Dunkelheit 4R

Mieheni herätti minut tänään kohtuuttotaman aikaisin, sillä olin lupautunut hakemaan viisi tuontitalli Alegresta lennätettävää hevosta Schipolin lentokentältä kello seitsemän aamulla. Edessä olisi näin ollen ainakin parin tunnin ajomatka ja vaikka kaukonäköinen mieheni oli herättänyt minut ennen kello neljää saisin silti pitää kiirettä, sillä valtatiet Amsterdamin lähellä olivat aamuisin aivan tukossa ihmisten yrittäessä ehtiä kahdeksaksi töihin. Silmät vielä uupumuksesta harittaen hyppäsin hevoskuljetusautomme rattiin ja huristelin lähinnä pikkuteitä käyttäen kohti, välttäen isojen teiden mahdolliset ruuhkat, Amsterdamia.

Schipolin lentokentälle saavuin hieman seitsemän jälkeen ja ajoin minulle annettujen ohjeiden mukaisesti suoraan lentokentän eläinkeskuksen eteen. Minua vastaan saapui hyväntuulinen eläintenhoitaja, joka kertoi hevosiani kuljettaneen lennon laskeutuneen juuri. Samainen eläintenhoitaja hyppäsi tottuneesti viereeni pelkääjänpaikalle ja ohjeisti minut oikean lentokoneen luokse. Lentokoneen luokse päästyämme huomasin, että hevosia oltiin alettu jo taluttaa ulos lentokoneesta. Dunk oli yksi jo ulosotetuista hevosista ja kävi selvästi kuumana. Schipolin lentokentän eläinlääkärin yrittäessä tarkastaa oliko ori selvinnyt yhtenä kappaleena stressaavasta matkasta Dunk päätti, että nyt riitti paikoillaan oleminen ja siirtyi taitavasti aina juuri eläinlääkärin ulottumattomiin. Lopulta eläinlääkäri kuitenkin pääsi tarpeeksi lähelle tarkastuksen tehdäkseen. Odottelimme vielä hetken kyseisen välikohtauksen jälkeen, että loputkin hevosista saataisiin ulos lentokoneesta ennen kuin mukanani oleva eläintenhoitaja antoi minulle luvan ajaa lähemmäksi. Tervehdin paikalla olevaa eläinlääkäriä pikaisesti ja kuuntelin hänen kertomuksensa hevosten kunnosta tarkkavaisena ennen kuin aloimme lastata hevosia kuljetusautoon. Lastattuamme kaikki hevoset kuljetusautoon huusin hei heit eläinkeskuksen väelle ennen kuin käänsin auton kohti Amsterdamin läheistä moottoritietä. Kello oli tuossa vaiheessa jo kymmenen aamulla, joten ajoimme isoja valtateitä käyttäen vajaassa tunnissa Zeelandin provinssin liepeillä sijaitsevaan kotiimme.

Ajettuani Gateawayn portista sisään sainkin melkoisen vastaanoton kun koko tallinväki pelmahti paikalle ihmettelemään uusia tulokkaita. Laskettuani lastaussillan alas peruutin ensimmäisenä Dunkin ulos trailerista. Päästyään ulos varjoisasta trailerista Dunk katseli ensin ihmeissään ympärilleen ennen kuin vastasi oritarhojen suunnalta tulevaan hirnahdukseen. Eräs hoitajista tuli ottamaan minulta orin riimunnarun taluttaakseen oriin talliin, että pääsisin jatkamaan muiden hevosten autosta ulosottamista.

Dunkin saatua lepäiltyä pari päivää matkan rasituksista päätin, että olisi aika kiivetä oriin selkään. Olin pyytänyt oriin hoitajaa laittamaan Dunkin valmiiksi ja tuomaan sen kentälle, missä harjoittelin toisella hevosella niin että voisin vain vaihtaa ratsua lennosta. Päivä oli hieman kylmä ja sataa tihutti luovuttaessani toisen hevosen ohjat hoitajalle, ottaen samalla Dunkin ohjat käsiini. Ori vaikutti olevan tänään virkeällä tuulella eikä olisikaan halunnut pysyä aloillaan kiivetessäni sen selkään. Parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen sain kuitenkin itseni oriin selkään ja ohjasin sen uralle kiristettyäni ensin satulavyön ja säädettyäni jalustimet oikean mittaisiksi.

