Ceiriosen

welsh & shetlandponies

Mithril v. Moons "Mikki"

Ch, KTK I

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 10.01.2013 (16v) Suomessa
Rautiaanpäistärikkö, 103cm

Rekisterinumero VH15-017-0015
Yleispainoitteinen: Helppo B, 60cm, Noviisi
Kasvattanut Moondance
Omistaa Tuulia T. VRL-00084

Champion-arvonimi myönnetty 28.06.2016

Kantakirjattu 20.11.2015
20 + 20 + 20 + 20 = 80p. KTK-I

Mithril v. Moons tuli meille huomattuani miseryn kasvattimyynti ilmoituksen eräällä usein käymälläni foorumilla. Myynnissä oli niin suomenhevosia kuin shetlanninponejakin, mutta huomioni kiinnittyi tällä kertaa shetlanninponeihin. Selailtuani myytävänä olevien ponien sukuja hyvän aikaa aloin jo tuskastua, sillä vaikutti etten tällä kertaa löytäisi suvullisesti miellyttävää lisää Gateawayn ponikantaan kunnes sitten aloin tutkiskelemaan viimeisenä olevan ponin Mithril v. Moons sukutaulua. Mithrilin sukutaulu oli juuri tarkoituksiini sopiva, joten päädyin tekemään siitä tarjouksen. Pari päivää myöhemmin misery soitti kertoakseen, että ori voisi matkustaa Hollantiin parin päivän päästä.

Mikillä on aina pilkettä silmäkulmassa eikä koskaan voi tietää mitä tämä ilkikurinen ori seuraavaksi keksii hoitajansa päänmenoksi. Oriin suosikkijekkuihin lukeutuvat muun muassa hoitajan pepun näykkiminen sekä avoimesta karsinan ovesta karkailu. Tämän herran kanssa ei saakaan antaa valppauden herpaantua hetkeksikään, sillä ori kyllä keksii uusia tapoja jekuttaa hoitajaansa lennosta. Mikille onkin tehtävä selväksi heti karsinaan astuttaessa kuka on pomo, jolloin ori jopa saattaa käyttäytyä kunnolla ainakin minuutin ennen kuin alkaa kehittelemään jekkuja hoitajansa menoksi. Harjauksesta Mikki pitää ainakin jos hoitaja unohtaa jättää harjapakin karsinan sisäpuolelle oriin ulottumattomiin. Herra kun ei tiedä mitään parempaa kuin harjapakin sisällön levittäminen ympäri karsinaa. Varusteet ori sentään antaa laittaa ilman jekkuiluja. Talutettaessa Mikki on säikkyvinään puskissa piileskeleviä mörköjä, vaikkei sitä oikeasti pelota kunhan huvikseen haluaa aiheuttaa taluttajalleen pari harmaata hiusta lisää. Mikki tarhataan aina oma kokoistensa toisten orien kanssa, sillä herralla on taipumusta haastaa riitaa itseään isompien orien kanssa. Valitettavasti vain Mikki jää usein itseään isompien jalkoihin pienen kokonsa vuoksi, joten se olisikin syytä pitää kaukana isoista hevosista.

Ratsastettaessa Mikki aina testaa ratsastajaansa aluksi, mutta kun sille kerran tekee selväksi kuka määrää käyttäytyy se jatkossa siivosti. Tosin mikäli ratsastajan huomio herpaantuu hetkeksikään Mikki pukittaa tämän oitis kentän pintaan pölyä nielemään. Valppaan ja napakan ratsastajan kanssa Mikki kuitenkin toimii hyvin niin koulu- kuin esteratsastuksenkin saralla.Mikin askellus on hyvin joustavaa ja pehmeää, joten siinä on helppo istua jopa ravissa. Tämän herran kanssa tulee aina käyttää voimakkaita ja selkeitä apuja, sillä pienet hennot avut ori jättää tyystin huomiotta. Koulua Mikki vääntää vähän vaihtelevasti. Joinain päivinä ori on hyvin kuulolla ja suoriutuu vaadituista liikkeistä kun taas toisina päivinä oria ei huvittaisi edes yrittää koululiikkeiden vääntämistä. Näinä huonoina päivinä oriille saakin vääntää asiat rautalangasta ennen kuin se suorittaa vaaditut liikkeet edes tyydyttävästi. Esteillä Mikki on reipas, muttei kuitenkaan mikään kuumakalle. Ori hyppää hyvällä tekniikalla eikä pelkää hypätä erikoisemmistakaan kulmista. Herralla on kuitenkin ikävä tapa kieltää esteillä mikäli sitä ei aja tarpéeksi reippaasti eteenpäin ennen esteitä. Maastossa Mikki on aina menossa eikä oikein malttaisi pysyä rauhallisemmassa tahdissa. Mikki ei kuitenkaan säiky ellei vastaan sitten tule tuhatta ja sataa kaahaava punainen ferrari joita herra tuntuu kavahtavan yli kaiken.

