Tuulenpesän Kartano

Kaunon Vaniljanalle

Sivujen hevonen on virtuaalihevonen eikä liity mitenkään kuvien hevoseen



@ tallin omaisuutta

NIMI Kaunon Vaniljanalle "Nalle" Rekisterinumero VH16-018-1168
SYNTYNYT 22.04.2016 (4 vuotta) ROTU, SUKUPUOLI Suomenhevonen-ori
väri rautias SÄKÄKORKEUS 155 cm
OMISTAJA Tuulia T. VRL-00084 KASVATTAJA rukkanen,Kaunovaara
Koulutustaso ko Helppo A SAAVUTUKSET KV I, SV II

Kouluvarsojen ja -nuorten laatuarvostelu 20.06.2016
Rakenne: 9 Käynti: 3 Ravi: 5 Lisäpisteet: 1 Suku: 13,5
Yhteensä: 31,5p. KV-I

Suomenhevosvarsojen arviointi 3-vuotiaana 20.07.2016
rakenne 6,8, suku 10, käytöskoe 15, ratsastuskoe 6,5 + 0 = 38,3p SV-II

Kaunon Vaniljanalle tuli meille Tuulenpesään innostuttuani parin vuoden tauon jälkeen taas suomenhevosista. Totesin hyvin pian nykymarkkinoilla lyhyt sukuisten suomenhevosten olevan muotia eikä minulta tallista löytynyt kuin pitkäsukuisia, joten päätin oitis ruveta lyhytsukuisten suomenhevosten hankintaan. Kaunovaaran omistajan rukkasen tarjotessa suomenhevosiaan ulkopuolisten jalostus käyttöön en voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi ja käytyäni kaikki tarjolla olevat hevoset läpi lähetin rukkaselle sähköpostia onnistuisivatko minulle mieleiset yhdistelmät. Vaniljanallen suku ei ole täynnä meriittihirviöitä, vaikka monet sen sukulaisita onkin kantakirjattu tai palkittu kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa. Vaniljanallen vanhemmiksi valikoituneet Villahaan Nalle ja Vuornan Villivanilja eivät vielä niihin aikoihin kun Vaniljanalle sai alkunsa olleet meriittejä rohmunneet, vaikka olivatkin kouluradoilla menestyneet. Tästä yhdistelmästä tilasinkin varsan lähinnä erilaisten sukulinjojen takia, että saisimme hieman uudempiakin sukulinjoja Tuulenpesän hevosten joukkoon. Huhtikuussa 2016 Vuornan Villivanilja sitten putkautti maailmaan pörröisen orivarsan, jolle nimeksi annettiin Kaunon Vaniljanalle.

Nalle on luonteeltaan hyvin leppoisa oriherra, jonka kanssa kaikki tulevat toimeen oli sitten kyse toisista hevosista tai ihmisistä. Ori onkin luonnollisesti tästä johtuen yksi tallin henkilökunnan suosikeista, sillä se on jopa hieman pienempien lasten käsiteltävissä, vaikkei aivan pieniä lapsia tulisikaan jättää yksin oriin kanssa. Aikuisen valvonnan alaisena kuitenkin perheen pienimmätkin voivat harjailla oria, kunhan herra on sidottu kiinni, siltä varalta, että sattuisi jotain yllättävää ja ori säikähtäisi. Normaaleissa olosuhteissa Nalle kyllä osaa varoa perheen pienimpiäkin eikä säiky kovin helposti, joten kovin todennäköistä tämä ei ole, että ori säikähtäisi. Hoitotoimenpiteitä tehtäessä Nallea ei välttämättä täydy sitoa kiinni, sillä ori kyllä pysyy hyvin paikoillaan käskettäessä eikä aiheuta ongelmia. Harjauksesta Nalle nauttii suunnattomasti saadessaan olla huomion keskipisteenä. Tosin ori kutiaa melko herkästi etenkin vatsanalta, joten sitä saa harjata ihan reippain ottein ilman pelkoa, että ori pahastuisi. Varusteet Nalle antaa laittaa ongelmitta. Talutettaessa ori seuraa suurimmalti osin rauhallisesti taluttajansa perässä, mutta saattaa silloin tällöin nähdä mörköjä pusikoissa piileksimässä. Tiukka nykäisy riimunnarusta kuitenkin palauttaa orin takaisin maanpinnalle eikä se pahemmin säiky, mikäli taluttaja pysyy rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa. Muiden hevosten seurassa ori käyttäytyy kuten herrasmiehen kuuluukin niin orien kuin tammojenkin seurassa eikä aloita tappeluita, vaikka osaakin puolustaa itseään tarpeen vaatiessa.

