Cirion Coco Dictator

Olin tänään käynyt Cirion Studin loppuun myynnissä ja lähtiessäni Cirionista oli hevosautossani kaksi hevosta trakehner ori Cirion Valryon ja hannover tamma Cirion Coco Dictator. Ajellessani kohti lähintä lentokenttää, jossa yksityiskoneeni odotti, en voinut olla hymyilemättä, sillä Jayden minulle kauppaamat hevoset olivat molemmat menestyneistä estesukuisista vanhemmista. Nurinkurisesti näistä kahdesta tamma Cirion Coco Dictator oli näistä kahdesta vaikeammin käsiteltävä. Nytkin tamma potki trailerin takaluukkua selkeästi levottomana kun taas ori Cirion Valryon matkusti levollisesti. Rupesinkin jo miettimään, josko tamma oli koskaan matkustanut trailerissa kovinkaan pitkälle kun jo kaarsin läheisen yksityislentokentän porteista sisään. Kone oli jo laitettu kuntoon, joten otimme koneella odottavan hoitajan kanssa ostamani hevoset vikkelästi ulos autosta. Lähtiessämme taluttamaan hevosia kohti odottavaa konetta Cirion Coco Dictator päätti, että hänhän ei koneeseen mene vaan jymähti paikoilleen kunnes huomasi jäävänsä yksin, sillä Cirion Valryon asteli koneen takaosaan laitettua ramppia pitkin koneeseen kuin vanha tekijä, mikä sai liikettä Cirion Coco Dictatoriin, joka ei halunnut jäädä yksin vieraaseen paikkaan. Kun molemmat hevoset oli saatu varmistettua paikoilleen karsinoihinsa annoin lentäjälle luvan aloittaa lähtö valmistelut. Pian jo saimmekin lennonjohdolta nousuluvan ja ilmaan päästyämme lentäjä otti suunnakseen Amsterdami liepeillä sijaitsevan Schipolin lentokentän.

Lentomatka sujui rauhallisesti eikä edes levoton Cirion Coco Dictator jaksanut protestoida muutamia matkalle sattuneita ilmakuoppia saatuaan ison kasan heinää eteensä. Pian jo laskeuduimmekin Amsterdamin lentokentälle, missä mieheni oli meitä vastassa tallin nimellä koristellun trailerin kera. Päätimme ottaa Cirion Valryonin ulos koneesta ensiksi, sillä kuten oli todistettu Cirion Coco Dictator seurasi mielellään rauhallisen oriin perässä, vaikka tamma olikin muuten melkoinen tuittupää. Päätös osoittautui oikeaksi, sillä Cirion Coco Dictator seurasi kiltisti Cirion Valryonin perässä ulos lentokoneesta. Saatuamme hevoset ulos autosta suoritin kummallekin pikaisen tarkastuksen ennen kuin lastasimme hevoset traileriin ja lähdimme ajelemaan kohti Zeelandin maakuntaa. Ajoimme hieman pidempää reittiä pikkuteitä pitkin, sillä kokemus oli osoittanut, että etenkin kesällä kannatti välttää navigaattorin suosittelemaa Antwerpin moottoritietä, sillä kyseisellä moottoritiellä juuttui helposti ruuhkaan pariksi tunniksi.

Pääsimmekin takaisin Gateawayhin parissa tunnissa, sillä eräällä tiellä sattunut onnettomuus hidasti matkaamme edessä ajavien ihmisten pysähdyttyä katsomaan onnettomuuteen joutuneita autoja. Huokaisimmekin näin ollen helpotuksesta kun viimein ajoimme Gateawayn porteista sisään, sillä molemmat hevoset alkoivat olla levottomia pitkän matkustamisen jälkeen. Ensimmäiseksi trailerista otettiin ulos Cirion Valryon, joka katseli uutta ympäristöään hetken häkeltyneenä ennen kuin seurasi erästä tallintyöntekijöistä oritalliin, mihin sille oli laitettu karsina valmiiksi. Cirion Coco Dictator sitä vastoin peruutti trailerista vauhdilla ja ulos päästyään ilmoitti tulostaan raikuvalla hirnahduksella, johon vastasi ainakin tusina läheisissä tarhoissa jaloittelevaa hevosta. Syvään huokaisten lähdin taluttamaan kenkkuilevaa tammaa kohti tammatallia, missä tarkastettuani sen ensin jätin Cirion Coco Dictatorin tutustumaan uusiin naapureihinsa. Jätettyäni Cirion Coco Dictatorin kotiutumaan kävin vielä pikaisesti tarkastamassa kuina Cirion Valryon oli sopeutunut oritallin karsinaansa, missä ori söi jo kaurojaan hyvällä ruokahalulla samalla kuin eräs tallintyöntekijöistä harjasi siitä päivän pölyt. Todettuani molempien hevosten olevan kunnossa ohjeistin tallintyöntekijöitä päästämään molemmat hevoset seuraavana aamuna ulos tarhaan jaloittelemaan ennen kuin suuntasin kotitalollemme syömään iltapalaa ennen nukkumaanmenoa.