Sukutaulu

i. Taikajoen Heretic YLA II ii. Mäntysuon Heretic Ch, KTK II iii. Mäntysuon Immortal
iie. Little Mariah KTK III
ie. Rubinan Toka-Vekara iei. Conna Snapjack KTK III
iee. Laakson Gaia
e. Violan Mithra KTK III,ERJ III,VVJ III,YLA II,SHLA II ei. Riihimäen Loordi VIR MVA Ch,KTK II,ERJ II,VVJ I,YLA II eii. Lumiputouksen Ludwig
eie. Pölhönmajan Kreetta
ee. Kendra v. Raad eei. Skovdigets Startpaket Ch, KTK III
eee. Skovdigets Pandora VIR MVA Ch, KTK III

she-t. Päivärinteen Tabitha s. 21.03.2015  ▪  om. Tuulia T.
she-o. Reposaaren Mithrandir s. 12.01.2017  ▪  om. suba

KILPAILUKALENTERI

NJ

09.08.2015 NJ Heili lk 05: Shetlanninponiorit irtoSERT
17.08.2015 NJ Moondance lk 03: she-orit irtoSERT
12.01.2016 NJ Knockturn Ponies lk 03: Shetlanninponiorit irtoSERT
05.03.2016 NJ Adina lk 01: Shetlanninponioriit irtoSERT

KRJ


VVJ

OMINAISUUSPISTEET

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 398.29
Nopeus ja kestävyys: 0.00
Kuuliaisuus ja luonne: 704.06
Tahti ja irtonaisuus: 244.37
Tarkkuus ja ketteryys: 37.63

Esteratsastuksessa 1102.35 op (vaikeustasolla 3)!

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä 6. tammikuuta 2015

Herättyäni tänään tavallistakin aikaisemmin mietin hetken miksi olin laittanut herätyskellon soimaan tuntia aikaisemmin kuin normaalisti kunnes muistin, että minun oli tarkoitus noutaa Mikki Schipolin lentokentältä parin tunnin päästä. Nappasin nopeasti itselleni aamiaista, että ehtisin ratsastaa aamun hevoset ennenkuin minun pitäisi lähteä lentokentälle. Aamuratsastuksen jälkeen olin hieman myöhässä aikataulusta, joten jätin suihkun välistä ja vaihdoin vain nopeasti vaatteet. Onneksi matkalla kentälle ei ollut ruuhkia, joten ajamalla hieman ylinopeutta onnistuin saapumaan lentokentälle ajoissa ennen Mikin lennon laskeutumista. Odotin kärsimättömästi rahtilentojen alueella kunnes lopulta mies talutti luokseni laihan ja nuutuneen näköisen shetlanninponioriin. Mies kertoi samalla kun tarkastelin oria matkan menneen hyvin. Tarkastettuani Mikin ja todettuani sen olevan kunnossa talutin oriin traileriin, missä sitä odotti täysi heinäverkko, jonka kimppuun herra hyökkäsi oitis. Ajomatka Gateawayhin sujui rauhallisesti ja pian ori seisoikin tallinpihalla katsoen uteliaasti ympärilleen. Annettuani Mikin katsella hetken ympärilleen talutin sen talliin, missä se sai karsinapaikan vanhan oriherrani CRS Scarlet Brigadierin vierestä. Tarkastettuani oriin vielä kertaalleen jätin sen tutustumaan uuteen karsinaansa.

Päiväkirjamerkintä 21. heinäkuuta 2018 (kirjoittaja: Jannica)

Olin enemmän kuin iloinen ja odottavaisella kannalla kun Tuulia pyysi minua ratsastamaan Mikki-shettiksellä kokeeksi. Mikki oli suhteellisen osaava, joten sen kanssa pystyi tekemään vaikka mitä kivaa. Päätin kokeilla ponia kentällä helteestä huolimatta, sillä shettiksillä oli usein hyvä kuumuuden sietokyky kestävinä poneina. Heti alkukäyntien jälkeen ohjia kootessani oli Mikki ilmeisesti odottanut tilaisuuden koittavan ja pukitti minut niin nopeasti hietikolle etten ehtinyt muuta tehdä kuin valua alas kaulalta ja kiivetä takaisin kyytiin. Poni oli selkeästi luullut saaneensa ylivallan, mutta yllättyikin kovasti kun tädin asenne selässä muuttui täysin. Minulla kun oli tapana ensin testailijoidenkin kanssa koettaa hyvällä hieroa rauhaa, mutta jos se ei ponin puolelta sujunut otettiinkin kovat keinot heti käyttöön ja luulot pois. Päästyäni selkään yritti Mikki samaa konstia uudelleen, mutta nyt olin varautunut eikä se harmikseen saanutkaan minua säikytettyä alas vaikka kokeili hyppiä pystyynkin välissä. Sitten se ilmeisesti luovutti näin helpolla ja rupesi kulkemaan eteenpäin rauhallisesti.

