkailla hypyillään, joita se tarjosi perä perään. Kaviot eivät varmasti olleet edes lähellä puomeja ja hyppäsimmekin tätä onnetonta kolmen sarjaamme muutamaan otteeseen. Fred tarjosi hyviä hyppyjä perä jälkeen ja alun maireat kiitokset vaihtuivat sanallisiin kiitoksiin taputusten sijaan. Useamman hypyn jälkeen irroittelimme vielä muutaman kerran kentän pitkillä sivuilla ja taas vaihteeksi lyhensimme laukkaa lyhyillä sivuilla ettemme olisi nurin kulmissa. Raviin siirryttäessä kiittelin oria taputuksin ja sanoin ja pidensin pikku hiljaa ohjasta. Käyntiin siirryttäessä Fred olisi ollut vielä valmis hyppäämään, joten hiemna joutui ohjasta keräämään, jotta käynnit saataisiin käveltyä kunnolla loppuun. Harjauksen ja namien jälkeen oli aika päästä tarhaan ja heinien kimppuun.

           


13.03.2012 Harjailua (Kirjoittanut: miwwy)
Saavuin tallille vasta hieman illemmalla, ja Fred olikin karsinan ovella vastassa sen näköisenä, että oli jo saanut odotellakin tämän päiväistä hoitajaansa! Täytyy kyllä sanoa, että Fred oli niin suloisen näköinen, että pitkän päivänkin jälkeen alkoi suu vääntyä hymyyn. Avasin karsinan oven, ja silittelin hetken Fredin päätä, ja se tuntui nauttivan hellittelystä. Hain Fredn harjapakin, ja aloitin Fredin harjailun pyörittelemällä sen kumisualla läpi. Voi että kun se nauttikaan! Talvikarvan lähtö oli aivan huimaa, ja lopulta karsinan pohja olikin täyttynyt mustilla karvoilla.. On siinä aamutallin tekijällä ihmettelemistä! Harjailin Fredin vielä läpi, ja otin kaviot putsattavaksi. Etujalan ori nosti nätisti, ja aloitin jo putsaamista kun se yhtäkkiä kiskaisi jalkansa irti! Katsoin Frediä ihmeissäni, että mitä ihmettä nyt oikein meinaat? Uusi yritys ja sama toistui. Nyt jo hieman komensin Fredä, ja temppuilu loppui heti. Taisi Fred vaan vähän kokeilla uuden ihmisen sietokykyä! Loput kaviot saatiin helposti putsattua, eikä ollut mitään ongelmia. Fred tuntui olevan mukavan leppoisalla tuulella. Jätin oriin talliin, jonne se jäi tyytyväisenä odottamaan iltakaurojaan.

           


01.01.2013 Uusi epäonnen vuosi? (kirjoittanut: Sylvester)
Vuosi vaihtui ja ori on ollut meillä jo pian 1 irl vuoden! Hurjaa! En muista koska olisin omaa tuontiani näin kauan tallissa pitänyt. Vuoteen mahtuu kumminkin paljon, nimittäin kilpailuissa ollaan oltu hieman jokalajin kokeilijoita ja ensimmäinen varsakin on saatu maailmaan. Tulevaisuus tuo tullessaan toivottavasti vielä neljästä viiteen varsaa lisää ja aimon kasan sijoituksia. Miten päivä sitten tallilla meni?

Tänään ei ollut tarkoitus tehdäkään mitään, mutta halusin kumminkin muistaa rakasta oriani herkuilla tottakai. Vaikka Fred olisi mies, siis oikea ihminen, niin en usko, että hän muistaisi tätä päivää vaikka se olisi vuosipäivä. Ori olikin tyytyväisenä tarhassaan nauttimassa sangen kauniista päivästä, auringonpaistetta ja -2 astetta. Minut nähtyään ori ei tehnyt liikettäkään ja hieman näytti empivän pitäisikö lähteä kauemmas portista, mutta huomasi sitten mukanani olevat sangot. Toisessa oli vettä, mutta toinen sisälti kuivia leivänkänttyjä, porkkanan paloja ja omenan lohkoja. Oi mitä herkkua. Ori tuli tyytyväisenä tarhan portille ja vesisankko ei saanut kannatusta ensi katsauksella, mutta herkkusanko oli heti hitti ja turpa oli sankossa samantien. Jäin tarhan portille katselemaan oriin syömistä tai oikeastaan porsastelua. Se söi ja porsasteli pitkin sankon liepeitä ja maata päätään heilutellen syödessään. Aika äijämäiset ruokatavat. Fred ei kumminkaan ahminut vaan sain hyvän tovin siinä seisoskella ja katsella oriani. Aika komia talvinen karvapallo se on.

