Yleisesti Scott on varmasti yksi lahjakkaimmista estehevosista, joita olen tavannut. Orin kasvattaja tarjosi herraa myytäväksi, kun se oli vieroitettu emästään. En malttanut tietenkään pitää näppejäni irti orista ja niinpä siitä oli pakko tehdä tarjous. Tarjoukseni hyväksyttiin ja niinpä lokakuussa pari viikkoa myynnin jälkeen oripoika asteli uuden kotinsa pihaan.
Hoidettaessa Scott on hieman arka eikä päästä vieraita ihmisiä mieluusti lähelleen. Ulkona hoidettaessa säikkyy varsin usein yllättäviä ääniä. Karsinaansa ei todellakaan päästä kuin harvat ihmiset, joten sinne ei parane mennä omin lupineen. Harjattaessa herkkänahkainen, joten sitä tulee harjata silkkihansikkain. Ruokittaessa ei todellakaan pidä siitä, että ruoka tulee myöhässä. Suitsittaessa on oltava tarkkana, etteivät kuolaimet vain osu sen hampaisiin. Satuloitaessa on viisainta kiristää vyötä varovasti reikä kerrallaan, ettei herra koe puuhaa liian epämiellyttäväksi. Eläinlääkärin kanssa hieman varautunut, mutta käyttäytyy kuitenkin hyvin. Kengitettäessä orilla on tapana nojata kengittäjäänsä melko ikävästi.
Taluttaessa Scott saattaa toisinaan säikkyä, jolloin taluttajan tulisi pitää naru tiukasti kädessään. Maastossa talutettaessa säikkyy pienintäkin risahdusta, joten taluttajan on oltava jatkuvasti valppaana. Tarhalle mentäessä ei kuitenkaan yritä minkäänlaisia temppuja. Toisten orien suhteen herra on enemmän sovittelija tyyppiä ja viettää aikansa mieluiten hieman kauempana muista. Tammojen lähettyvillä tuppaa hieman esiintymään. Nuorten ja varsojen leikit käyvät usein orin hermoille, joten se pysyttelee näistä mahdollisimman kaukana. Maneesissa ja kentällä talutettaessa kulkee suht hyvin taluttajansa vierellä, mitä nyt välillä saattaa säikkyä äkkinäisiä ääniä. Juoksutettaessa pysyy hyvin juoksuttajansa hallinnassa, mikäli tällä ei ole piiskaa kädessään, sillä siitä herra ei pidä lainkaan. Lastattaessa saattaa hieman tuijottaa traileria, mutta astelee loppujen lopuksi kiltisti sisään traileriin.
Ratsastaessa Scott:lle olisi syytä keksiä mieleistä tekemistä kokoajaksi tai se alkaa hieman säikkyä. Orin askellajien pituutta on helppo säätää, kunhan herran vain saa ensin keskittymään kunnolla. Ratsastajaltaan vaatii melko paljon, sillä ei todellakaan ole mikään automaatti. Kouluratsastus ei ole orin mielipuuhaa ja se onkin siinä hyvä luistamaan työnteosta, mikäli ratsastajan keskittyminen herpaantuu hetkeksikään. Esteillä ponnua riittäisi vaikka kuinka pitkälle. Ori on myös tarkka jaloistaan, joten se ei kovin usein pudota. Maastossa erittäin epävarma, joten sen kanssa ei saakaan lähteä yksin maastoon. Maastoesteillä katsoo tarkkaan mistä ponnistaa, ettei vain vahingossakaan kolauttaisi jalkojaan esteeseen. Vettähän ori ei kammoa, muttei se siitä suuremmin pidäkään.
Kisoissa Scott on melkolailla hermostunut eikä oikein tahtoisi pysyä nahoissaan. Kilpailualueen jännitys ei tee orin hermoille hyvää, joten se tulisi pitää hieman syrjemmällä pahimmasta hälinästä. Tallialueella katselee vähän aikaa ympärilleen, mutta menettää sitten kiinnostuksensä. Orilla olisi viisainta pitää punaista rusettia kisoissa, sillä se käyttäytyy niissä jokseenkin arvaamattomasti muita hevosia kohtaan. Lämmiteltäessä säheltää aluksi melkoisesti, mutta kunhan sen saa keskittymään niin loppulämmittely sujuukin hyvin. Portilla odottaa vuoroaan malttamattomana, sillä haluaisi päästä jo radalle todistamaan kykynsä. Esteradalla innostuu toisinaan hieman liikaa, joten ratsastajan on pidettävä vauhti tasaisena alusta alkaen, ettei herra vain pääse rynnimään. Palkintojenjaossa keikisteleekin sitten koko sydämestään. Kunniakierroksella voikin sitten aivan vapaasti antaa herralle tilaisuuden hieman irrotella.