Ravitehtävien jälkeen nostin laukan, jossa Mikki pukitti ensimmäisessä nostossa iloisesti päästyään laukkaamaan. En viitsinyt moiseen kiinnittää mitään huomiota vaan istuin hiljaa satulassa ohjaten ponin huomion isolle laukkavoltille. Laukkaaminen oli selkeästi Mikin mielestä hauskaa, sillä ori heitteli päätään jokaisessa nostossa. En kuitenkaan siihen reagoinut, koska se kulki muuten miten pyysin. Tein muutamia laukkaympyröitä, joilla satunnaisesti siirsin käyntiin ja nostin uuden laukan. Molemmissa suunnissa tätä hetken tehtyäni jäin laukkaamaan keskiympyrälle, jossa hieman hidastin orin menohaluja ja aloin kokoamaan laukkaa. Ihan täysin oikeassa muodossa ei toki orin vielä tarvinnut mennäkään helppo B - tasoisena, mutta hieman se sai niskasta myödätä ja antaa pohkeelle periksi, kun käänsin ulkoavuilla. Ollessani tyytyväinen vaihdoimme suuntaa, oikeaan kierrokseen sujuikin harjoitus Mikin kanssa paremmin.

Estevalmennus 28. heinäkuuta 2018 (valmentaja: Jannica)

Viikonloppuna sain pitää Mikille ja eräälle pienelle ratsastajalle valmennuksen esteillä. Tarkoitus oli harjoitella ihan ensimmäisiä hyppyjä, joten keskityimme pääasiassa estekouluun, puomeihin ja kavaletteihin. Tyttö sai oikein hienosti alkuverkat tehtyä, näki että hän oli jo pidempään oria ratsastanut ja pärjäsi sille mainiosti nuoresta iästään huolimatta. Laukannostot olivat oikein hyviä ja tasapainoisia, eikä Mikki tytön kanssa pukittanutkaan, kuten oli edellisviikolla minulle tehnyt. Käyntinostot olivat erittäin hyvät, joten saitte muutamien laukkatehtävien jälkeen aloittaa tulemalla pientä kavalettia ensin ravissa ja sitten laukassa.
"Ratsasta ravia vähän aktiivisemmaksi" ohjeistin, kun ori ei oikein viitsinyt tämän kokoisilla esteillä jalkojaan nostella ja takajalat kolisivat puomeihin kerta toisensa jälkeen.
"Kokoa vähän ponia ja nosta etuosaa ylös" jatkoin, kun ratsukko sai kiinni edellisestä ohjeesta.
Tämä suoritus oli jo parempi ja nostin kavalettia hieman, jonka jälkeen saitte kävellä pienen hetkisen muuttaessani estetehtävää.

Esteiden noustessa Mikkikin alkoi innostua enemmän, joten saitte tulla ravissa ensin ristikkoa ja ottaa vähäsen harjasta tukea, koska aavistelin Mikillä olevan melkoisen isot hypyt. Osoittauduin täysin oikeaan, sillä ensimmäisessä hypyssä tyttö lensi kaulalle ja valui siitä maahan orin laskiessa päänsä alas. Onneksi ei kuitenkaan sattunut ja reippaasti noustiin kyytiin takaisin. Seuraava kerta onnistui jo paremmin ja sait paremmin tukea harjasta hyppyyn mukaan pääsemikseksi. Ohjeistin myös olemaan jo ennen hyppyä jalustimilla kevyessä istunnassa, joka auttoi hieman arvioimaan ponnistuskohtaa ponista paremmin Mikin hoitaessa itse tässä vaiheessa ratsastajan tasoa vielä ponnistuskohtien määrittämisen.

Päiväkirjamerkintä 28. tammikuuta 2019 (kirjoittaja: Milma)

Minulla on aina ollut viehtymys pieniin poneihin ja olen sellaisia useamman kerran haaveillut myös omaan talliini. Siispä tartuin innolla tilaisuuteen päästä puuhastelemaan sellaisen tappijalkaisen tynnyrin kanssa matkallani Walesiin. Toki minua hieman huoletti, että saattaisin matkustaa ylimääräisen lastin kanssa kotiin.

