Asbjørn Sind

Hevosen kuvat @ Sylvester

Asbjørn Sind tuli minulle hyvän ystävättereni sylvesterin omistaman tallin Tiilikanoja sulkiessa ovensa yhdessä muutaman muun kanssa. Aluksi ostamani hevoset saivat vietellä melkoisen joutilasta elämää laitumella kunnes sitten vihdoin eräänä helmikuun päivänä 2023 päätin tehdä asialle jotain. Olin juuri perustanut friisienmaalla sijaitsevan Stal Oudekerkin ja päätin, että sieltä tulisi myos koti Amarn Sthørille, Amarn Hjertelle, Asbjørn Sindille ja Inte Så Bralle, jotka olivat siihen asti vietelleet täysin joutilasta elämää. Nelikko saapui Oudekerkin hyvin sateisena helmikuun päivänä joskin onnekseni kaatosade ei näyttänyt häiritsevän niistä yhtäkään vaan nelikko kotiutui uuteen kotiinsa melko nopeasti.

Bjorn on perusluonteeltaan oikein lupsakka tapaus paitsi mikäli lähistollä sattuu olemaan toisia oreja, jolloin herra tuppaa muuttumaan oikeaksi machoilijaksi yrittäen tehdä toisille oreille selväksi, että hän on koko paikan kingi. Hoitotoimenpiteet antaa yleisesti ottaen tehdä ilman sen kummempia temppuiluja, vaikka saattaakin hieman steppailla aloillaan, jos niissä herran mielestä menee liian kauan. Karsinassa hoidettaessa herraa ei välttämättä täydy sitoa kiinni, sillä vaikka se saattaakin steppailla aloillaan seistessään ei se kuitenkaan ala pyorimään ympäri karsinaa tai karkaile omille teilleen avoimestakaan karsinan ovesta. Harjattaessa olisi hyvä muistaa, että ori on hivenen arka päästään, mutta pienin ja varovaisin liikkein liikkuen sen päänkin saa harjattua ja otsatukan letitettyä. Varusteita laitettaessa Bjorn tuppaa olemaan niin innokas, että etenkin suojien laitto saattaa olla hankalaa kun herra ei meinaa sitten millään pysyä aloillaan. Talutettaessa seuraa kuuliaisesti taluttajansa perässä.

Ratsastettaessa Bjorn on hyvin yhteistyohaluinen ja kuuliainen olematta kuitenkaan mikään automaatti. Ori vaatii selkeät ja johdonmukaiset avut toimiakseen oikein eikä myoskään siedä yhtään nykimistä ohjista, joten pehmeät kädet ovat sen kanssa tarpeen. Käynti matkaavoittavaa, irtonaista ja tahdikasta. Ravi tahdikasta ja irtonaista. Laukka matkaavoittavaa ja rytmikästä, mutta etupainoista. Bjorn on yleensä varsin innokas tekemään toitä ja välillä sitä joutuukin hieman toppuuttelemaan ettei se sotkeutuisi omiin jalkoihinsa. Uusia koululiikkeitä opeteltaessa ori hoksaa yleensä varsin nopeasti mitä siltä oikein halutaan. Muutenkin herra nauttii suunnattomasti koululiikkeiden tekemisestä, sillä ne tarjoavat sille sopivasti älyllistä haastetta. Maastossa Bjorn on itse rauhallisuus eikä sillä tunnu olevan kiirettä yhtään mihinkään, joten sitä voisi hyvällä omallatunnolla luonnehtia jopa hieman laiskaksi maastossa.

Kilpailuissa Bjorn on aivan yhtä rauhallinen kuin kotioloissakin joskin myos hieman utelias. Aluksi kun herra otetaan ulos trailerista se kääntyy ja vääntyilee koska haluaa nähdä kaiken mitä sen ympärillä tapahtuu. Pikku hiljaa kuitenkin rauhoittuu aloilleen kun tottuu ympäriston vilinään. Muihin kilpailualueen hevosiin ei pahemmin kiinnitä huomiota, vaikkakin saattaa horistä ohi kulkeville tammoille tervehdykseksi. Lämmiteltäessä usein hieman levoton, mutta rauhoittuu kyllä suhteellisen nopeasti päästessään kunnolla toihin. Portilla odottaa jo omaa vuoroaan kärsivällisesti. Radalla ori tuntuu nauttivan mitä isomman yleison eteen pääsee ja onkin näin ollen usein kilpailuissa parhaimmillaan. Palkintojenjaossa keikistelee kameroille minkä ehtii mistä johtuen toisinaan palkintoruusuketta voi olla vaikea kiinnittää sen suitsiin. Kunniakierroksella saattaa jokunen ilopukki tulla, joten ratsastajan on syytä varautua niihin ettei loydä itseään äkkiä kentänpinnasta polyä nielemästä.

