virtuaalihevonen - a sim-game horse

Hattarainen



    Tovereittain Hattis
    Rekisteri nro VH16-018-0018

    Syntynyt 19.01.2015, 13v.
    Suomenpienhevonen, tamma, 144cm.

    Koulu- ja valjakkopainotteinen
    ko heB, re 70cm, noviisi (pari)valj.

    Omistaja Sylvester (VRL-00483)
    Kasvattanut Pertti A. Tahka (EVM)

    Kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään julki (lupa on)

Palkittu YLA-II palkinnolla 25.03.2016
(27,5 (15+12,5) - 30 (21+9) - 17 - 12 - 4 = 90,5p)


Palkittu KRJ-II palkinnolla 15.05.2016, paljon onnea Hattis!
(7 + 34 + 19,5 + 20 + 11,5 = 92 p)


Palkittu SLA-I palkinnolla 20.06.2016
(13 (3-4-3-3) + 23 + 22 + 20 + 17 = 95 p)
Kaareva kaula, piirteetön säkä, painunut selkä. Pitkähkö vankka pyöreä runko. Lyhyehköt etusääret, lyhyehköt vuohiset.


           


Hattarainen oli melkoinen löytö ja kaupat lyötiin lukkoon kisapaikalla. Olimme shetlanninponijoukon kanssa liikenteessä valjakkokilpailuissa, kun normaaliin tapaan kuuluteltiin valjakkoja radalle. Radalle kuulutetttiin Hattarainen Pertin ohjastamana ja lisätietona tuli, että tamma myös myynnissä. Jätin ponit avustajajoukolleni, kun kiirehdin katsomaan kaksikon suoritusta. Nimi ihastutti minut heti, mutta pitihän sitä itse nimen kantajakin nähdä. Suloinen pienhevonen ravasi reippaasti ohjelmaansa läpi ja näytti kukakuinkin erittäin kyvykkäältä tammalta. Suorituksen jälkeen kävin jututtamassa ohjastajaa.

Marraskuun lopussa Hattarainen saapui Tiilikanojaan. Kahdeksan vuoden ikään kerennyt tamma oli vielä varsomaton, mutta hieman kilpailukenttiä kerennyt kiertää kasvattajansa kanssa. Tamma oli enemmän pihakoriste ja vanha jatke edes menneelle emämammalleen, jota Pertti kuulemma kovasti ikävöi. Itse en nähnyt Hattiksessa mitään moitittavaa sillä tammalla oli hyvät tavat matkustamiseen ja traileriinkin mentiin ilman ylimääräisiä ohjelmanumeroita.

Ratsuna Hattis on hieman vastahakoinen, eikä aina ymmärrä miksi hyvät kärryt vaihdetaan painoksi selälle. Tamma taipuu hyvin jopa helppoon B:hen kouluratsastuksessa ja soveltuu erinomaisesti käynnissä pienten lasten köpöttelyratsuksi. Hattiksessa ei voi sanoa olevan ratsastuskoulun tuntihevosen fiilistä, mutta ei se kauaksi jää. Tamma ei ole kaikkein vikkelä jalkaisin ja notkein ratsu joka hyppii kierien pienestä pyynnöstä. Tamma on se jolla on asennetta (välillä liikaakin) eikä noin vain anna itseään komenneltavan. Vastahakoisuuden tamma ilmoittaa vain olemalla laiska, ei millään muulla tavoin. Tamma ei pukittele, ei juokse alta saatikka nouse pystyyn sillä johan sen vatsakin estää. Hattaraisen kanssa pärjää hyvin perusosaava ratsastaja joka osaa tarvittaessa käyttää raippaa apunaan. Ravissa liikkuu kohtalaisesti ja askel on tasainen. Laukka hieman pomppuisempi ja melko rauhallinen tempoltaan. Hypättäessä innokas, mutta ei juokse alta pois vaan kuuntelee apuja. Mieluiten menee leikkimielisillä tunneilla jossa ratsastajakin vapaamielisempi erilaisiin kömmähdyksiin. Maastossa liikkuu rauhallisesti eikä säpsy perusasioita, kuten autoja.

Noviisiin parivaljakko luokkiin yltävä Hattis on kelpo ajoponi, joka toimii hyvin yksin, että kaksin. Parillisena tamma alistuu helposti toisen pompottelulle, eikä halua tehdä itsestään isoa numeroa. Parin valikoimisessa pitää olla tarkka. Kotona ajettaessa tamma toimii hyvin kentällä, että maastossa. Hattis panostaa työhönsä ja kuuntelee ajajan ohjeistusta tarkkana. Käynnissä työskentely on helpointa, mutta ravi menee siinä sivussa. Laukassa pientä viilaamista, että saadaan oikea laukkakin nousemaan. Käyntiohjastukseen soveltuu aloittelija, mutta reippaammille askelille vaaditaan kokeneempaa kuskia.


© Kuvaaja ei halua nimeään julkaistavan (luvat on)
           


i. Karhunkaataja
sph, vprt, 144cm. evm
noviisi, heA, re 70cm.
ii. Karhunkaltainen
rt, 145cm. evm
iii. E.R. Teurinka (evm, prt, 145cm.)
iie. Taipalvaaran Sissi (evm, rt, 142cm.)
ie. Metsätien Seireeni
rn, 144cm. evm
iei. Väenämöinen (evm, tprn, 144cm.)
iee. Yön pikimusta (evm, m, 141cm.)
e. Terälän Kauninkainen
sph, vrt, 141cm. evm
noviiisi, heC, re 80cm.
ei. Terälän Päivähaipakka
trt, 146cm. evm
eii. Päivähaikara (evm, trt, 145cm.)
eie. Auli-Terttu (evm, rt, 142cm.)
ee. Aittohaaran Daalia
vkk, 144cm. evm
eei. Vehnämä (evm, vkk, 146cm.)
eee. Syrän Orvokki (evm, vrt, 140cm.)