Löysin paikan päälle melko helposti, ajoin vain muutaman kerran harhaan ja päädyin paikkoihin, jossa en uskonut kenenkään ikinä käyneen. Lopuksi kuitenkin kaarsin oikeaan osoitteeseen vuokrakotterollani ja tapasin tallin omistajan, Tuulian. Hän esitteli minulle pikaisesti tallialueen ennen kuin ohjasti minut varsinaisen tehtäväni pariin. Ja se tehtävä näyttikin olevan aivan liian suloinen päistärikköpallero. Myöhemmin minun oli tarkoitus myös valmentaa ratsukkoa, mutta ensimmäiseksi olin saanut oikeuden tutustua oriin itsekseni. Hyvin nopeasti jäin kaksin orin kanssa ja sain huomata, että käsissäni ei ollut mikään kultapoju. Ei se toki ilkeä ollut, mutta hoitaessa pyöri pientä shettisympyrää ja nyppi vaatteitani. Totteli se kuitenkin suomenkielisiä käskyjä. Suurimman osan ajasta.

Puuhastelin siis orin kanssa vähän aikaa harjaten ja varustaen ennen kuin päätin lähteä varsinaiseen työhön. Onnekseni olen pienikokoinen, joten olin valmistautunut myös ratsastamaan orilla hieman. Olin suunnitellut aloittavani yksinkertaisilla maasta käsin-harjoituksilla ja juoksuttamalla oria. Kyseessä oli kuitenkin minulle tuntematon poni, joten halusin selvittää kuinka se toimii. Uskoin, että siitä olisi myös hyötyä valmentaessani ratsukkoa.

Mikki oli jo tehnyt minulle selväksi vekkulimaisen luonteensa, joten otin tiukemman linjan orin kanssa heti kun saavuimme kentälle. Aloitin yksinkertaisesti taluttelemalla oria ympäri kenttää löysällä narulla. Tarkoitukseni oli tehdä pysähdyksiä ja hienovaraisia temponmuutoksia, mutta Mikki ei ollut samalla kartalla kanssani. Ori sinkoili sinne tänne eikä todellakaan toiminut kuin ajatus. Sain siis harjoitella orin kanssa melko kauan ja antaa selkeitä ohjeita ennen kuin yhteistyömme alkoi toimia joten kuten. Olin tyytyväinen siinä vaiheessa, kun Mikki ei enää sinkoillut sinne tänne ja kulki edes suurin piirtein oikeassa kohdassa. Sitten aloitinkin juoksuttamalla oria. Se myös alkoi nimenomaan juoksemalla. Taas minulta vaadittiin pitkää pinnaa ja hermoja, jotta sain orin rauhoittumaan ja ravaamaan nätisti ympyrällä. Aina silloin tällöin Mikki kokeili onneaan ja alkoi pöllöillä, mutta nopeasti se rauhoittui. Saatuani Mikin kulkemaan nätisti ympyrällä molempiin suuntiin olin valmis nousemaan satulaan.

Siitä olikin aikaa, kun olin viimeksi ratsastanut yhtä pienellä ponilla, joten liikkeiden pienuus ja ylipäätään kaiken minikokoisuus vaati hieman totuttelua aluksi. Ori ei kuitenkaan enää yrittänyt pelleillä kanssani, joten sain lyhyestä ratsastushetkestämme aika paljon irti. Harjoittelin orin kanssa kouluratsastuksen perusliikkeitä, jotta saisin hieman kiinni orin taitotasosta ja ratsastettavuudesta. Mikki olikin yllättävän mukava ratsastaa. Se kuunteli apuja kivasti, kunhan muistin antaa tarpeeksi selkeät ja voimakkaat avut. Siinä mielessä ori ei todellakaan ollut maailman kevein otus ratsastaa. Sillä oli kuitenkin kivat liikkeet ja se suoritti antamani tehtävät nätisti mukisematta. Työskentelin orin kanssa pääosin käynnissä ja hieman ravissa, sillä en halunnut rasittaa sitä liikaa. Olen kuitenkin aikuinen, vaikkakin hyvin paino- ja pituusrajojen sisällä. Lopuksi innostuin hieman laukkaamaankin orin kanssa ja silloin se päätti testata onneaan uudestaan. Jotenkin ihmeen kaupalla sain pidettyä itseni superpalloksi muuttuneen orin selässä, vaikka kaula tuntui kadonneen edestäni. Lopetin työskentelymme, kun ori oli rauhoittunut ja laukannut kanssani kauniin, rauhallisen ympyrän. Loppuverryttelyjen ajaksi nousin jälleen pois selästä ja juoksutin oria vähän aikaa ravissa ennen loppukäyntejä. Loppujen lopuksi Mikki oli ollut ihan hauska tuttavuus, eikä vähiten kokonsa ja näkönsä vuoksi.

