Tuulenpesän Kartano

Kaihon Revoneetu

Sivujen hevonen on virtuaalihevonen eikä liity mitenkään kuvien hevoseen

   

@ kuvaaja ei halua nimeään esille

NIMI Kaihon Revoneetu "Repo" rekisteriNUMERO VH17-018-2101
SYNTYNYT 27.10.2017 (8 vuotta) ROTU, SUKUPUOLI Suomenpienhevonen-ori
väri punarautias SÄKÄKORKEUS 148 cm
OMISTAJA Tuulia T. VRL-00084 KASVATTAJA Hazel,Kaihovaara
Koulutustaso ko Helppo A SAAVUTUKSET KV I,SV III

Kouluvarsojen ja -nuorten laatuarvostelu 20.04.2018
Rakenne: 8, Käynti: 5, Ravi: 1, Laukka: 3, Lisäpisteet: 1, Suku: 23.0, Yhteensä: 41.0 p. KV-I Luokkavoittaja V!

Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 2-vuotiaana 20.12.2017
6 + 8 + 3 + 4,8 = 21,8 SV III

Kaihon Revoneetu tuli meille huomatessani sen myynnissä eräällä usein vierailemallani foorumilla. Meillä ei ennestään ollut hevosta Kaihovaarasta, joten päätin vilkaista millainen tapaus olisi myynnissä. Myytävä varsa osoittautui tulevan hyvin palkitusta suvusta ja kun sen sukukaan ei ollut turhan yleinen Tuulenpesän hevosten joukossa päätin hetken harkittuani jättää tarjousta varsinkin kun myytävänä oleva orivarsa oli vielä pienhevoskokoinen eikä meillä turhan montaa pienhevosta vielä ollut. Laitoinkin näin ollen varsan kasvattajalle foorumin yksityisviestin välityksellä ostotarjousta, jonka nainen hyväksyikin sangen pian. Neuvoteltuamme hetken myyntiehdoista sekä varsan nimestä allekirjoitin orivarsan, jota kutsuttiin nyt nimellä Kaihon Revoneetu, kauppakirjaan, minkä jälkeen vielä sovimme milloin ori kuljetettaisiin uuteen kotiinsa Lapin perukoilla.

Repo on perusluonteeltaan hieman ujo oriherra joka suhtautuu kaikkeen uuteen, oli sitten kyse elävistä olennoista tai esineistä, varautuneesti. Kuitenkin kun herran antaa kaikessa rauhassa tutustua sitä arveluttavaan uuteen asiaan huomaa se varsin pian ettei mitään pelättävää ole. Herralle uusien ihmistenkin kannattaa odottaa karsinan ovella että herran uteliaisuus vie voiton eikä mennä suinpäin oria rapsuttelemaan sillä se saattaa tällöin epävarmuuttaan puraista. Hoitotoimenpiteiden ajaksi Repo olisi viisainta sitoa kiinni, sillä vaikka ori totteleekin hyvin hoitajansa käskyjä seistä aloillaan ei se silti jaksa kovinkaan kauan seistä paikoillaan ja aloittaa komentamisen jälkeen liikehdinnän taas pian. Harjauksesta herra nauttii suunnattomasti mikä onkin onni, sillä herra pitää myös piehtaroimisesta ja onkin usein mutakuorutteen peitossa etenkin syksyisin tullessaan tarhasta sisälle, joten sen harjaamiseen meneekin tällöin hyvä tovi. Varustettaessa ori antaa laittaa varusteet ongelmitta joskin näyttelee hapantanaamaa mikäli sen suuhun laitetaan kylmät kuolaimet. Talutettarssa Repo seuraa kuuliaisesti taluttajansa perässä ainakin suurimman osan ajasta, mutta tarhoille päin mentäessä oriille tulee sellainen kiire että sen taluttaja saa pistää juoksuksi mikäli haluaa perässä pysyä. Muiden hevosten seurassa on hieman arka ja viihtyykin paremmin omissa oloissaan kuin yksin.