i. Karhunkaataja on vaaleanpunarautias pienhevonen, jonka on kasvattanut Juhannusmaahisen suomenhevostalli, Karjaalla. Hyvinkin massiivinen ja jykevä rakenteinen "Karhu" ei ollut pienhevonen solakimmasta päästä, mutta luonteeltaan kuitenkin nallemaisen suloinen. Hyvän ruokahalun omaava Karhu tuntuu lihovan jo pelkästä ruoan näkemisestä ja sekös tuotti omistajalleen Petunialle huolia. Petunia oli ostanut orin suoraan kasvattajalta, 2 vuotiaana jolloin ori antoi "ensioireet" ruoanhimostaan. Aktiivisella liikunnalla ja ylimääräisen ruoan karsimisella Karhu tiputti muutamat ylimärääiset pois. Ensimmäisessä kantakirjaus tilanteessa ori sai nimenomaan nuhteita massiivisuudestaan, eikä päässyt kirjoille. Toisella kerralla ori kantakirjattiin III. palkinnolla. Aktiivisesti koulu-uralla menestynyt Karhu oli kelpo ratsu, jolla oli työmotivaatio aina kohdillaan ja aina intoa lähteä liikkeelle. Petunian kanssa kierrettiin kisoissa viikoittain ja opeteltiin vielä vaunujenkin eteen työtä tekemään. Pääpainoitus koulu-uralla, mutta myös satunnaista työtä valjakkokilpailuissa kohtalaisella tuloksella ottaen huomioon harvan kisatahdin. Karhulla on jälkeläisiä kuusi, joista neljä on tammoja.

ii. Karhunkaltainen on rautias, tähtipäinen pienori, jonka on kasvattanut Juhannusmaahisen suomenhevostalli. Kasvattajalleen jäänyt ori oli isänsä viimeinen jälkeläinen onnistuneen ja samalla epäonnistuneen astutuksen jälkeen. Astutuksen jälkeen sattui tapaturma joka joti pian orin kuolemaan. Karhunkaltainen oli näin ollen odotettu isälinjan jatkaja tallilla. Oria kuvaillaan luonteeltaan täysin poikkeavaksi isästään luonteeltaan. "Nalle" oli kuumahko ratsastettava ja haastava käsiteltävä kotona. Kilpailuissa ori loisti aivan kuten isänsä ja osasi aina esittää parhaat puolensa vierailla paikoilla. Nalle kilpaili aktiivisesti valjakkoa vaikeissa luokissa, joissa sijoitusprosentti oli kohtalainen. Näyttelyissä etenkin menestynyt Nalle on perinyt hyvän rakenteen isältään ja on myös kantakirjattu I. palkinnolla. Aktiivisessa siitoskäytössä ollutta Nallea tapaa usein suvuista sillä orilla tiedetään olevan ainakin toistakymmentä jälkeläistä. Nalle menehtyi ähkyyn 19 vuotiaana.

iii. E.R. Teurinka on Esteri Riikinkukkosuokkovan kasvattama ja väriltään punarautias, merkkeinä tähti ja takasissa puolisukat, etusissa ruununrajat. Esterin kasvattama "Tero" periytyi hyvästä suvusta ja kasvattaja oli äärimmäisen tarkka mihin orinsa tulisi myymään. Teron täysveli jäi kotitallille (sph-o. E.R. Reuska) paremman luonteen takia, mutta Tero sai etsiä uutta kotia. Uusi koti köytyi kisapaikalta, jossa Esteriä tuli tervehtimään Juhannusmaahisen tallin omistaja. Ori vaihtoi omistajaa kuukauden kuluttua ja aloitti aktiivisen näyttelyuran, josta mm. parhaana palkintona kantakirjauksen I. palkinto. Kilpailuissa ori loisti valjakkoluokissa, joissa kilpailtiin noviisiluokissa. Ori menehtyi 9vuotiaana epäonnistuneen astutuksen jälkeen. Karhunkaltainen ori orin viimeinen varsa, mutta aiempia varsoja orilla kuusi.

iie. Taipalvaaran Sissi on Taipalvaaran tallin kasvattama sievä liinahtaharjainen tamma. "Sissin" emä on ratsu ja isä juoksija, kunnianhimoinen kasvattaja tahtoi kokeilla tammasta juoksijaksi, mutta täyteen turhuuteen se aika upposi sillä Sissillä ei ollut minkäänlaisia menohaluja. Sissi päätyi muutaman eri kodin kautta nykyiseen ja sittemmiten viimeiseen kotiinsa. Sissiä kuvaillaan luonteeltaan luonnonlapseksi ja ailahtelevaksi. Pahaa tamma tuskin tekisi kenellekään ja oli äärimmäisen hyvä emä kaikille kolmelle varsalleen, jotka elämänsä aikana sai. Kilpailu-ura jäi kevyeksi ja tamma kilpaili pienimuotoisesti kouluratsastusta helpossa C:ssä, sekä valjakkoa kotikisoissa. Tamma menehtyi pitkän ja hyvän elämän saaneena 23 vuoden iässä.

ie. Metsätien Seireeni on tullut kuuluisaksi pitkälti valjakkokilpailuissa, joissa tamma menestyi poikkeuksellisen hyvin. Erinomainen valjakkohevonen, jolla oli motivaatio kohdillaan ja äärimmäinen herkkyys työssään. Metsätien talli olikin erityisen ylpeä pienestä Seireenistään kilpailupaikoilla ja sai useita ostotarjouksia. Tamma ei keskittynyt valjakkouransa aikana juurikaan muuhun satunnaisten näyttelyiden ja kantakirjauksen ohella. Ensimmäisellä tammaa ei hyväksytty, mutta toisella yrittämällä yllettiin niukasti kolmannelle palkinnolle. Se riitti kasvattajalle ja olisi aika laittaa neiti myyntiin. Tamma myytiin Juhannusmaahisen tallille 9 vuotiaana pääosin jalostuskäyttöön, johon tamma todentotta pääsikin. Karhu-teemaisia varsoja syntyi kaikkiaan kuusi, joista neljä oli tammoja.

iei. Väenämöinen oli aikanaan aktiivinen monitaituri monessa lajissa. Tummanrautias herra oli tuttu kenttäkilpailuissa, joissa startattiin helppo -luokissa. Pääpainotteista lajia orilla ei ollut kilpailuille vaan kaikissa kisoissa kierrettiin. Orilla kehuttiin olevan äärimmäisen hyvä luonne ja työmotivaatio kohdillaan. Solakkarakenteinen "Väiski" taipui monelle ja etenkin maastoesteillä pisti sellaisella vauhdilla, että oksat pois. Paljon ympäri suomea kilpaillut Väiski teki sivubisnestä jalostushommissa ja hänellä tiedetäänkin olevan laaja jälkeläiskanta pitkin koko suomen maata. Ori menehtyi vanhuuteen hyvässä 24 vuoden iässä omistajansa luona joulun alla.