Estevalmennus 29. tammikuuta 2019 (valmentaja: Milma)

Olin aikaisemmin tutustunut oriin, joka tänään saisi esiintyä valvovan silmäni alla. Ja mikä parasta, näkisin kuinka tämä poni hyppelehtii esteiden yli. Mikään ei voi olla viihdyttävämpää kuin katsoa pientä karvajalkaista ponia pyyhältämässä ympäri kenttää pompahdellen esteiden yli. Tällä kertaa saapumiseni paikan päälle sujui helpommin ilman turhia kiertoteitä, joten olin jopa hieman ajoissa. Käytin siis ajan hyödyksi ja rakensin kentälle muutaman esteen radan valmiiksi. Yritin kovasti sovittaa esteiden välit sopimaan pienemmällekin askeleelle, mutta myöhemmin huomasin, etten ollut onnistunut kovin hyvin.

Jo alkukäyntien ajan pyysin ratsukkoa tekemään runsaasti suunnanvaihtoja ja voltteja. Mikki vaikutti hyvin reippaalta, joten pyysin ratsukkoa melko pian jo alkuverryttelemään ravissa. Aluksi pari kierrosta kevyttä ravia tehden samalla voltteja ja sitten pyysin Tuuliaa ravaamaan kevyessä istunnassa ja tehden samalla temponlisäykset pitkille sivuille. Mikki liikkui reippaasti eivätkä lisäykset näyttäneet tuottavan ongelmia. Normaaliin tempoon palaaminen olikin sitten asia erikseen. Helpottaakseni tätä pyysin ratsukkoa siirtymään aina harjoitusraviin lyhyiden sivujen ajaksi. Temponmuutokset alkoivatkin sujua paljon paremmin ja sujuivat paremmin myös kokonaan kevyessä istunnassa.

Ratsukko teki harjoituksen molempiin suuntiin ja sai sitten tutustua rataan, jonka olin rakentanut. Se oli yksinkertainen, neljä estettä kahdeksikolla. Sitä pystyi siis tekemään monenlaisena eri variaationa. Olin jättänyt kaikkiin aluksi kolme maapuomia, jotka pyysin ratsukon ylittämään ravissa. Askartelin hieman etäisyyksien parissa ja nostin yhden puomin jokaisesta esteestä kannattimille ennen kuin ratsukko sai tulla uudestaan. Nämä eivät tietenkään tuottaneet ongelmia ratsukolle, mutta näiden tehtävien avulla sain käsityksen ratsukon yhteispelistä. Mikki oli koko ajan melko reipas, mutta ei silti kaahannut missään vaiheessa kovasti. Ori vaikutti oikein mukavalta ratsastaa esteillä. Siirryimme nopeasti laukkatehtäviin ja korkeampiin esteisiin. Käskin ratsukon ensin ottaa isompia esteitä yksittäisinä, jotta näkisin ratsukon tekniikan ja pystyisin keskittymään siihen. Mikillä oli kuitenkin hyvännäköinen hyppytekniikka ja ratsastaja pysyi hyvin mukana. Muutaman kerran jouduin huomauttamaan siitä, että ori tuli hieman liian lähelle estettä ja pari kertaa Mikki melkein myös kielsi. Vaikka ori oli mukavan reipas, sitä piti näemmä myös rohkaista esteiden ylittämiseen. Muutaman kerran jälkeen pyysin ratsukkoa lopettamaan ja ottamaan pienen hengähdystauon kävellen. Siinä välissä siirtelin itse esteitä parempiin asemiin, sillä tauon jälkeen oli tarkoitus alkaa ratsastaa koko rataa. Välikäyntien jälkeen muutama raviympyrä ennen kuin pyysin ratsukkoa nostamaan laukan ja siirtymään radan pariin. Nostin esteitä pikkuhiljaa puolesta metristä kohti orin tasoa, 70 senttimetriä. Edelleen sain pyytää ratsastajaa kiinnittämään huomiota orin aktivoimiseen ennen estettä, sillä muutaman kerran Mikki hyppäsi hieman laiskanoloisesti ja heitteli puomit alas mennessään. Enkä minä nauttinut erityisesti jälkien korjaamisesta. Ratsukon suoritus parantui kuitenkin este esteeltä, joten minun oli aika keksiä uudenlainen harjoitus. Siispä jaoin kahdeksikon kahdeksi ympyräksi, joissa molemmissa oli kaksi estettä. Näiden esteiden väli oli melko lyhyt ja tiukka, joten se toimi erinomaisena harjoituksena. Huomasin kuitenkin pian, ettei se tuottanut ratsukolle minkäänlaisia vaikeuksia. Toki Mikkiä piti edelleen ratsastaa hyvin esteelle ja lyhyen lähestymisen vuoksi keskittyä vielä paremmin, mutta kertaakaan ori ei kieltänyt ja tiputtikin vain kerran. Pyysin ratsukkoa toistamaan harjoituksen vielä toiseen suuntaan, mihin oli hieman enemmän vaikeuksia tiukan tien vuoksi. Aluksi pyysinkin ratsukkoa hieman levittämään tietä, mutta pian ratsukko teki jo ihailtavan tiukan tien ylittäen silti esteen kunnialla.