Ratsastettaessa Repo on hivenen sählä, mutta jahka sen saa unohtamaan ympäristössä tapahtuvat muut asiat ja keskittymään itse tekemiseen sukeutuu siitä sangen näppärä ratsu, jonka kanssa on ilo tehdä töitä. Ori toimii pienen herättelyn jälkeen hyvin oman moottorinsa varassa eikä sitä täydy olla kokoajan patistelemassa. Revon kanssa ei kovinkaan suuria tai voimakkaita apuja täydy käyttää sillä sille riittävät ihan hyvin normaalit avut kunhan ne on tarkasti annettu. Herralla on hyvin joustava ja lennokas askellus, josta löytyy myös näyttävyttää. Kouluratsunahan ori on hyvinkin osaava suorittaen siltä pyydettyjä liikkeitä lennokkain ja ilmavin liikkein. Herra onkin näin ollen suhteellisen komea näky suorittaessaan siltä pyydettyjä liikkeitä muodossa kulkiessaan. Revon ratsastaminen muotoon tosin ei ole siitä kaikista helpoimmasta päästä, sillä oriilla on taipumusta kulkea hyvin etupainoisena ja sen kanssa saakin hyvän aikaa tehdä töitä ennenkuin se alkaa käyttää takaosaansa kunnolla. Uudet koululiikkeet herra oppii suhteellisen nopsasti eikä myöskään kyllästy helposti vaikka yhtä ja samaa liikettä jäätäisiin toistamaan pidemmäksikin aikaa.

i. Fiktion Remueetu
KTK II
ii. Kaunon Riemueetu
Ch,VSN Champion,KTK II
iii. Fiktion Rymyeetu
VIR MVA Ch,VSN National Champion,KTK I,KRJ I
iie. Vaniman Haamumieli
KTK III,KRJ I,YLA II,SLA I
ie. Violiina AK
Ch,KTK II
iei. Vaapukan Pirunviulu
VIR MVA Ch,KTK II,KRJ I,YLA II,SLA I
iee. Vapun Kaipuu
VIP MVA FN, KTK II,KRJ I,YLA I,SLA II
e. Viisikon Verna
KTK II,SLA I
ei. Vaniman Rossino
KRJ I
eii. Runopoika
KRJ I
eie. Hymnin Sosuli
KRJ I,SLA I
ee. Huvitutin Vinhatuuli
KRJ I
eei. Moon Sirius
KTK III,KRJ I,YLA I,SLA I
eee. Tutin Aurinkoinen
KRJ I

ei jälkeläisiä

KRJ
ainoastaan sijoitukset

PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET

27.10.2017 Repo syntyy (kirjoittaja: Hazel)
Pitkä ja malttamaton odotukseni tuntui saavan vihdoin vastinetta, kun koleana myöhäisiltana rautias tamma vetäytyi uudestaan makuulleen. Verna tuntui olevan vähän peloissaan. Tammaparka ei löytänyt helpotusta mistään asennosta. Onneksi mua oli auttamassa Vernan ensimmäisessä synnytyksessä meidän eläinlääkäri, Mikael. Tammastakin varmasti ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen varsa sitten viimein luiskahti puhtaaseen karsinaan. Se oli niin pieni ja hauras, kun se veti ensimmäisiä kertoja happea keuhkoihinsa ja räpytteli tummia silmiään. Siitä näki heti kauniin, puhtaan rautiaan värityksen. Olihan se toki ollut aikaisemminkin jo tiedossa, kun kaksi rautiasta yhdistettiin. Verna oli hiestä märkä, mutta se oli heti selkeästi valmis ottamaan pienen varsan hoiviinsa. Koska kello kävi jo puoli kolmea aamuyöstä, kuului meidän toimiimme vain varmistaa varsan terveydentila ja että kaksikko pärjäisi. Kun kaikki oli varmaa, pääsimme mekin nukkumaan.

Jo seuraavana sain todistaa huteran, pitkäjalkaisen raudikon ensimmäisiä ravi- ja laukka-askelia sen päästessä emänsä kanssa tarhaan. Se oli niin suloinen ja hätäinen, etten voinut olla hymyilemättä sille. Se onneksi tottui tosi nopeasti Vernan ansiosta muhun ja pikkuhiljaa muihinkin ihmisiin. Oli aina niin ihanaa nähdä, kuinka pikkuinen varsa kasvoi ja kehittyi hiljalleen.