Sukutaulu ja jälkeläiset

    nvh-o. Myskedal Elbjørn , emä. Valørs Erika, om. Dee (VRL-13383)

i. Thorbjørn syntyi Pohjois-Saksassa melko pieneen ponisiittolaan. Vaikka orille annettiin upea perinteinen norjalainen nimi, sai se pian lempinimen Bär eli Karhu, koska se oli saksalaisille helpompi sanoa. 146cm korkea ruunihallakko ori oli myös nimensä veroinen tuuhean otsatukkansa ja lihaksikkaan kroppansa ansiosta. Luonteeltaan Bär oli enemmän nallekarhu kuin hurja metsän kuningas - osaavat lapsiratsastajatkin pärjäsivät sen kanssa ja ori rakasti lapsien ekstraharjailua ja rapsutuksia, joille aikuisilla harvemmin oli aikaa. Bär kilpaili kouluratsastuksessa tasolla vaativa B, menestyen yllättävän hyvin. Bärin omistajan lapset kilpailivat orilla vuorollaan heidän kasvettua pikkuponeille liian suuriksi. Ori olikin tuttu ja rakastettu näky aina kansallisella tasolla Saksan kouluratsastuskentillä. Bär astui kotitallillaan muutaman tamman ja siitä lähetettiin jokunen pakaste Norjaan. Orin jälkeläiset perivät etenkin loistavaa työmoraalia ja isohkoa liikettä. Ori jouduttiin lopettamaan 23-vuotiaana synnyintilallaan vanhan jalkavaivan alettua vaivaamaan sen elämää enemmän ja enemmän.

ii. Theodor Jochim oli norjalaissyntyinen 141cm korkea hallakko ori, joka myytiin 6-vuotiaana Pohjois-Saksaan lupaavalle poniratsastajapojalle. Ponivuosina ratsukko kilpaili helpoissa kouluratsastusluokissa ja vaikka Theo-ori oli hieman machoilija kisapaikoilla, hallitsi pienikokoinen nuori miehenalku sen paremmin kuin kiitettävästi. Pojan siirryttyä hevosiin lopulta, päätti hän pitää Theon kotitilallaan isänsä jatkuvasta nalkutuksesta huolimatta. Isän mielestä poni pito oli vain rahan tuhlausta, etenkin kun se oli aikamoinen tuittupää toisinaan, eikä sillä voinut antaa perheen muiden lapsien ratsastaa. Pojalle Theo oli kuitenkin "The Horse", jonka kanssa hän niin maastorallitteli kuin toisinaan starttasi huvikseen helppoja luokkia molempien mielenvirkistykseksi, kunnes 19-vuotiaana Theo ansaitsi rennomman elämän pääasiassa laidunnellen. Elämänsä aikana Theo astui muutaman vuonotamman lähistöllä sijaitsevalla pienehköllä ponisiittolalla. Muutamasta jälkeläisestä kasvoi paljon helppoluontoisempia, joista yksi menestyi kiitettävästi kouluratsastuksessa. Theo lopetettiin 26-vuotiaana yleiskunnon heikettyä orin vanhetessa.

ie. Siw Hedvig syntyi Saksan pohjoisosassa pienelle tallille, jossa tilan tytär koulutti ja kilpailutti sitä helpoissa kouluratsastusluokissa osana ratsastuksenopettajan tutkintoaan. Hedvig oli kiltti luonteeltaan, mutta siltä puuttui liikkeen laatua vaativampiin luokkiin, joihin tytär itse pyrki. Niimpä se myyntiin naapuritilan "tätiratsastajalle" harrasteratsuksi. Hitaanpuoleisesti reagoiva pehmeäliikkeinen 141cm korkea tamma olikin juuri sopiva maastoilukaveriksi ja satunnaiseen helpolla tasolla kilpailuun. Uusi omistaja rakasti tammaa niin kovasti, että teetti sillä myöskin muutaman varsan, koska toivoi lempeän luonteen periytyvän. Ja niinhän siinä kävi. Viimeisen varsan Hedvig varsoi läheisellä siittolalla, jossa se myös vietti viimeiset vuotensa omistajansa sairastuttua. Entinen omistaja ja tamma jättivät tämän maailman muutaman päivän välillä, josta tädin lähipiiri päätteli, että parilla oli jokin normaalia syvempi "yhteys".