iee. Yön pikimusta "Pikku musta" sai lempinimensä neitimäisydestään, joka juolahtaa juonensa sanontaan, jossa jokaisella naisella pitäisi kaapissaan olla yksi pikkumusta (mekko). Pikku musta oli kipakka neiti komentelemaan kaikkia ja oli paikoin haastavakin käsiteltävä. Kilpailuissa tamma tuotti välillä draamaa "neitihuudoilla oreille", mutta onnettomuuksilta säästyttiin. Pikku musta kilpaili rauhalliseen tahtiin yleispainotteisesti valjakkoa noviisiluokissa, sekä koulua helpossa B:ssä. Esteet ylitettiin kotikisoilla 60cm korkuudella.

e. Terälän Kauninkainen oli vapunajan varsa. Emä varsoi omia aikojaan muutamia päiviä etuajassa ja varsan tulo huomattiin pienen juhlinnan jälkeisenä päivänä. Kaikki oli mennyt onneksi hyvin ja emä oli useamman varsan varsonut elämänsä aikana, Kauninkainen yksi viimeisimmistä. "Kani" oli luonteeltaan hieman arka ja ujo, tuntui aina hetken harkitsevan ihmiskontaktia, mutta vapaana ollessaan hevoskaverien kanssa erittäin sosiaalinen ja leikkisä. Kani pysyi kasvattajansa tykö läpi elämän sillä kaksikolle muodostui hyvä luottosuhde. Omistaja tuntui olevan pitkään pahoillaan ettei ollut valveilla, kun Kani syntyi, mutta ajansaatossa korjasi virheensä monesti. Kani oli hyvin perusterve, mutta tuntui useasti hukkaavan kenkänsä kuivallakin tarhalla. Muutamat kisareissut meni sivusuun, kun tamma oli kengän hukannut. Kisamatkoja kuitenkin kerkesi kertyä useampi ja etenkin esteillä kilpaillut Kani menestyi kohtalaisen hyvin 80cm luokissa. Vauhtia tammalla tuntui aina riittävän esteille vaikka etenkin vesiesteitä arasteltiin ja ne joko kiellettiin tai hypättiin ylipitkällä loikalla, ettei ole vahingossakaan vaaraa vesikosketuksesta. Kani oli emästään poiketen arka orivierailuille vaikka varsat tamma suojeli viimeiseen asti. Kolmen varsan emä Kani menehtyi 15vuotiaana ähkyyn.

ei. Terälän Päivähaipakka sai nimensä synnyttyään juhannusaattona. Varsan nimellä ei ollut tarkoitus olla niin suorasukainen ja se on isännän alkupeäisestä versiosta siistitty versio. "Haapa" on nimeään parempi ori, tai myöhemmiten ruuna, mutta vartuttuaan kotona 4vuotiseksi oli aika ottaa sukulinja talteen muutaman astutuksen muodossa omille tammoille, sekä parit ilmaiset naaputilojen tammoille, koska isäntä tahtoi pitää hyvät välit ystäviinsä. Ori ruunattiin noin viisi vuotiaana, jonka jälkeen se myös myytiin. Haapa pyöri harrasteratsastajien käsissä vuosia ja päätyi sieltä viimein kehityskelpoiselle tätiratsastajalle, joka Haapan kanssa aloitti valmentautumisen ja kisaamisen. Haapa kilpailu harrasteratsuksi aktiivisesti ja etenkin esteillä, joissa ori hyppäsi 80-90cm ratoja. Kouluratsastus kaksikkoa ei kiinnostanut ja niistä tehtiin vain muutamia merkkisuorituksia helpon C:n ja B:n tasolla. Haapa menehtyi 19vuoden iässä pitkäaikaisessa kodissaan vanhuuteen.

eii. Päivähaikara on tummanrautias, Hakkasen kasvattama ja omistaja ori. Aktiiviseen kisauraan painoittunut "Haka" kilpailu estepainotteisesti 80cm radoilla aina suomenhevosten mestaruuskisoissa asti. Kantakirjattu III. palkinnolla 3vuotis päivillään ja myöhemmin korottanut palkintoaan II. palkinnolle. Kilpailuihin painoittunut Haka siirtyi myöhäisellä iällään jalostukseen, mutta ollut aktiivinen vaikuttaja. Jälkeläisiä tiedettävästi 15, joista kymmenen oreja.

eie. Auli-Terttu on rautias, Melekkalan tallin kasvattama tamma. Aktiivisella kisaurallaan menestynyt "Terttu" oli hyväluonteinen työhevonen, joka ei liiemmin arastellut mitään. Omistajansa Elinan mukaan tamma hyppäsi mistä tahansa yli, jos antoi vain ohjasta menemiselle. Aktiivisella esteuralla menestynyt Terttu hyppäsi 90cm ratoja kentällä ja maastossa 70cm. Kouluratsastus jäi helpon C:n tasolle, joka tuntui olevan välttämätön paha kenttäkilpailuissa kisattaessa. Tertulla on kaksi varsaa sillä tamman hyvää kisauraa ei tahdottu keskeyttää turhalla ja johon omistajana Tertun alunperinkin osti, kisakaveriksi.

ee. Aittohaaran Daalia on maalaistalli Aittohaaran kasvatti, keski-suomesta. Aittohaara painotti maalaiselämän tuntuun ja piti paljon maalaishenkistä toimintaa etelän untuvikoille, kuten he itse tuppasiva sanomaan. Sampo piti voikkoa tulokasta poikkeuksellisena vaikka tiedettiin isän olevan voikko, mutta värin ei uskottu periytyvän vahvan rautiaan suvun takia. "Daalia" oli erikoisuus maalaistallilla, mutta osoitti pian luonteellaan ettei sopinut jokaisen lääpittäväksi ja tuli hieman äkäiseksi jatkuvasta hälinästä. Daalia myytiin luonnollisesti, koska ei sopinut kasvattajansa antamaan työhön. Terälän tallille myyty 6vuotias tamma oli pahansuopa ja näykki helposti. Tamma oppi kuitenkin uudella tallilla, että siellä saa omaa rauhaa ja tamma tarhattiinkin yksin sillä tarhakaverit se hätyytti samantien pois. Vuosien mittaan tamma kelpuutti tarhakaverikseen vain epäonnisen juoksija gotlanninruss ruunan "Saken". Daalia kilpaili pienesti painottuen kouluratsastukseen, jossa kisaluokkina oli helppo C-B. Jalotuksessa Daalia käytettiin paljonkin sillä tamma oli äärimmäisen hyvä ja huolehtiva emä jälkikasvulleen muusta kiukkuisuudestaan huolimatta.