           


20.12.2013 Vaikea päivä (kirjoittanut: Sylvester)
Ei älä nyt mene sinne, Fred. Fred! Prkele! Tule nyt tänne! Täällä on julmetun kylymä! Ei, sinne se vain pakenee tarhan toiseen nurkkaan, taas, kun huomaa muka jotain niin kovin kiinnostavaa. Tuuli puhaltaa pirun kylmästi ja lisää pakkasen purevuutta entuudestaan. Hanskat on tietenkin tallissa harjalaatikon päällä. Iäisyydeltä tuntuneen hetken päästä Fred antoi viimein kiinni ja pääsimme talliin. Mietin monesti vielä matkalla, että veisinkö oriin takaisin ja menisin kotiin parantelemaan alkavaa flunssaani. Varpaatkin oli jäässä, kun villasukat saivat aamulla pienen vesivahingon ja roikkuuvat nyt saunassa narulla kuivumassa.

Olin jo sen verran puolikohmeessa tarhaleikistä, että menisimme maneesiin vaikka mikä olisi. Tunnetusti Frede ei välitä maneesista ja keksii varmasti kaikenlaisia kamaluuksia nurkkiin, mutta nyt mieltäni lämmittää ajatus hieman lämpimämmästä ratsasuspaikasta, jossa tuuli ei sentään puhalla. Maneesin ovella Fred oli hieman epäilevä ja pysähtyi ovelle. Maiskuttamalla sain sen maneesiin, joka ammotti tyhjyyttään tähän aikaan aamupäivällä. Kiskaisin maneesin oven kiinni ja talutin oriin keskemmälle kenttää, jossa laskin jalustimet ja kiristin vyön. Pieni hermostuneisuus huokui oriista ja alati päälle pukkaava flunssa teki olosta katalan. Ei auttanut, ori piti liikuttaa tänään sillä jo kaksi vapaa päivää riitti saamaan tämän oriin melkoisille yli kierroksille energiansa kanssa. Hyvin tiiviit, kaksi viimeistä päivää, ovat menneet shetlanninponien kanssa valjakkokilpailuissa.

Alkukäynneissä en juurikaan ajatellut, yriitin venytellä hieman raajojani ettei venähtäisi. UPS! Nyt meinasi ratsastaja olla maneesin lattialla sillä ori hyppäsi yllättäen sivulle. Venyttelyt sikseen ja ohjat käteen ja jätkä töihin! Alkuraveissa vielä piti yrittää poukkoilla omiaan, mutta alkoi pikku hiljaa rauhoittua ja keskittyä oleelliseen. Taivutukset eivät tuntuneet olevan oriin mieleen, eikä sen suuremmin temmon muutoksetkaan, etenkään kokoaminen. Oriilla oli selvästi ylikierroksia ja huomasin sen oriin "räjähdys herkkyytenä", laukkaa olisi ollut kokoajan tarjolla. Harjoittelimme laukan nostoja ja lyhyillä sivuilla laukkavoltteja. Kesken kaiken se tapahtui taas, HUMPS! Ja ratsastaja oli maassa. Fred laukkasi kentän keskelle ja jäi nuuhkimaan maata. Nousin ylös, pudistelin itseäni ja kirosin niin pirusti, mokoma aasi! Ei muuta kuin liina tallista ja ori juoksemaan ympyrää. Melkoisia kyytejä se siinä tarjoilikin. Laukkassa veti kovat pukkihypyt poikineen ja hurjaa kiihdyttelyä, että ihan pelotti juoksuttaa oria. Rauhoittelun ja suunnan vaihdoksen jälkeen ori rauhoittui ja nousin uudelleen selkään. Nyt tämä toimi hieman paremmin, mutta olo tuntui tukalammalta ja loppukäynneissä sietämättömältä. Oriin reipas hoito, juotto ja loimitus ja jätkä ulos. Tämä mamma tahtoo nyt peiton alle.