e. Dagmar Therese oli upean rakenteen saanut vuonohevostamma, jonka ratsukoulutus osoittautui kuitenkin turhan hankalaksi. Omistajalla ei ollut laittaa enempää resursseja tamman koulutukseen, joten tämä I-palkittu ruunihallakko neiti sai elää täydellistä mammatamman elämää laitumella. Etelä-Norjassa sijaitsevan Dagmarin siittolan pitäjä kuitenkin arvosti tammaa paljon, eikä varsottanut sitä läheskään joka vuosi, antaen sen välillä olla vain kaveri muille siitostammoille. Therese oli oikein loistava emä, joka hoivasi niin omia varsojaan kuin muidenkin tammojen varsoja. Toisaalta se piti myös villit varsat kurissa, joten sen jälkeläiset olivat pääasiassa hyväkäytöksiä (ainakin niin kauan kunnes ihmiset tekivät mahdollisesti huonoa työtä koulutuksen kanssa). Varsat olivat pääasiassa myös aavistuksen emäänsä pienempiä, mutta oikein näppärärakenteisia kavereita, joita yhteensä syntyi kahdeksan kappaletta. Therese kuoli luonnolisesti vanhuuden tuomiin ongelmiin 29-vuotiaana, ollen pitkään ollut vain kaverina muille siitostammoille.

ei. Erling Rune, eli Rune, oli Erlingin siittolan yksi menestyneimpiä koulupuolen vuono-oreja. Hallakko 146cm korkea Rune kantakirjattiin myös kakkospalkinnolla saaden erityiskehuja yhteistyöhalukkuudestaan. Toisinaan Rune yritti ratsastettuna liikaakin, joten ratsastajat saivat olla tarkkoja apujensa kanssa, ettei herra yrittänyt tehdä jotain aivan muuta kuin siltä pyydettyä liikettä. Yritteliäisyytensä vuoksi ori kilpaili helposti vaativa B tasolla, startaten jokusen vaativa A-luokankin. Vaativammissa luokissa se jäi kuitenkin helposti puoliveristen jalkoihin, mutta yleisö ainakin rakasti tätä persoonnallista poniherraa. Ori astui monia tammoja per kausi kotonaan ja siitä myös lähetettiin pakasteita ympäri Norjaa. Suurin osa jälkeläisistä peri isältään mukavaa luonnetta ja keskinkertaista paremman rakenteen. Ori lopetettiin 20-vuotiaana harmillisen laitumella tapahtuneen kaatumisen vuoksi, jossa sen toinen etujalka murtui. Vielä tänäkin päivänä Erlingin siittolan vanhaherra mutisee, että eivät nämä tämän päivän hevoset ole kuin se Rune - lienee kertoo jotain orin laadusta.

ee. Sølvi asui myöskin Etelä-Norjassa pienehköllä harrastetallilla. Hallakko 139cm korkea tamma kantakirjattiin nuorena III-palkinnolle ja ratsukoulutuksen jälkeen se vaihtoi omistajaa samalla tallilla pienelle aikuiselle, joka treenasi kouluratsastusta lähinnä kotitallilla omaksi ilokseen. Omistaja otti pari vuotta taukoa opiskelua varten, jolloin tallinpitäjälle jäi tehtäväksi varsottaa tamma. Operaatio sujui yllättävän hyvin ensikertalaisen emän kanssa. Tauolta palattuaan omistaja möi varsan ja jatkoi harrastelua tamman kanssa. Tamma suoritti vaativa B -tason liikkeitä helposti, mutta omistaja starttasi vain pari helppo B-luokkaa, koska hän oli suuri kisajännittäjä. Tamma oli omistajalleen kuitenkin paljon arvokkaampi herttaisen luonteensa vuoksi ja kun hänelle tuli aika muuttaa uusien haasteiden pariin, oli tammasta luopuminen vaikeaa. Lähistöllä sijaitseva Dagmarin siittola tarjosi kuitenkin mukavan summan tammasta, joka helpotti omistajan muuttoa. Uudessa kodissaan tamma vietti mukavaa siitostamman elämää tammalaumassa. Sølvi varsoi vielä viisi kertaa ja varsoista suurin osa myytiin harraste/kilparatsuiksi kouluratsastuksen helppoihin luokkiin. Suurin osa näistä peri emänsä emänsä miellyttävän ja aina valmiina kaikkeen -tyyppisen luonteen. Tamma menehtyi kuitenkin viimeisen varsomiseen liittyviin komplikaatioihin 20-vuotiaana.

Näyttelyt ja muut palkinnot

Kisatulokset