eei. Vehnämä oli aktiivinen ja reipas kouluratsu helpon A:n tasoisissa luokissa. Ori kiersi elämänsä aikana monta omistajaa, tiedettävästi kuusi, mutta sai kaikissa ansaitsemaansa huomiota eikä jäänyt heitteille missään vaiheessa. "Vehnä" oli kaunis voikko joka pisti kisapaikoilla silmiin iloisesti ja antoi toivottua tulosta kisakentillä. Vehnää kuvailtiin kelpo ratsuksi, motivaatio kohdillaan, mutta haastavammaksi käsiteltäväksi maastakäsin. Kahlekuninkaan maine ei orin nimeä parantanut sillä ori pääsi melkoisista aitauksist helposti ulos. Vahinkoa Vehnä on aiheuttanut uransa aikana paljon omistajilleen ja astutunut myös sopimattomia tammoja. Ori on kantakirjattu II. palkinnolla ja tiedettävästi (suunniteltuja) jälkeläisiä orilla olisi reilut kymmenen.

eee. Syrän Orvokki on Sytimäen suomenhevostallin kasvattama, mutta Aittohaaran omistaja vaaleanrautias pientamma. Äärimmäisen kiltin ja rauhallisen luonteen omaava Orvokki oli luotu opetushevonen, jonka työn tamma täytti täydellisesti maalaishenkisellä Aittohaaran tilalla. Tamma hoiti perusratsun hommat tilan oman lapsen ratsuna, mutta myös työt turistihevosena, joka sisälsi milloin mitäkin. Talvisin tamma veti rekeä ja muina aikoina vaunuja. Tamma osasi kyllä kevyet työhevosen työt, jolloin taakkaa ei ollut juuri ollenkaan vaan tarkoituksena oli ainoastaan havainnollistaa kuinka työt ennenvanhaan hoidettiin. Orvokki nautti kaikesta saamastaan huomiosta ja herkuista. Kilpailu-uraa tammalla ei kehkeytynyt naapuritallin kotikisoja lukuunottamatta, jossa tilan tyttö osallistui puomiluokkiin ja helppoon D:hen.

Sukuselvitys on vapaasti kopioitavissa Hattaraisen jälkikasvulle. Tekstiin © Sylvester

           

Hattarainen on tarjolla jalostukseen (ota yhteyttä sähköpostitse)

    28.11.2015 o. Tiilikan Hukkahöttö KTK-II (i. Hukanretale)
    13.01.2016 t. Tiilikan Nelli-Noora KTK-kelpo (i. Sniikki)
    15.02.2016 o. Tiilikan Jörö VSN Champion, KTK-II, SV-II (i. Jörmy)
    04.03.2016 t. Tiilikan Kauna (i. Kannaksen Vilunkipeli)
    20.03.2016 t. Tiilikan Pihkassa (i. Mörk Strumpa)

Suunnitteilla / tulossa (ei sivuja)
    00.00.2016 o. Tiilikan Hurmaus / Hurmos / Hurmo (i. Hallelujaa)

           


KRJ sijoitukset: 34 kpl
23.01.2016 KRJ Vindemia - Helppo B - 1/40
24.01.2016 KRJ Vindemia - Helppo B - 3/40
03.02.2016 KRJ Vindemia - Helppo B - 6/40
04.02.2016 KRJ Vindemia - Helppo B - 4/40
05.02.2016 KRJ Vindemia - Helppo B - 3/40
15.02.2016 KRJ Vindemia - helppo B - 2/40
18.02.2016 KRJ Vindemia - helppo B (lk. 1) - 6/40
18.02.2016 KRJ Vindemia - helppo B (lk. 2) - 4/40
18.02.2016 KRJ Juksula - helppo B - 4/60
22.02.2016 KRJ Juksula - helppo B - 7/60
23.02.2016 KRJ Juksula - helppo B - 6/60
24.02.2016 KRJ Juksula - helppo B - 7/60
20.02.2016 KRJ Mörkövaara - Helppo B - 5/30
20.02.2016 KRJ Mörkövaara - Helppo B - 4/30
22.02.2016 KRJ Vindemia - Helppo B - 5/40
23.02.2016 KRJ Vindemia - Helppo B - 3/40
24.02.2016 KRJ Vindemia - Helppo B - 2/40
25.02.2016 KRJ Vindemia - Helppo B - 1/40
26.02.2016 KRJ Vindemia - Helppo B - 6/40
26.02.2016 KRJ Mörkövaara - Helppo B - 4/30
26.02.2016 KRJ Mörkövaara - Helppo B - 3/30
27.02.2016 KRJ Mörkövaara - Helppo B - 3/30
29.02.2016 KRJ Mörkövaara - Helppo B - 3/30
04.03.2016 KRJ Mörkövaara - Helppo B - 3/50
05.03.2016 KRJ Mörkövaara - Helppo B - 5/50
08.03.2016 KRJ Mörkövaara - Helppo B - 6/50
21.03.2016 KRJ Mörkövaara - Helppo B - 1/50
23.03.2016 KRJ Mörkövaara - Helppo B - 4/50
24.03.2016 KRJ Härdelli - Helppo C - 1/30
27.03.2016 KRJ Härdelli - Helppo C - 5/30
27.03.2016 KRJ Mörkövaara - Helppo B - 1/50
28.03.2016 KRJ Mörkövaara - Helppo C - 4/50
29.03.2016 KRJ Härdelli - Helppo C - 2/30
29.03.2016 KRJ Mörkövaara - Helppo C - 2/50
VVJ sijoitukset: 12 kpl
08.02.2016 VVJ Mörkövaara - Noviisi - 6/40
09.02.2016 VVJ Mörkövaara - Noviisi - 1/40
16.02.2016 VVJ Hengenvaara - Noviisi - 2/30
16.02.2016 VVJ Wyat Shetlands - Noviisi - 1/40
18.02.2016 VVJ Wyat Shetlands - Noviisi - 2/40
21.02.2016 VVJ Hengenvaara - Noviisi - 3/30
23.02.2016 VVJ Mörkövaara - Noviisi - 5/40
26.02.2016 VVJ Mörkövaara - Noviisi - 1/40
28.02.2016 VVJ Härdelli - Noviisi - 5/30
28.02.2016 VVJ Mörkövaara - Noviisi - 5/40
03.03.2016 VVJ Mörkövaara - Noviisi - 4/30
07.03.2016 VVJ Mörkövaara - Noviisi - 1/30