Alkulämmittelyksi tein Dunkin kanssa paljon temmonvaihdoksia eri askellajeissa erilaisia kiemuroita tehden. Veryteltyämme kymmenisen minuuttia annoin oriin kävellä hetken pitkin ohjin ennen kuin taas kokosin ohjat ja pyysin oriilta koottua ravia. Tänään harjoittelisimme pysähdys-peruutus yhdistelmää kootusta ravista niin, että ori pysähtyisi C-kirjaimen kohdalla, mitä seuraisi viisi peruutus askelta ja suoraan peruutuksesta lähteminen koottuun raviin. Pari ensimmäistä yritystä meni jokseenkin pieleen kun ori ei halunnut seisoa viiden sekunnin pysähdyksessä aloillaan vaan yritti kokoajan lähteä raviin. Neljännellä yrittämällä Dunk kuitenkin suostui seisomaan paikoillaan pysähdyksessä ja uskalsin ottaa sen kanssa suunnittelemani peruutusaskeleet. Peruutus meni hieman vinoon, mutta Dunk lähti peruutuksesta koottuun raviin sulavasti. Toistimme harjoituksen vielä pariin otteeseen, kunnes koko harjoitus sujui meiltä kuin vettä vain. Annoin Dunkin ravailla hetken uraa pitkin kunnes siirsin oriin käyntiin. Tässä vaiheessa tulin vilkaiseeksi kelloa ja huomasin harjoitus aikamme olevan lopuillaan, joten käveltyämme pari kierrosta pysäytin Dunkin kentän keskelle, missä eräs talli työntekijöistämme jo odottikin uuden hevosen kanssa.

Tänään olin päättänyt jättää Dunkin päivän viimeiseksi ratsastettavaksi, joten ilta jo hämärsi kiivetessäni oriin selkään pikku maneesissa. Muut ratsukot olivat jo lopettelemassa harjoituksiaan, joten pian jäimmekin kahden maneesiin. Heti alkulämmittelyssä huomasin Dunkin painavan tavallistakin raskaampi kädelle, joten alkulämmittelyissä keskityin harjoituksiin joilla oriin etuosan saisi kevyemmäksi. Teimmekin paljon siirtymisiä eri askellajeista toiseen sekä pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa, kunnes Dunk ei enää painanut niin paljon ohjille vaan kulki kauniisti muodossa

Perusteellisen alkulämmittelyn jälkeen siirsin oriin hetkeksi käyntiin. Käveltyämme pari kierrosta siirsin Dunkin raviin ja pyysin siltä ensin koottua ravia. Ravailtuamme kootussa ravissa pari kertaa maneesin ympäri pyysin oriilta passagea V-kirjaimesta D-kirjaimeen. Dunkilla oli hieman vaikeuksia askeleen lyhentämisessä, mutta parin yrityksen jälkeen passage alkoi onnistumaan, jolloin otimme harjoitukseen mukaan piaffen D-kirjaimen kohdalla, jossa orin pitäisi ottaa 15 piaffe askelta ennen siirtymistä takaisin koottuun raviin. Aluksi käytin pidätteitä turhankin voimakkaasti ja ori pysähtyi kokonaan sen sijaan, että olisi jäänyt polkemaan paikoillaan. Korjattuani virheeni sain Dunkin kuitenkin jäämän aloilleen polkemaan piaffea. Toistimme harjoituksen vielä muutaman kerran ennen kuin siirsin oriin hetkeksi käyntiin. Annettuani Dunkin kävellä hetken pitkin ohjin siirsin oriin lisättyyn raviin aikomuksena toistaa aiemmin kootussa ravissa tekemämme passage-piaffe harjoitus lisätyssä ravissa. Tämä harjoitus ei selvästikään ollut Dunkin mieleen ja aluksi se vain jyräsikin harjoituksen läpi sen sijaan, että olisi kuunnellut apujani. Lopulta sain kuitenkin oriin hidastamaan lisätystä ravista passageen, mikä ei tosin kovin kummoinen siirtyminen ollut, joten toistin siirtymisen lisätystä ravista passageen niin monta kertaa kunnes ori siirtyi sulavasti passageen lisätystä ravista. Tässä vaiheessa aikamme alkoi olla jo kortilla, joten harjoittelimme Dunkin kanssa vielä hetken siirtymisiä lisätystä ravista passageen ja pssagesta lisättyyn raviin kunnes taputin oria kaulalle ja annoin sille luvan siirtyä käyntiin. Ohjatessani oriin kentän keskelle parin kävely kierroksen jälkeen maneesin valot sammuivat, joten näplättyäni jalustimet ylös pimeässä maneesissa lähdin taluttamaan oria takaisin tallille, missä sitä jo odottikin iltaruoka kupissa.