           


20.06.2013 Kesä! (kirjoittanut: Sylvester)
Ai ai mitä lämpöä ja aurinkoa! Voisin viettää rannalla iäisyyden, mutta ei auta, talliin on mentävä. Fred olisi ensimmäisenä liikutusvuorossa ja olin päättänyt vakaasti pienestä maastoretkestämme metsään ilman satulaa. Hihkuin hieman jo innosta hakiessani Frediä laitumelta ja into laantuikin heti. Oria ei näkynyt missään, ei tullut huutamalla ja nyt piti lähteä etsimään sitä julmetun suurelta laitumelta. Ori löytyi ja vielä aitojen sisäpuolelta, mutta niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin niin sielä kauimmaisessa nurkassahan se. Onneksi kesä oli saanut orinkin hyvälle mielelle ja se tuli innoissaan minua vastaan sen muutaman metrin matkan mitä enää oli välillämme.

Lyhyen hoidon jälkeen laitoin oriille suitset ja itselleni kypärän. Nyt meitä odotti ötököiden täyttämä luvattu metsäreitti. Kipusin selkään tietenkin penkiltä, mutta nyt olimme valmiit kohtaamaan kesän ihanuuden metsässä. Miten hienosti Fred liikkuikaan näin pitkään aikaan. Kesä oli saanut oriin mielen rauhalliseksi ja se askelti rauhallisesti eikä hötkyillyt ollenkaan, vaikka kuljimme muidenkin laitumien ohitse. Laitumien jälkeen kävelimme vielä hetken leveää hiekkatietä ennen kuin poikkesimme metsään. Polut ovat meille tutut ja askel on vakaa, Fred tietää kaikki perinteiset ravi- ja laukkapätkät. Omistaja kun rakastaa rutiineja on helppo ennakoida ratsastajan toimet missäkin kohtaan, mutta näin ihanana kesäpäivänä en jaksa nipottaa vaikka ori nostaa omia aikojaan tutussa kohtaa ravin, mutta laukkaa en kumminkaan antanut nostaa ominpäin vaan ohjasin oriin käynnin kautta uudelleen laukkaan minun aloitteestani. Oriin askel oli kevyt ja letkeä, meillä ei ollut kiire mihinkään muuta kuin ötököitä karkuun. Pystyimme vain nauttimaan kesästä ja lämmöstä.

Tallilla takaisin, harmi, olimme viipyneet reilun tunnin, mutta mieli ja olo oli kevyt ja virkeä. Vesi kyllä maistui molemmille lenkin jälkeen ja omenaakin tuli mussutettua, molemmat omia, mutta kumminkin samat herkut jaettavana. Innostuin hetken mielijohteesta ottamaan oriin ulos pestäväksi harjauspuomille ja voi sitä miten ori nautti! Vesi selvästi virkisti oloa ja mieltä. Yleensä pesut eivät ole hänen juttu, mutta nyt se tuntui tulevan tarpeeseen. Pesun ja kuivauksen jälkeen hieman ötökkämyrkkyä ja takaisin laitumelle kesän antimista nauttimaan.

           


19.11.2013 Estevalmennus (kirjoittanut: Noora)
Ratsu oli virkeä ja ratsastaja hidas. Ori oli selvästi ratsastajaansa askeleen edelellä jo maapuomi harjoituksissa. Ratsastaja heräsi kunnolla, kun ori säikähti maneesin katsomopäädyssä jotakin, mutta onneksi ei sattunut vaan säikähdyksellä selvittiin. Ratsastaja keskittyi nyt paremmin vaikka minua hymyilyttikin ratsastajan hiekkainen takki ja kypärä, jotka hän oli epähuomiossa jättänyt putsaamatta. Maapuomeilta siirryimme lämmittely esteelle, 60cm pysty. Fred oli virkeä ja se näkyi hypyissä, se nauroi, näin pieniä esteitäkö te minulle laitatte? Nostimme pian korkeuden oriin kisamittoihin, 90cm, jossa se saikin hieman tehdä töitä. Oriin hyppyihin löytyi pikku hiljaa parempaa tekniikkaa vaikka alastulossa olikin parannettavaa, jotta matka jatkuisi sujuvanpana seuraavalle esteelle. Viiden esteen ratamme loisto perinteikkyydellään ja ori tuntui ottavan esteet kylmän viileästi. Tieukoissa mutkissa kumminkin tasapainon menettäminen oli lähellä, mutta treenaamisen jälestä se alkoi luonnistua koko ajan paremmin. Ratsastajan putoaminenkin oli toiseen kertaan lähellä oriin kieltäydyttyä yhdeltä esteellä lähestymisen mentyä pieleen. Toistamiseen samalle esteelle tuleminen onnistui, kun askelet saatiin rytmitettyä oikein. Oikein mainiokas ratsukko, jossa ratsastaja voisi olla hieman enemmän hereillä heti alussa, ettei tarvitse maatasolta asiaa ensin katsoa.