ERJ sijoitukset: 13 kpl
01.02.2016 ERJ Mörkövaara - 60cm - 2/40
03.02.2016 ERJ Mörkövaara - 60cm - 6/40
05.02.2016 ERJ Mörkövaara - 60cm - 5/40
10.02.2016 ERJ Mörkövaara - 60cm - 2/40
18.02.2016 ERJ Mörkövaara - 60cm (lk. 1) - 4/40
18.02.2016 ERJ Mörkövaara - 60cm (lk. 2) - 5/40
18.02.2016 ERJ Mörkövaara - 60cm - 1/30
17.02.2016 ERJ Huvitus - 60cm - 5/40
18.02.2016 ERJ Huvitus - 60cm - 4/40
23.02.2016 ERJ Huvitus - 60cm - 6/40
27.02.2016 ERJ Huvitus - 60cm - 6/40
28.02.2016 ERJ Huvitus - 60cm - 4/40
03.03.2016 ERJ Huvitus - 60cm - 2/40


           


28.11.2015 Pieni Hukanretale syntyy (kirjoittanut: Sylvester)


Voi himpura sentään, missä eläinlääri oikein kuppaa? Ihmettelin, kun tamma kävi vieläkin levottomammaksi ja pyöri karsinassaan ympyrää saamatta hyvää sijaa makuulle. Hiki lisääntyi sekä Hattaraisella että itselläni. Kello oli juurikin iltapäiväkahvien verran ja juoksin pitkin tallin seiniä, kuten kaikki muut sen näkivät. Ehkä olin hieman hermostunut, mutta tamma kävi jo makuulleen ja yltäpäätä hiessä, kun eläinlääkärimme Maarit saapui talliin. Hän näki samantien että nyt ollaan jo tositoimissa ja riensi karsinaan auttamaan, josta minut jätettiin pois. Vaadittiin rauhaa, mutta läheisyyttä huuto -etäisyydellä. Aika meni hitaasti, kun Maarit huusi meidät talliin. Tulokas oli saapunut, mutta Hattarainen oli huonossa hapessa. Ensimmäiseksi varsomiseksi homma oli sujunut kuulemma hyvin vaikka Maaritin mukaan emä on stressannut paljon kovia kipuja ja uutta tilannetta. Ymmärrettävää tottakai. Olin iloinen, kun sain maailmaan uuden pikku-retaleen, mutta samalla sain pitää erittäin rakkaan Hattaraiseni<3 Suunnitelmani varsalle oli selvät, kun tulokas ei ollutkaan tamma. Markkinoille Pikkuretale meni viiden muun varsan tavoin ja voi onnea millainen koti me meidän tuontisuomenhevosten varsoille saatiinkaan! Pikkuretale, alias Hukkahöttö, sai superhienon kodin Susirajan daamien luota. Siellä nimetty Hukkahöttö tuotti minulle nimellisesti alkuun tuskaa, mutta pian se oli yksi suosikeistani juurikin poikkeavuudellaan nimissä. Kiitos Susiraja, teette meistä taas ylpeitä!<3

           


24.12.2015 Hyvää joulua ja Onnellista uutta vuotta 2016! (kirjoittanut: Sylvester)

Nyt se sitten on totta ja musta joulu läsnä. Olin sangen masentunut sillä jo parin viikon takainen kinos oli vain hetken huumaa. Oli ensimmäinen musta joulu mitä itse muistan. Jouluvalot ja koristeet kuitenkin toivat jouluntuntua kotiin ja Tiilikanojan talliin. Tallin hevoset olivat porrastetusti mukana jouluvaelluksella, jossa ongelmilta vältyttiin eikä haavereitakaan tullut yhtään. Ratsut toimivat ensi sijaisen hyvin ja pienempi valjakkovaellus menikin erityisen hauskasti, kun porukka oli niin pieni ja siinä lauleskeltiin jonossa. Nyt kaikki rauhoittuvat joulun viettoon kukin omalla tavallaan. Hevosille oli jaossa poikkeuksellisia herkkuja, kuten kuivia leipiä ja porkkanoita. Talli hiljeni tänään aikaisemmin, jotta kaikki pääsevät joulun viettoon. Huomenna olemme kaikki pienessä ähkyssä valmiit jatkamaan vuoden loppuun. Tiilikanoja kaikkine asukkaineen tahtoo kiittää hevosten kasvattajia, tuojia ja varsojen omistajia onnistuneesta vuodesta ja toivottaa näin ollen ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2016!

           


11.01.2016 Köpöttelypäivä (kirjoittanut Sylvester)

Lämmin aurinko lämmittää mukavasti vaikka ilman satulaa mennessä tamman selästäkin säteilee ihanasti lämpöä jalkoihin. Hattis on hieman väsynyt pitkästä kisapätkistä, joten tänään oli kevyttä käynti- ja raviköpöttelyä pitkin kenttää. Tamma kävelee laiskasti, eikä jaksaisi liikkua kunnolla eteen vaikka kuinka kehottaa. Raviin tamma kuitenkin siirtyy ja siinäkin saa tammaa hieman hoputella liikkumaan. Onneksi raippaa ei tarvitse hakea vaan tamma reipastuu kaverin tullessa kentälle. Tamma hörähtelee kaverille muutamaan kertaan, mutta pieni shettis tamma Anni ei tammalle vastaa. Hattis ei kuitenkaan lopeta vaan hörähtelee tammalle aina ohi mennen, höhlä, oriko luulet olevasi vai Annin? Ravissa teemme muutamia voltteja ja pyrimme pitämään temmon samana. Laukkaa ei tällä kertaa edes nosteta vaan päätämme lähteä yhteisymmärryksessä maastoon kävelemään Annin ja hänen ratsastajansa Nooran kanssa. Maaston hiljaisuus on vaikuttava ja rentouttava, jossa Hattiskin rentoutuu. Tallille takaisin tullessa Hattis tuntuu rennolta ja uneliaalta, sekä nälkäiseltä, kun ruoka-aikakin kolkuttelee. Tamma pääsee lyhyen harjauksen jälkeen tarhaansa syömään päiväheiniä.