Ratsastettaessa Nalle ei ole mikään laiskiainen, vaikka onkin hyvin rauhallinen myös ratsuna vaan toimii ihan omalla moottorilla alkutunnista lähtien. Oria ei näin ollen täydykään paljon ajaa eteenpäin, muttei se toisaalta ole mikään höyryjyräkään, jota saisi kokoajan olla pidättelemässä. Nalle vastaa ratsastajansa apuihin halukkaasti eikä testaile kokematontakaan ratsastajaa vaan tottelee samallalailla niin varmoja kuin epävarmojakin ratsastajia. Oriilla on myöskin miellyttävät askellajit, jotka ovat paitsi näyttäviä myös ratsastajalle helpot istua. Kouluratsuna Nalle on hyvinkin osaava, vaikkakin hieman jäykkä kyljistään. Kunnollisella lämmittelyllä Nalle kuitenkin taitaa vaivattomasti koululiikkeet Helppo A-tasolle asti ja jopa joitain Vaativa B-tason liikkeitä kotioloissa. Nalle ei kuitenkaan ole siitä kaikista nopea oppisimmasta päästä, joten sen kanssa on tyydytty opettelemaan vain Helppo A asiat täydellisesti.

i. Villahaan Nalle ii. Mäkisuon Niilo
KRJ I
iii. Neron Nuotti
KRJ II,YLA II
iie. Tinttarella
ie. Villahaan Elmiina
KRJ I
iei. Murskavoitto
KRJ I,YLA I,SLA I
iee. Lystin Elma
e. Vuornan Villivanilja ei. Koistilan Muisto
KTK III
eii. Sumottaja
Ch
eie. Kirsen Hento
Ch, KTK II,YLA II
ee. Koistilan Venla
KTK III
eei. Kaamosritari
KRJ I
eee. Siian Ehdollinen
KTK II

ei jälkeläisiä

KRJ
ainoastaan sijoitukset
01 14.08.2016 Huvitutti lk 03: Helppo A Kutsu 06/50
02 17.08.2016 Huvitutti lk 03: Helppo A Kutsu 02/50
03 29.08.2016 Huvitutti lk 03: Helppo A Kutsu 03/50
04 21.09.2016 Heljävirta lk 03: Helppo A Kutsu 06/40
05 25.09.2016 Heljävirta lk 03: Helppo A Kutsu 03/40
06 26.09.2016 Heljävirta lk 03: Helppo A Kutsu 03/40
07 27.09.2016 Heljävirta lk 03: Helppo A Kutsu 05/40
08 18.11.2016 Kuuralehdon Hevostila lk 04: Helppo A Kutsu 04/40
09 15.12.2016 Encore lk 02: Helppo A Kutsu 03/30
10 20.12.2016 Moondance lk 04: Helppo A Kutsu 05/30
11 25.12.2016 Moondance lk 04: Helppo A Kutsu 03/30
12 29.12.2016 Kilpailukeskus Stewart lk 04: Helppo A Kutsu 05/100
13 17.01.2017 Romilly lk 03: Helppo A Kutsu 01/80
14 22.01.2017 Cadogan Ponies lk 06: Helppo A Kutsu 02/40
15 02.02.2017 Ventos lk 02: Helppo A Kutsu 04/30
16 06.02.2017 Ventos lk 02: Helppo A Kutsu 02/30
17 07.02.2017 Ventos lk 02: Helppo A Kutsu 03/30
18 09.02.2017 Haavelaakso lk 02: Helppo A Kutsu 03/60
19 11.02.2017 Fiktio lk 03: Helppo A Kutsu 05/40
20 15.02.2017 Haavelaakso lk 02: Helppo A Kutsu 05/60


21 17.02.2017 Fiktio lk 03: Helppo A Kutsu 05/40
22 01.03.2017 Hengenvaara lk 01: Helppo A Kutsu 02/30
23 04.03.2017 Hengenvaara lk 01: Helppo A Kutsu 01/30
24 09.03.2017 Hengenvaara lk 01: Helppo A Kutsu 03/30
25 15.03.2017 Fiktio lk 03: Helppo A Kutsu 05/40
26 11.05.2017 Haavelaakso lk 02: Helppo A Kutsu 01/30
27 12.05.2017 Haavelaakso lk 01: Helppo A Kutsu 03/30
28 28.05.2017 Haavelaakso lk 01: Helppo A Kutsu 02/30
29 01.07.2017 Mörkövaara lk 01: Helppo A Kutsu 05/30
30 28.09.2017 Mörkövaara lk 02: Helppo A Kutsu 03/30
31 23.10.2017 Teilikorpi lk 02: Helppo A Kutsu 02/40
32 24.10.2017 Teilikorpi lk 02: Helppo A Kutsu 01/40
33 29.10.2017 Teilikorpi lk 02: Helppo A Kutsu 01/40


PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET

18.12.2016 Hankilaukat Kaunovaarassa
Olimme tänään saapuneet Kaunovaaraan kahden hevosen voimin osallistuaksemme tallilla järjestettäviin hankilaukkakisoihin. Paikalla kävi melkoinen kuhina kun hankilaukkoihin osallistuvia 39 hevosta laitettiin lähtövalmiiksi, minkä lisäksi paikalle oli saapunut runsaasti katsojia seuraamaan miten ilmoitetut hevoset pärjäisivät lumisella pellolla. Löysimme kuitenkin nopeasti meille varatun parkkipaikan ja saatuani auton pysäytettyä otimme ensimmäiseen lähtöön osallistuvan Nallen, joka muuten oli Kaunovaaran kasvatteja, kiireen vilkkaan ulos autosta, sillä ensimmäinen lähtö, johon Nalle myös osallistuisi kuulutettiin alkavaksi kahdenkymmenen minuutin kuluttua.

Sain Nallen laitettua hirveällä kiireellä kuntoon, mutta lopulta seisoimme paikoillamme rivissä odottamassa lähtömerkkiä. Ilmassa oli jännitystä ja se näkyi myös osallistuvissa hevosissa, sillä niistä yksikään ei malttanut odottaa lähtömerkkiä kiltisti aloillaan seisten. Nallekin joka yleensä oli sangen rauhallinen tapaus kävi nyt kierroksilla ja minulla oli täysi työ pitää se paikoillaan lähtömerkkiä odottamassa. Lähtömerkin kajahdettua koko hevos jono ampaisi matkaan kuin tykinsuusta. Saimme Nallen kanssa hieman hitaammanpuoleisen lähdön ja jäimme startissa perän pitäjiksi. Pian Nalle kuitenkin sai moottorinsa kunnolla käyntiin ja aloimme ohittaa edessämme olevia hevosia yksi kerrallaan. Tuuli vain vinkui korvissani painautuessani oriini kaulaa vasten pyytäen siltä yhä kovempaa vauhtia. Matka kuitenkin loppui kesken ja ohitimme lopulta maaliviivan yhdeksänsinä aivan kahdeksanneksi sijoittuneen hevosen rinnalla. Maaliviivan ohitettuamme ei Nalle olisi millään halunut hiljentää käyntiin, joten laukkasimme vielä parikymmentä metriä ennen kuin sain oriin lopulta hidastamaan menoaan.

Käveltyämme hetken pellon viertä pitkin, että Nalle taas rauhoittuisi palasimme takaisin kuljetusautolle, missä aloin laittamaan kuntoon pienhevosori Jannua, jonka kanssa osallistuisin seuraavaan alle 148cm korkuisten lähtöön. Ori ei normaalistikaan ollut mikään rauhallinen hoidettava, mutta nyt se tuntui olevan normaaliakin malttamattomampi eikä olisi halunnut seistä aloillaan sitten lainkaan. Lopulta sain kuitenkin Jannun laitettua kuntoon ja koska lähtöön oli vielä vähän aikaa ehdin hyvin lämmitellä ratsuani ennen kuin meidät kutsuttiin lähtöriviin. Edellisen lähdön hevoset olivat ehkä käyneet hieman ylikierroksilla, mutta tässä lähdössä nähtiin muutama varaslähtö kun muutama hevonen, Jannu mukaanlukien, ei olisi halunut odottaa lähtömerkkiä. Korvat punoittaen ja anteeksi pyydellen ohjasin ratsuni takaisin paikalleen riviin toivoen, että lähtömerkki tulisi pian ennen kuin Jannu ehtisi järjestää lisää viivästyksiä. Lähtömerkki kuitenkin annettiin saman tien viimeisenkin varaslähtijän otettua jälleen paikkansa. Jannu ampaisi matkaan kuin tykinsuusta vetäen ohjat miltei pois käsistäni. Pian ori kuitenkin alkoi väsyä ja muut ratsukot alkoivat ohitella. Emme onneksi kuitenkaan tulleet maaliin viimeisinä, vaikka sijoituimmekin yhdeksänsinä lähdön häntäpäähän.