Näiden onnistuneiden harjoitusten jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään uralle loppuverryttelyjä varten. Tuttuun tapaan pyysin ratsukkoa ensin ravaamaan rennosti kevyessä istunnassa hieman pidemmällä ohjalla. Näin Mikki pääsi rentoutumaan ja venyttämään selkäänsä. Muutama kierros molempiin suuntiin ennen harjoitusraviin siirtymistä. Harjoitusravissa pyysin ratsastajaa vapauttamaan ohjaa enemmän ja tuomaan oria istunnalla hitaampaan tempoon ja lopulta käyntiin. Ori oli jo hieman väsähtänyt treenistä, joten hidastus sujui toivotulla tavalla. Lopulta vuorossa olikin enää loppukäynnit ratsukolle ja minulle loppujumppa esteitä keräillessä.

Kouluvalmennus 14. helmikuuta 2019 (valmentaja: Roxana Dimarzo)

Tuulia lämmitteli parhaimillaan pientä shetlanninponi oria, joka heitteli pukkeja ympäri maneesia ja nousi muutaman kerran takasilleen korvat luimussa. “Ja eteenpäin”, Huutelin huvittuneena saapuessani maneesille. Talvea ja kevään loskakelejä oli ihana parta pitkästä aikaan maneesiin treenaamaan kouluratsastusta ponien parissa.

Aloitimme käymällä käyntiä huolella läpi ennen ravaamista. Tuulia sai olla 110% läsnä ponin kanssa, koska muuten lähti uusi rodeo kesken valmennuksen. Napakoilla avuilla nainen piti hevosen eteenpäin eikä antanut tilaa lähteä pukittamaan. Lisätyistä askellajeista ei tulisi ongelma ennen miten saamme ponin kulkemaan avuilla oikeinpäin. Pidemmän alkukinastelun jälkeen alkoi Mikki olla enemmän kuulolla. Omistajan sanojen mukaan ponilla osasi olla hyviä että huonoja päiviä. Ilmeisesti onnistuimme kääntämään myrskyn kohti tyyntä merta.

Harjoittelimme vanhaa kouluratsastusohjelmaa pala palalta. Harjoitusravissa haettiin Tuulialle rennompaa istuntaa ennen kuin hänen tulisi hakea lävistäjällä keskiravia. Aluksi Mikki tarjosi lisättyä ravia venyttäen niskaa, mutta toisella kertaa saatiin askel venytettyä ilman että ratsu itsessään venyttäisi itseään liikaa. Muutaman toiston ja pukittelun jälkeen alkoi yhteinen sävel löytyi. Laukassa Mikki eteni reippaasti ja paljon kuuliaisemmin kuin ravissa. Laukkaa työstettiin pääosin isolla keskiympyrällä asettamalla sisälle ja ulos, että saatiin ratsu taipumaan rehellisesti niskasta. Otettiin vielä laukasta raviin ja käynnistä laukkaan siirtymisiä samaisella ympyrällä suunnanvaihdon jälkeen. Tarkoituksena oli siirtyä keskiraviin ja keskilaukkaan. Poni lähti hyvin avusta, mutta pientä kokoamista ennen nostoa tai hidastamista, että tahti säilyi ja askel venyi. Loppuverryttely kevyessä ravissa tehden paljon ympyröitä ja voltteja sopiviin kohtiin. Loppukäynnit ratsastettiin vielä aktiivisesti ennen pitkien ohjien antamista.

Estevalmennus 15. helmikuuta 2019 (valmentaja: Roxana Dimarzo)

Tuulia lämmitteli rautiaanpäistärikköä oria maneesin toisessa päädyssä, kun itse rakentelin esterataa heille. Molemmille pitkille sivuille tuli yksinkertaiset suorat kolmella esteellä sekä toiselle pitkälle sivulle keskelle maneesia vinottainen este, jonka voi hypätä kiemurauralla valmennuksen edetessä.