           


16.01.2015 Kouluvalmennus (kirjoittanut: Noora)

Alkuun Hattis ei tuntunut innostuvan maneesiin menosta. Rankkasade rummutti maneesin kattoa, kun aloitimme hommat ensin käynnissä. Tamma käveli hieman ympärilleen kuikuillen ja välillä katsoen kattoon. Sade jatkoi kovaa rummutustaan. Raviin siirryttäessä tammakin alkoi keskittymään oleelliseen - työntekoon. Ravissa heti alkuun hyvä tempo ja tammalla eteenpäinvievä askel. Volteilla tamma yrittää kuitenkin oikoa ja ratsastaja sai tammaa hieman ojentaa, ettei homma mennyt aivan överiksi. Kulmat tamma tahtoi myös oikoa, mutta ratsastaja korjasi hyvin. Pysähdyksiin tamma pysähtyi mielellään ja liikkeelle lähdöt puhtaat. Raviin tamma nousee reippaasti, mutta käyntiin lähdettäessä pysähdyksestä tamma lähtee hiemna temmottomasti. Myöhemmin treenatut laukasta pysähdykseen ja uudelleen laukkaan tamma kuitenkin handlasi kaikista parhaiten - mikä tempo! Ravissa tehdyt taivutukset tamma hallitsi hyvin, mutta lisätympää ravia tamma ei olisi millään halunnut esittää vaan junnaili mieluummin hitaammin. Laukkaan tamma lähti suurella innolla ja kovalla vauhdilla olisikin painanut kulmissakin, mutta onneksi ratsastaja sai tamman hyvin hallintaan. Tamman eilinen vapaapäivä vaikutti suuresti hänen energiatasoonsa ja tempoa hillittiinkin voltein. Sopivamman temmon löydyttyä voitiin harjoituksia painoittaa paremmin laukan kokoamiseen. Viimeiset treenit tehtiinkin kahdeksikolla ravaten, jossa tamma menikin erittäin ryhdikkäästi. Oikein tiivis ja hyvä tunti - tamma sai purettua energiansa hyvään tuntiin.

           


24.01.2016 Pieni maastoretki (kirjoittanut: Sylvester)

Sää oli poikkeuksellisen hieno, joten päätin heittää ajatuksen treeneistä pois ja suuntasimme maastoon. Syksy oli ottanut vauhtia alle ja lehdet olivat upean väriset. Hattis tuntui tyytyväiseltä päätökseen lähteä maastoon ja tamma kävelikin leppoisasti, mutta reippaasti. Raviin tamma siirtyi mielellään ja ravasi reippaasti pitkinkin ohjin. Neitokaista ei tuntunut mikään häiritsevän, vaikka vastaan tulikin auto. Tamma katsoi autoa hetken, mutta matka jatkui taas. Laukkaan tamma olikin erittäin innokas, eikä ratsastaja ollut aivan varautunut moiseen laukkalähtöön - onneksi ei sentään pudottu, mutta lähellä se kuitenkin oli. Hattis irroitteli laukassa minkä kerkesi ja miksei, sitähän varten ihanat maastoretket on, jotta molemmat saavat hieman irroitella<3

           


13.02.2016 Päivä ennen ystävänpäivää (2. varsa) (kirjoittanut: Sylvester)

Olimme solmineen yhteistyö liiton virtuaalitalli Harmonian kanssa, joka käsittää pitkälti jalostustoimintaa. Olin heti into pinkeänä varaamassa oreja jalostukseen, kun liittomme astui voimaan vuoden vaihteessa virallisesti. Halusin kasvattaa Tiilikanojan pienhevosten kantaa omilla kasvateilla, joten oli sopivaa etsiä Hattaraiselle puolisoa Harmonian tiloista. Sieltä löytyikin suloinen musta pien ori, Sniikki. Ei muuta kuin homma lyötiin lukkoon ja helmikuuta odotellen. LA oli ystävänpäistä seuraava, mutta odottelin kovasti varsaa syntyväksi sinä rakkauden päivänä. Lauantai aamuna 13.päivä saavuin talliin ja siellä odotti Hattaraisen kanssa pieni yllätys. Karsinassa oli verta ja kaikki muut "sivutuotteet" sen kaiken ympärillä, mutta pieni tulokas oli saapunut. Siellä se nökötti Hattaraisen takana. Hattarainen oli heti valmis ruokaa vinkumaan, kun astuin karsinaan ja yritin tervehtiä tamman jälkeen tulokasta. Oli ilonpäivä, kun tulokas oli tamma. Meidän ikioma pieni suloinen tamma!<3 Tiesin heti että nimeän sen Nelli-Nooraksi, kuten olisin ensimmäisen kanssa tehnytkin. Tämä varsa jää meille, tuumasin Hattaraiselle, joka toiveikkaana hamusi vaatteitani piilotetun ruoan toivossa. Hassu tamma olet, mutta niin tärkeä<3

           


15.02.2016 Pieni Jörmy Jörö syntyy (kirjoittanut: Sylvester)


Odotin jo innolla kolmatta pientä Hattaraista syntyväksi sillä edellinen (Nelli-Noora) oli odotetusti ollut tamma ja uudesta tulokkaasta povasin tälle sisarpuolta Tiilikanojaan. Kuinkas ollakaan tulokas oli ori, voihan kehveli, tuumin kun mietin mitä natiaiselle tekisin. Tilat olisivat kattaneet juuri tamman, mutta ei auttanut kuin markkinoille tarjota kuvien kera. Olin niin kovin häkeltynyt, kun sain Jörölle mitä parhaimman kotitarjouksen Hervannan oriasemalta. Ajattelin, että tämä pakastesiemennyksestä alkunsa saanut varsa jäisi minulle, koska kuka huolisi ruunan jälkeläisiä kun takana ei ole tunnettua sukua. Ratsastuskoulut kun kierrän kasvattieni kanssa kaukaa, joten tämä oli suuri ilo uutinen. Ninni otti tuon poloisen pienen Jörön hoiviinsa ja voi vempulat millaiset puristuksen hän on orin kanssa tehnytkään. tuo entinen pieni rimppakinttu pikkuhirvi oli nimensä mukaisesti jötöttävä, mutta millaisiin suorituksiin se kykenikään oikean omistajan kanssa. Ilolla seurasimme Hattaraisen kanssa Jöröä samoissa kisoissa ja menimme rohkeasti onnittelemaan voitosta. Voi hitsit miten ylpeitä ollaan! Kiitos Hervannan oriasema!<3

           