           


27.11.2013 Kouluvalmennus (kirjoittanut: Noora)
Muistan tämän ratsukon erittäin hyvin, pieni kohmeinen ratsastajamme oli heti tunnin alusta skarppi ja nauroi myös viime kertaiselle putoamiselleen. Fred oli vuorostaan jäässä ja askelissa tahmeutta. Alkuverryttelyssä tahmea ja jäykkä, mutta raviin siirryttyä alkoi jämäkkyyttä löytyä myös askeliin. Päivän ohjelmaan sisältyi tulevien kisojen radan harjoittelua, helppo A tasoa. Treenatut pysähdykset ravista ja laukasta onnistui hyvin, mutta laukan vaihdoissa rikkoitumista raviin muutamaan kertaan. Ori tahtoi olla säheltävä osapuoli, eikä keskittyminen aivan ollut mukana täysillä kokoaikaisesti. Tunti kumminkin teki melkoisen käänteen puolivälin jälkeen, kun Fred tuntui viimein pääsevän jyvälle. Väistöissä pientä takkuruutta, mutta laukat onnistuivat erinomaisesti. Ori pysyi hyvin tuntumalla ja askelissa oli hyvin lennokkuutta lisäyksissä. Lopputunnista oli mukavaa katsella oriin työskentelyä ensin laukassa, mutta etenkin ravissa, kun ryhti oli hyvä ja askeleissa tehoa. Loppuun otimme tietenkin kiitoksen tuomarille, siis valmentajalle, ratsukko kiersi viimeisen kierroksen ravissa kentän ympäri muutaman voltin tehden. Viimeinen asia oriin kanssa onnistuikin täydellisesti, pysähtyminen oli suoraan ravista ja tasajaloin! Upeaa! Ratsastaja kun oli manannut sitä aiemmin puhelimessa, kun ori ei tahdo seisahtua tasajaloin, mutta nyt se näköjään onnisti. Kovalla työllä on tulokset, hyvä te!

           


23.04.2014 Kengittäjä saapuu (kirjoittanut Sylvester)
Vajaa tunti ratsastuksen jälkeen kengittäjä saapui. Fred tunnistaa tämän iäkkään miehen, jolta tietää saavansa pienen herkun. Iloinen kevyt hörähdys kengittäjälle pistää miehenkin happamalle naamalle pienen hymyn kaaren. Tämä "vanhanlinjan" kengittäjä on raudanluja ammattilainen, jolta harvemmin hymyä saa kukaan vaikka erittäin kohtelias hän onkin. Talutan oriin käytävälle, jossa kengittäjä jo odottaa valmiina. Fredin ollessa kiinni kengittäjä tarttuu määrätietoisesti oriin kavioon kiinni ja asettaa sen jalkojensa väliin. Kysäisen häneltä, jotta maistuuko se kahvi vielä tähän aikaan, johon hän muraisee, jotta jo tokkiinsa. Käyn varustehuoneessa pistämässä sumpin tulemaan ja asetan kupit pöydälle. Olen jo aamulla tuonut pöydälle pullia pussillisen, jonka aamulla olin paistanut. Kengitys oli hyvää vauhtia menossa ja Fred kylmänrauhallinen. Istuuduin seuraksi tallin lattialle juttelemaan mukavia kengittäjän kanssa. Hiljaisilla hetkillä piti ihastella tämän miehen rauhallista ja varmaa työntekoa, jolla hän oli elättänyt itsensä koko elämänsä. On varmasti mukavaa, kun tietää sen oman mukavan ammattinsa, jolla voi elättää itsensä ja perheensä. Kengitys tuntui menevän nopeasti ja pian oriilla olivatkin uudet kengät alla. Fred pääsi tarhaan ja minä menin kengittäjän kanssa kahville tallihuoneeseen, jossa hän istuikin jo sokerinpala huulten välissä ja valmiita siemaamaan kahviaan.

 

Ulkoasu © Rio, taustakuva © The Inspiration Gallery, koristeet © Ritva's gallery.
Kaiken muun, ellei toisin mainita © Sylvester. Kaiken kopioiminen ilman lupaa on kielletty!