Pian annoin ratsukolle luvan tulla maapuomeja kevyessä istunnassa ja askellajina oli ravi. Mikki innostui nostamaan laukan puomien jälkeen, mutta Tuulia siirsi ponin takaisin raviin ennen toisia maapuomeja. Laukka otettiin mukaan puomien korotettua maapuomikasoiksi. Lähestyminen aktiivisessa ravissa ja loppupätkä jatkui laukassa. Sarjojen väliin mahtui kolme ja puoli askelta, että laukalla ei ollut hirveä kiire. Silti keskityimme, että laukka on aktiivista ja ori hyppää esteiden ylitse terävästi. Mikki oli innokkaana mukana, mutta ei sentään kuumunut ylittäessä esteitä. Estekorkeuden ollessa 60 cm ori näytti hyvän hyppytekniikkansa. Rata jatkui, että ensin suoralinja sitten perään kaarevalla uralla oleva kolmen esteenlinja sekä päädyssä suunnanvaihto ja toinen estesarja.

Kaarevalla uralla Mikki ei epäröinyt hypätä vinoon keskelle sarjaa ja Tuulia sai ratsastettua reippaasti eteenpäin. Laukka vaihtui siististi esteen päällä, kun ratsastaja laittoi painopistettä menosuuntaan. Suoralla linjalla sai hieman ratsastaa eteenpäin, että jokaisen esteen väliin tuli kolme ja puoli laukka askelta. Välillä tuli kolme ja välillä neljä, että vauhdin kanssa oli säätämistä.

Hyvän radan jälkeen haettiin ravissa hyviä siirtymisiä. Aluksi laukka - ravi siirtymisiä ja lopussa ravi - käynti siirtymisiä. Mikki alkoi olla hyvin kuuliainen ja eteni reippaasti omalla moottorilla eteenpäin. Kun ratsastaja ja ratsu olivat tyytyväisiä, annoin luvan siirtyä käyntiin ja antaa pitkät ohjat.

Päiväkirjamerkintä 16. helmikuuta 2019 (valmentaja: Roxana Dimarzo)

Herätyskello soi ja nousin virkeästi ylös muistaen, että pääsin jälleen hoitamaan shetlanninponeja. Tällä kertaa tuttu poni kyseessä, sillä olin aikaisemmin valmentanut kyseistä ponia este- ja kouluratsastuksesta. Tuttu poni hirnui karsinassa ja nosti heinäkasasta päänsä katsomaan minua sillä silmällä, että älä unta näe. Hain valmiiksi kaikki tavarat karsinan eteen. Suitset ja satula löytyi helposti, sillä ne oli nimetty tarkasti. Nahka kiilsi ja selkeästi tallityttö oli putsannut varusteet edellisenä iltana. Palasin takaisin roinat kädessä ja nappasin karsinasta ponin kiinni.

Harjauksen aikana Mikki sai syödä heiniä, mutta varustamisen ajaksi keskeytin ponin ruokailun. Siitä ori ei oikein pitänyt ja jaksoi heittäytyä omalla tavalla vaikeaksi. Satulan kanssa hampaat kolisi ilmaan ja riimunaru sai kyytiä sekä hienot puremisen jäljet. Suitsien kanssa ei ollut taistelua. Selkään nousu oli oma tarinansa, kun poni päätti testailla pyörimällä ympyrää. Vauhdista sitten loikattiin kyytiin ja suuntana oli jäinen kenttä.

Kentällä kävimme ponin kanssa palauttavan treenin valmennuksen jälkeen. Heti alkukäynneissä hain oria kuulolle painoavuilla. Hirveästi Mikki ei kuunnellut painoapuja, joihin itse olin tottunut ratsastamaan koko ikäni. Ohjat otettua käteen alkoi ensin nuskurointi. Avut saivat olla vahvat, että sain orin kulkemaan rennosti eteenpäin laahustamatta. Ravissa tuli ensimmäiset pukit, kun kiinnitin huomion aivan jonnekkin muualle kuin itse ratsastamiseen. Liikaa tottumista siihen, että hevoset menivät painoavuilla keskelle taistelua.

Laukassa hain askelten rentoutta ja annoin ponin venyttää itseään eteen kuitenkaan niin, ettei turpa raahaudu maassa. Muuten oli äkkiä uudet pukit tulilla. Kauhean kauaa tai raskasta treeniä en ponin kanssa tehnyt. Muutaman laukkapätkän jälkeen siirryttiin raviin ja siitä rentoon keskikäyntiin. Pitkillä ohjilla Mikki kulki uraa pitkin korvat hörössä. Loppuhoitamisen annoin tallitytölle, sillä oli kiire lähteä valmentamaan toista ratsukkoa muualle.