29.02.2016 Karkauspäivän koulutreenit (kirjoittanut: Sylvester)

Näin hieno päivä, jotten mikäjottei pitäisi koulutreenejä maneesissa. Hattarainen oli innokas jo heti hakuvaiheessa, kun tarhoille saavuin eikä se lakannut harjauksenkaan aikana. Varustaminen sai uteliaisuudelle stropin ja tuttu pullistelu alkoi, mokoma pullukka. Maneesissa oli hiljaista, kun saavuimme ja päästyäni selkään aloittelimme pitkin ohjin kävellen. Alkuun tehtiin paljon voltteja ja eri kokoisina. Hattarainen liikkui hieman laiskasti, mutta reipastui kun käyntiin otettiin jotain viritekkä (voltit). Pysähdykseen tamma pysähtyi hyvin, mutta tuppasi lepuuttamaan toista takajalkaansa. Ei muuta kun aina uudelleen liikkeelle uusi stoppi. Pysähdyksestä siirtyminen raviin, jossa jatkettiin voltteja kevyin ohjin panostaen nimenomaan istunnalla ratsastettavuuteen. Hattarainen vastasi painoapuihin hyvin ja volteilla nätti taipuminen. Ohjasta paremmin tuntumalle ja reipas keskiravi. Ravissa treenauksessa satunnaiset voltit ja siirtymiset käyntiin. Hattaraisella hyvä ripeä reagointi apuihin ja hyvät liikkeelle lähdöt. Laukannosto käynnistä ja laukalla eteen. Puoli kierrosta laukkaa ja siirtyminen käyntiin. Suunnanvaihdos kokorataleikkaalla ja laukkaa uuteen suuntaan. Laukassa muutamia voltteja ja siirtymisiä raviin ja takaisin laukkaan. Loppuverkoissa ravia pitkin ohjin sekä käyntiä pitkin ohjaksin.

           


02.03.2016 Kouluvalmennus (kirjoittanut: Sylvester)

Teloin käteni, joten selkään joutaa luotettu tallilaisemme Noora. Hattarainen oli reippaan oloinen, kun lähdettiin liikkeelle eikä normaaliin tapaan nuuhkinut maata. Pää pysyi normaalilla tasolla ja volteilla käveltiin reippaanlaisesti. Käynnissä ohjien keräämistä ja raviin siirtyminen. Ravissa reipas harjoitusravissa etenkin pitkillä sivuilla. Lyhyillä sivuilla hitaampi tempo ja voltti lyhyellä sivulla. Tamma liikkui hyvin ja vastasi apuihin aktiivisesti. Volteilla ei punkeamista vaan hyvä asetus ja pysyminen ohjaksien välissä. Suunnanmuutos kokoratalaikkaalla vapaassa käynnissä ja puoli kierrosta käyntiä vapain ohjin. Ohjat tuntumalle ja laukannosto. Tamma liikkui reippaasti ja odotti seuraavia ohjeita. Kierros laukkaa, pitkillä sivuilla voltit. Lopputunnista ravipainotteinen ohjelmanumero, jossa mm. kahdeksikolla ratsasmista harjoitusravissa aina pysähtyen kahdeksikon keskellä. Lopputunnista ravia keventäen pitkin ohjin ennen käyntiin siirtymistä.

           


15.03.2016 Kouluvalmennus (kirjoittanut: annika n.)

Oltiin sovittu Sylttiksen kanssa, että saapuisin parina viikonloppuna pitämään muutaman hassun valmennuksen, ja muutaman viikon vitkuteltuani sovittiin että saapuisin heti perjantaiaamuna paikalle, jotta kerettäisiin perehtyä ihan kunnolla kouluratsastuksen saloihin ensimmäisenä viikonloppuna. Ensimmäinen valmennettavani oli ihana Hattarainen-tamma, johon ihastuin ihan ensisilmäyksellä. Hattarainen oli heti valmennuksen alkuun hyvin hereillä, mutta vaikutti hieman siltä, ettei homma juurikaan hirveästi kiinnosta. Sylttis kertoi, että tamma oli hieman ärsyttävä ratsastaa, sillä se oli kärryjen eteen kuin luotu. Päätettiinkin sitten keskittyä valmennuksen ajan rennosti liikkumiseen ja oikein päin hakeutumiseen. Aloiteltiin työskentely pysähdyksillä ja peruutuksilla, jotta tamma aktivoituisi hieman takaa. Pysähdyksissä tamma oli hieman hidas, ja peruutuksissa se puolestaan hätäili - taisi olla tamman mielestä varsin turhaa puuhaa moinen peruuttelu. No, näitä kuitenkin työstettiin jonkin aikaa, ja pikkuhiljaa Hattara oli hieman rauhallisempi myös peruutuksissa, joten päästiin jatkamaan työskentelyä myös ravissa. Tehtiin alkuun hieman nopeita siirtymisiä, jotta tamma aktivoituisi hieman takaa, ja kun ne sujuivat, ruvettiin hieman työstämään ravissa. Sen kanssa tehtiin ihan simppeliä ympyrätyöskentelyä, jossa aseteltiin sisään sekä ulos, ja haettiin lähinnä sitä rentoutta. Pikkuhiljaa tamma rupesi kuitenkin vääntymään myös oikeaan muotoon, ja pyöristämään selkäänsä, joten saatiin oikein kivoja valmennuksen loppuun. Otettiin viimeiseksi vielä muutama askel avotaivutusta ravissa pitkillä sivuilla, ja muutaman haparoivan yrityksen jälkeen tamma toimi vallan mainiosti, ja loppuun saatiin rennosti, selän läpi liikkuva hevonen, joten olin varsin tyytyväinen päivän suorituksiin.

           


19.03.2016 Kouluvalmennus (kirjoittanut: annika n.)

Jatkettiin sunnuntaina jälleen kerran Hattaraisen kanssa, ja tamma oli saanut lepopäivän välissä, sillä olin lupaillut sylttikselle, että tänään puristettaisiin sitten kaikki mehut tammasta irti. Ratsukko oli jo kävelemässä kentällä, kun saavuin paikalle kahvikupposen kanssa, jonka ryöväsin tallin kahvihuoneesta. Päästiin aloittamaan valmennus miltei heti, ja alkuun teitte muutamia pysähdys-peruutus-ravi-pysähdys -siirtymisiä, jotta tammaan saataisiin vähän aktiivisuutta. Se tuntui menevän ihan sekaisin, ja meinasi sotkeutua jalkoihinsa, kun oli niin monta perättäistä pyyntöä. Jatkettiin kuitenkin sitkeästi, ja pikkuhiljaa tamma rupesi saamaan tolkkua jalkoihinsa, ja saatiin ihan kivoja, ja siistejä pätkiä tehtyä. Kiinnitin huomiota ratsastajan jalan käyttöön, ja ohjeistin venyttämään jalan pitkäksi myötäillen hevosen kylkeä, ja näin ollen istunta parani huomattavasti, ja pääsit istumaan syvemmälle satulaan. Jatkettiin sitten työntekoa ravissa, ja ensimmäiseksi otettiin syyniin avotaivutukset ravissa, sillä niihin tavallaan viime kerralla jäätiin. Alkuun tamma ei oikein meinannut taipua vaaditulla tavalla, vaan meni vähän sinne päin. Vaadit kuitenkin enemmän, ja vaikka tamma hieman haparoikin, saatiin loppujen lopuksi ihan siistejä suorituksia, ja tuntui, että tamma oli vain entistä enemmän takaosan päällä avojen jälkeen. Seuraavaksi olikin päivän viimeisen rastin vuoro, nimittäin pohkeenväistöt ravissa. Ei pikkutammalta ruvettu kuitenkaan liikoja vaatia, vaan ihan muutama väistöaskel aina kerrallaan. Tamma oli hieman hätäinen, mutta kuitenkin hyvin avuilla, taisi sitä itseäänkin hieman kauhistuttaa kun se sai itsensä väännettyä peräti pohkeenväistöön. Kaikinpuolin suoritukset olivat ihan suhteellisen siistejä, joten kun oltiin tyytyväisiä, ja tamma oli loppuraveissa rento ja hyvä, oltiin sitten "mukamas" onnistuttu jossakin.