Kävelytettyäni hetken puuskuttavaa ratsuani, että sen hengitys tasaantuisi palasimme takaisin kuljetusautolle, jonka luona laitoin Jannun selkään loimen ja laitoin oriin takaisin kuljetusautoon palkintojenjakoa odottamaan ennen kuin siirryin nauttimaan paikalla olevan kioskin antimista samalla kun seurasin viimeistä lähtöä, jossa pienet alle 120cm säkäiset ponit pistelivät parastaan. Kaikkien ponien päästyä maaliin kuulutettiin kaikki lähdön yksi hevoset pellolle palkintojen jakoon, joten kävin hakemassa Nallen autosta. Vaikkemme Nallen kanssa sijoittuneetkaan sai ori silti suitsiinsa komean vaaleapuna-valkoisen ruusukkeen kiitokseksi osallistumisesta. Ykkös lähdön palkintojenjaon jälkeen vaihdoin vikkelästi hevosta ja ratsastin kakkos lähdön palkintojenjakoon Jannulla, joka Nallen tavoin sai suitsiinsa vaaleanpuna-valkoisen ruusukkeen. Kakkos lähdön palkintojen jaon jälkeen laitoin molemmat oriit lähtökuntoon ja annoin kumpaisellekin muutaman sokeripalan ennen kuin lähdimme ajelemaan takaisin kohti Tuulenpesää.

19.05.2017 Kevätmaasto Kaunovaarassa (kirjoittaja: rukkanen)
´ Ensimmäinen ryhmä saapui hiljalleen perjantai-iltapäivästä Kaunovaaraan. Ilmoittautumisia vastaanottaessani saatoin hieman naurahtaa huomatessani tämän ryhmän nallepainotteisuuden, kaikilla kolmella orilla oli isänä Villahaan Nalle. Oli Vaniljanalle, Surunalle ja vielä Luppakorva. Onneksi ryhmän ainoa tammavahvistus oli jotain ihan muuta. Oli hauskaa nähdä pitkästä aikaa nämä kaikki neljä kaunovaaralaista samassa paikassa. Veljekset tuskin olivat koskaan edes tavanneet toisiaan, nyt ne haistelivat tuttua syntymäpaikkaansa yhdessä rivissä. Johtohevoseksi valikoin ryhmän teemaan sopivasti Villahaan Nallen. Isäori saisi johtaa laumaa, se oli yksi tallin parhaista maastoratsuista.

Sää oli kylmä, joten varmistin vielä ennen lähtöä kaikkien ratsastajien varustuksen. Ettei nyt kukaan vilustuisi yhden keväisen maastoreissun aikana. Olin tilannut viikonlopulle vähintään +15 asteista kevätsäätä, mutta saimme ehkä juuri ja juuri +5 astetta ja sateen vaaraa. No, täytyi mennä sillä mitä oli annettu. Lämpimät vaatteet päälle, reipasta vauhtia maastossa ja laavulla kuumaa makkaraa ruuaksi. Ratsut varustettiin pihassa, yhteistuumin mietimme hieman reittiä. Kaikki ratsastajat toivoivat vauhdikasta reittiä, ei nyt himmaltaisi kun porukka oli pieni. Porukan järjestys oli lähtiessä seuraava, ensimmäisenä meidän Nalle, sen perässä Luppis, Nalle ja Teuvo sekä viimeisenä joukon tammavahvistus Hippu. Isä-Nalle lähti reippain mielin johtamaan letkaa tuttuihin maastoihin. Onneksi tässä porukassa oli fiksusti käyttäytyviä maastoratsuja. Ratsastajien kanssa ehdittiin alkumatkasta höpistä hieman, metsä vain kaikui kun porukalla naurettiin. Samalla vieraiden jännitys uutta maastoa kohtaan varmasti helpottui. Katselin välillä taaksepäin ja orit kävelivät siivosti perässä. Hippu pienimpänä joutui pistämään välillä enemmän vauhtia kinttuihinsa pysyäkseen mukana. Ensimmäisen ravipätkän lähestyessä kerroin nopeasti miten tässä mentäisi, ensin pitkää suoraa ravissa, jonka jälkeen tulisi loiva kaarre mäkeen. Mäki tosin nousisi jyrkemmäksi. Kaarteessa voisimme nostaa laukan ja varoitin, että ainakin meidän Nalle tietäisi tämän olevan laukkakaarre, se lähtisi varmasti eteenpäin kovaakin vauhtia. Mäessä voisi jokainen mennä itselleen sopivaa vauhtia. Laukalla siihen mihin ratsu jaksaa, raville olisi pudotettava kuitenkin. Ihan toivottoman jyrkkä mäki ei ollut kyseessä, sellaisiin päästäisi sitten myöhemmin. Niin lähdettiin kovempaa vauhtia. Ravissa porukka pysyi hyvin kasassa, kaikki kolme oria ravasivat isäorin perässä, Hippu pyrki ohittamaan Teuvoa, joka ei pitänyt tästä ajatuksesta yhtään vaan kiri koko ajan tamman edelle. Kaarteessa annoin Nallen nostaa laukan ja niin paineltiin kovaa vauhtia mäkeä ylös. Yllättäen joukko hajosi sen verran, että Nallen perään nousikin iloisesti toisia ohitteleva Teuvo. Hippu loisti edelleen porukan perällä, ei tosin hävinnyt oreille vauhdissa yhtään. Kun mäki muuttui jyrkemmäksi hidastimme kaikkia vauhtia, Teuvo ohjattiin määrätietoisesti suoraan Nallen taakse ja järjestys oli nyt muuttunut pikkuisen. Tällä järjestyksellä kuitenkin meno tuntui toimivan hyvin. Isä-Nallesta ei Teuvokaan pääsisi ohi, pistäisin hevosen vaikka poikittain eteen, jos ori yrittäisi turhan kovasti ohitella.