Coco oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten kun kävelin kentälle ratsukon lämmitellessä, kysyin heti alkuun millainen tamma tämä oikein on. Huomasin heti, että ainakaan kauhean lähelle ei kannata kävellä! Kiukkuinen ilme tammalla ei ollut oikein innostava, mutta Tuulia sanoin Cocon kyllä olevan hyvä esteratsu. Kun kuulin tamman olevan vieläpä Cirionin kasvatti, en ollut enää niin skeptinen tulevasta valmennuksesta. Kukapa ei pienestä haasteesta pitäisi? Aloitimme valmennuksen rauhallisella lämmittelyllä, ja laskin edeltävän valmennuksen esteitä sillä aikaa kun seurasin näiden työskentelyä. Coco oli hieman oikukkaan näköinen, ja Tuulia selitti sen kertomalla, ettei tämä ole ehtinyt itse ratsastaa Cocolla vähään aikaan. Tamma siis testasi ratsastajaansa katsomaan, josko tämä on hänen arvoinen! Aloitimme pienillä kavaleteilla, joita oli kaksi peräkkäin neljän laukka-askeleen päässä toisistaan. Kavalettien jälkeen Coco pelästyi jotain kentän päädyssä, mutta Tuulia huikkasi senkin olevan vain tamman testailua. Niinpä aloitimme sellaisen työskentelyn, ettei tammalle jäänyt aikaa katsella ympäriinsä! Kerroin heti radan, jota ratsukon tulee ratsastaa. Tämä oli melko helppo parilla tiukemmalla tiellä ja parilla pitkällä suoralla. Kuulemani mukaan Coco kun ei ollut niin nopea esteradoilla, niin nyt ratsukko sai harjoitella askeleen pidentämistä ja lyhentämistä.

Rata meni hyvin jo ensimmäisellä kerralla, mutta toisella kerralla Tuulia jäi hieman omiin ajatuksiinsa eikä ehtinyt lyhentää askelta tarpeeksi ensimmäisellä suoralla. Toiselle suoralle tämä kuitenkin paransi, ja rata meni kaiken kaikkiaan kiitettävästi. Kolmannella kerralla ratsukko todella näytti, että he kyllä osaavat hypätä! Annoin ohjeeksi harjoitella askeleen pidentämistä ja lyhentämistä, vaikka ei tamma kyllä harjoitusta enää kaipaakaan. Estevalmennus meni todella hyvin, ja ratsukko voikin olla ylpeä itsestään!

Yötä tallilla majoittunut pari näytti varsin tympeältä. Kentällä liikkuminen oli epävarmaa ja yhteistä päämäärää ei tuntunut ratsukolla olevan. Seurasin ratsukon alkuverryttelyjä kentän laidalta ja kirjasin mieleeni kaikki virheet ja parannusmahdollisuudet. Tuulian lopeteltua Cocon verryttelyn vilkutin parille ja kömmin hakemaan tolppia ja puomeja kentälle. Kasasin vain muutaman erikoisesteen erilleen kentälle ja pyysin ratsukkoa ratsastamaan läheltä esteitä ylittämättä niitä. Coco alkoi kulkea korvat niskassa ja loikkia säikkyen sinne tänne. Tuulian ilme meni melkoisen hankalaksi. Kävin noutamassa parille oman raippani lainaksi ja ohjeistin Tuulian ratsastamaan reippaasti kyselemättä Cocolta sen enempää. Napakalla ratsastuksella ja huonon käytöksen huomioimattomuudella saatiin Coco kuulolle ja ratsastus alkoi näyttää hyvältä. Coco ei sanonut mitään värikkäistä porteista ja aaltoesteistä, kapeat ja tarkkuutta vaativatkin esteet menivät puhtaasti yli! Vain yhden esteen alla oleva sateenvarjo oli epäilyttävä, muttakun yli oli päästy kerran ei sekään ollut enää vaikea. Kehuin ratsukkoa ja pyysin verryttelemään pitkään ja hartaasti, jotta Coco pääsisi rentoutumaan vielä kunnolla hyvin suoritusten perään.

Päivän ensimmäinen valmennettava oli Tuulia T. hevosellaan Cocolla. Olin jo valmiiksi rakentanut parivaljakolle radan maneesiin, jotta siihen ei tuhlaantuisi liikaa aikaa. Coco vaikutti energiseltä - ehkä vähän liiaksikin - eikä tamma olisi malttanut alkuverryttelyjä tehdä sulassa sovussa ratsastajansa kanssa. Tuulia sai pidätellä tammaansa koko ajan, ettei se lähtisi viilettämään pitkin maneesia. Meno kuitenkin tasaantui sitä mukaa, kun verryttelyt etenivät ja lopulta edessäni kulki upean näköinen ratsukko. Lämmittelyt tehtiin pienillä kavallettiharjoituksilla eikä ne tuottaneet ratsukolle ongelmia.

Seuraavaksi hypättiin sarjaa. Esteet eivät olleet alkuun kuin hassut 60cm, jotta tuntumaa hyppyihin tulisi. Cocoa ei paljoa hetkauttanut matalat esteet, se yli mentiin kepeän näköisesti ja näytti siltä, että hevonen kyllästyi pikkuruisiin miniesteisiin. Tämän vuoksi nostin korkeutta. Coco eteni esteille vähän liiankin vauhdikkaasti, mutta Tuulia sai pidäteltyä tammaansa niin, että askeleet osuivat väleihin oikein ja näin ollen hypytkin onnistuivat leikittä.

Sarjan pomppimisen jälkeen neuvoin Tuulialle radan, jota olin heidän päänsä menoksi suunnitellut. Rataan kuului juuri hypätty sarja, muuri, okseri sekä yksi pystyeste. Taas näytti Cocolla olevan liikaa vauhtia eikä tällä kertaa Tuulia saanut menoa korjattua, jonka vuoksi okserin puomit kolahtelivat maahan. Uusintayritys kuitenkin onnistui täysin. Nostin esteiden korkeudet tamman maksimitasoon ja annoin ratsukolle luvan lähteä suorittamaan rataa. Coco ja Tuulia olivat löytäneet yhteisen sävelen ja rata meni puhtaasti läpi. Ehkei niinkään huippuajalla radasta suoriuduttu, mutta kuitenkin... Välikäyntien jälkeen ratsukko hyppäsi eriversioita radasta, jonka jälkeen oli aika lopetella tämän parivaljakon kanssa.