Kouluvalmennus 01. toukokuuta 2019 (valmentaja: reibili)

Ceiriosen tallista alkoi tulla minulle jo tuttu paikka, sillä löysin itseni sieltä jälleen. Tälläkin kertaa olin innosta soikeana koska pääsin tekemisiin pienen suloisen shetlanninponin kanssa, mutta vähänpä minä silloin aamulla tiesin.
Leukani kyllä loksahti auki silkasta ihastuksesta oria kohtaan, joka oli tavattoman upea ilmestys, kun katselin sitä ja Tuuliaa alkuverryttelyjen aikana. Olin pyytänyt Tuuliaa tekemään siirtymisiä ja pieniä voltteja alkuverryttelyjen aikana, sillä Mikki oli aluksi hieman testaillut onko sen pakko tänään tehdä töitä. Tämähän ilmeni sillä että ensialkuun Mikki kaahotti pää pystyssä pitkin kenttää kuuntelematta Tuuliaa lainkaan, mutta onneksi Tuulia tunsi orinsa tavat hyvin ja sai tilanteen rauhoitettua jo ennen, kuin ehdin puuttua asiaan.
Itse valmennuksessa pistin ratsukon tosissaan töihin. Teetätin ratsukolla paljon tehtäviä ravissa, johon sisältyi muun muassa harjoitusravia kolmikaarisella kiemurauralla. Ori asettui hienosti käännöksissä ja suoristui hyvin niiden jälkeen, ainoaksi tehtäväksi minulle jäi huolehtia ratsastajan istunnan korjaaminen. Huomauttelin Tuuliaa aika ajoin käsien ja pään asennosta, ja kun nämä alkoivat pysyä mielessä, oli ratsukon työskentelyä koko ajan enemmän ja enemmän ilo katsella. Vielä valmennuksen loppuun otettiin laukkaa pääty-ympyrällä. Tässä joiduin muistuttamaan Tuuliaa ulko-ohjan tuesta, mutta noin muutoin Tuulia ja Mikki suorittivat hyvin. Ori käytti koko kroppaansa hyvin ja oli hyvin avuilla.
Valmentajana minulle jäi hyvä mieli tästä päivästä, joten käytyäni antamassa kiitos rapsutukset Mikille, jätin ratsukon suorittamaan loppuverryttelyt itsenäisesti.

Päiväkirjamerkintä 04. toukokuuta 2019 (kirjoittaja: reibili)

Olin aiemmin päässyt valmentamaan Mikkiä ja Tuuliaa ja sillä reissulla oltiin sovittu, jos tulisin joku päivä puuhaamaan jotain orin kanssa itse. Sehän toki minulle sopi, Mikki oli tavattoman komea ori, minulla oli pieniä varsahaaveita ja toki halusin tutustua oriiseen paremmin.
Saavuin heti aamusta tallille, jossa Mikki sovitusti odotteli omassa karsinassaan. Avatessani karsinan oven Mikki tunki röyhkeästi ovelle yrittäessään tunkea oven raosta vapauteen, mutta sain pujotettua riimun sen päähän ja näin hillittyä orin menohaluja, kun oli jotain mitä käyttää jarruna. Otin orin käytävälle ja aloin harjaamaan sitä. Se häpli turvallaan suuhunsa kaikkea mitä ikinä keksiä saattaa, käytävän naruista minun hiuksiini. Kavioita putsatessa tunsin pienen nipistyksen takapuolessani, jota tietysti säikähdin aika tavalla, mutta oma säikähdykseni ei ollut mitään Mikin reaktioon verrattuna kun pomppasin takaisin pystyasentoon. Se tuijotti minua hetken aikaa aivan kuin se olisi ajatellut "kaikenlaisia hulluja tännekin päästetään". Tovin tuijoteltuaan Mikki palasi takaisin maanpinnalle ja minä vaihdoin toisen puolen etujalkaan. Tällä kertaa Mikki vain varovasti maisteli takkini selkämystä. Puunaamisen ja paijaamisen jälkeen vein orin kentälle jossa juoksutin sitä hieman. Mikki oli alkuun touhusta hieman erimieltä, mutta kun olin saanut näytettyä sille ettei minun kanssani auta pelleillä, oli ori loppu ajan todella nätisti.
Juoksutuksen jälkeen taluttelin orin takaisin talliin. Siinä mennessään se teki itsensä tiettäväksi kaikille hirnuen ja höristen kovaan ääneen, mutta ai että miten tykkäsinkään siitä miten hienosti se muuten käyttäytyi, vaikka minulle oli sanottu, että se saattaa hieman hyppiä ja pomppia, olevinaan säikkyä. Harjattuani Mikin vielä kerran, laitoin sen takaisin karsinaansa odottelemaan ulospääsyä.

Ulkoasu © Cery 2018
Taustakuva © Kentama CC BY 2.0
Kuvat © scirlin & VV

 ▪  Talli X Nimi
 ▪  Talli Y Niminen
 ▪  Talli XY Nimekäs

Viimeisin päivitys 15.07.2018
Ponien muutto Gateawaystä uuteen talliin aloitettu.

Tämä on virtuaalitalli ja jokainen hevonen on virtuaalihevonen  ▪  This is a sim-game stable