Mäen päälle päästyämme jatkoimme käynnissä vaaraa pitkin. Maisemat olivat upeat vaikka sää olikin harmaa. Täältä näkyi järvi ja Kaunovaaran tilukset. Keväinen vehreys antoi vielä odottaa, mutta oli tämä silti kaunein näkemäni maisema. Mikäs siinä kasvattiensa kanssa kulkiessa. Polku oli kapea ja vaati hevosilta enemmän tarkkuutta. Kävelimme rauhallista vauhtia jonkin matkaa kun polku vei alaspäin. Laskeutumisen jälkeen edessä oli taas leveämpi polku, jossa saattoi ravata. Ravipätkä kesti nyt pidemmän aikaa, porukka tuli perässä hyvinkin rauhallista vauhtia. Kukaan ei keksinyt sen kummepia temppuja vaan matka jatkui reippaasti. Laavulle saavuimme noin 45 minuutin kohdalla. Ratsastajille pieni tauko varmasti tekisi terää. Onneksi vielä ei ollut juurikaan itkikoita, joten saimme nauttia nuotiolla makkaran paistamisesta ilman ikäviä verenimijöitä. Hevoset kiinnitimme puomeihin laavun viereen. Kuuntelin onnellisena tarinoita kasvattien edesottamuksista, varsinkin orien omistajilla tuntui riittävän paljon yhteistä puheenaihetta. Hipusta sain kuulla mielenkiintoisia juttuja, rohkea pikkutamma oli kyllä jo pikkuisen voittanut minut puolelleen ollessaan hyvin samankaltainen emänsä kanssa.

Kun makkarat oli syöty jatkoimme matkaa. Nyt mentäisi sellaista reittiä, että saataisi todellakin mennä lujaa. Pitkä hiekkatie johti meidän mailta isännän maille, joten siellä ei pitäisi tulla ketään vastaan. Saisimme rauhassa painaltaa menemään ihan omaa vauhtia. Tasainen osuus olisi oivallinen laukkapätkä, kiemurtelevaa mäkistä osuutta voisimme sitten mennä ravissa ja ennen kotipihaa otettaisi ihan rento käyntiä. Tänään ei sää ollut millään tavalla otollinen uittamiselle, joten yksikään ratsastaja ei hinkunut rannalle. Kotimatka taittui järjestyksessä Nalle, Teuvo, Hippu, Nalle2 ja viimeisenä Luppis. Hippu oli pistänyt orit ojennukseen tauon aikana ja veikkasin sen pärjäävän hyvin siinä välissäkin. Tuskin muut yrittäisivät mitään kun kipakka jääräpää voisi antaa kaviosta, jos jokin ei sitä miellyttäisi. Laukkapätkällä vauhti pysyikin suhteellisen rauhallisena, pieni sadekuuro tosin saattoi vaikuttaa asiaan. Loppumatkasta olimme kaikki likomärkiä, joten ketään ei oikein huvittanut painaltaa tuhatta ja sataa kun eteensä ei meinannut nähdä kunnolla.

Kaunovaaran pihaan saapuessamme kiitin koko porukkaa ja suosittelin laittamaan hevoset talliin, vaihtamaan kuivaa vaatetta ylle ja kokoontumaan vielä tallitupaan teelle. Tarjolla olisi myös aamulla paistettua pullaa, ei tosin emännän paistamaa, mutta paikallisen leipomon uunista haettua kanelipullaa. Vaihdoimme tallituvassa kertomuksia talleista, hevosista ja elämästä. Oli mukavaa tutustua kasvattien omistajiin kunnolla.