           


16.04.2016 Kouluvalmennus (kirjoittanut: Sylvester)

Kevyen käynnin jälkeen keräsin ohjasta tuntumalle. Hattarainen pisti hieman vastaan, koska oli mukavampaa köpötellä pitkin ohjin näin lämpimässä kevään auringossa kuin aloittaa hommia ja hikoilla. Tyhmä ratsastaja. Ohjat tuntumalla jatkoimme muutamalla voltilla ja pysähdyksellä. Tamma ei ollut yhtä yhteistyökykyinen kuin normaalisti joten siirryttiin raviin, harjoitusravin kautta keventämään. Hattaraista herättelin reippaampaan voltilla ja isoilla volteilla. Nyrpeys ja kankimaisuus pehmeni hiljalleen ja pian yhteistyö sujui kuten kuului. Lyhyillä sivuilla tehtiin pysähdys ja kolmen askelen peruutus. Tamma hiffasi hyvin peruuttamisen, mutta lähti helposti kaartamaan takapuoltaan kentän keskiosaa kohden. Sisäpuolen avut olivat hieman vahvemmat, jotta takapuoli pysyi suorassa linjassa uran myötäisesti. Käynnistä vaihtelevasti siirtyminen käyntiin tai raviin. Tamma vastasi hyvin apuihin ja liikkui reippaammin. Pitkillä sivuilla reippaampaa tempoa ja iso ympyrä sivun keskivaiheille. Sisäasetus hyvä, ei pure ohjakseen kiinni vaan myötää hyvin sisäpohkeen ympärille. Suunnanvaihdos ratsastetaan käynnissä, vapain ohjin kokorata leikkaalla. Uudessa kierroksessa ensin pysähdys lyhyelle sivulle, parin sekunnin seisominen paikallaan ja sitten liikkeelle lähtö ravilla. Reipas hyvä nosto, josta pitkänsivun alussa nostetaan laukka. Oikea laukka nousee ja sillä jatketaan puoli kierrosta toiselle puolelle kenttää, jossa iso voltti. Ennen kulmaa siirtyminen raviin ja lyhyellä sivulla pysähdys. Pysähdyksestä laukannosto. Reipas hyvä nosto, reipas askel ja kaunis asetus kulmaan. Laukassa pitkillä sivuilla isot voltit, lyhyillä sivuilla siirtyminen raviin ja pysähdys, liikkeelle lähtö laukassa. Lopputunnista ravaamista kevennetysti pitkin uraa voltteja tehden. Hattarainen vastasi apuihin hyvin, hyvä liike ja askelissa sopivasti nasevuutta kun alkukankeus saatiin selätettyä. Loppukäynti vapain ohjin uran sisäpuolella.

           


02.05.2016 Kouluvalmennus (kirjoittanut: Sylvester)

Mahdottoman hitaalta tämä tuntuu, sanoi Satu joka oli istuutunut vuorostaan ratsastajan paikalle. Sade oli ajanut meidät maneesiin ja Satu oli pyytänyt päästä selkään ja sehän sopi. Minun vuoroni olla komentajan paikalla. Hattarainen oli oma väsyinen itsensä alkutunnista ja Satu sai tehdä kunnolla töitä että sai tamman jotakuinkin virkeämmäksi. Lomaväsymys oli iskenyt Hattikseen ja se luisti kaikesta mistä vain pystyi. Hoputin ratsukkoa ottamaan ohjasta ja siirtymään harjoitusravin kautta kevyeeseen raviin. Hattarainen oli vastahakoinen ohjien kiristykselle, mutta taipui pakon alla. Raviin haettiin tempoa ja pitkillä sivuilla Satu sai ratsastaa tammaa erittäin reippaasti eteen. Ensimmäiset pari suoraa olivatkin hieman reipas tempoisemmat mutta tammalle löytyi se "liikunnan kipinä", jotta tunnista tulee tehokas kaikille. Ravissa jatkettiin normaalisti volttien parissa. Hattarainen taipui kauniisti sisäasetukselle volteilla vaikka niiden koot vaihtelivat suurista hieman normaalia pienempään. Satu piti ulko-ohjaa melkoisen kovalla kädellä, joten käskytystä löysäämiselle. Pysähdyksien treenaamiseen ei tarvittu paljoa vaivaa, mutta suoraan taaksepäin peruutukset tuntuivat olevan välillä hakusessa. Satulla oli kuitenkin erittäin vahva ja vanha hevosmiestaito että Hattarainen tuntui hyppivän vaikka piruetteja jos niin olisi käsketty, mutta onneksi ei niin minun ei tarvitse selvitellä tamman solmuisia kinttuja. Suuntaa vaihdettiin ja treeniä jatkettiin hetki toiseen suuntaan samalla kaavalla. Laukannostot otettiin käynnistä pitkien sivujen ajaksi. Lyhyelle sivulle saavuttaessa siirtyminen raviin ja lyhyen sivun keskellä pysähdys peruutuksineen. Muutaman kerran jälkeen laukkaa jatkettiin ja mukaan lisättiin vain voltit, laukka sai pyöriä muutaman kierroksen ennen raviin siirtymistä. Ravissa parempaa tuntumalle ratsastamista ja suunnanvaihto. Laukka voltteineen toiseen kierrokseen kahdesti ja siirtyminen raviin. Ravissa muutamia voltteja ja hiljaa pidempää ohjaa keventäen. Loppukäynnit vapaamuotoisesti uran sisäpuolella.

 

Ulkoasu © Rio, taustakuva © The Inspiration Gallery, koristeet © Ritva's gallery.
Kaiken muun, ellei toisin mainita © Sylvester. Kaiken kopioiminen ilman lupaa on kielletty!