Hukan Marikina sai alkunsa nähtyäni Hukkapuron omistajattaren Otterleyn tarjoavan osaa hevosistaan viimeistä kertaa jalostukseen eräällä usein vierailemallani foorumilla. Joukossa oli toinen toistaan hienompia palkittuja puoliverisiä mutta silmäni osui kahteen tammaan nimittäin suomalaiseen puoliveriseen Marigold HRW ja oldenburg Hukan Manilaan. Hukan Manilalle ehdotin puolisoksi omaa oriani Sokerikuun Captain Carneval joka oli jo kilpailunsa kilpaillut. Ehdottamani astutus sopi Otterleylle, joten niin Hukan Manila keinosiemennettiin minkä jälkeen jäimme odottamaan josko sieltä varsa tulisi. Suureksi ilokseni Hukan Manila putkautti maailmaan itsensä tapaan voikon värityksen omaavan tammavarsan, joka sai nimekseen Hukan Marikina, emänsä filippiiniläiskaupunki teemaa jatkaen. Warehamiin Marikina saapui hieman yli vuotiaana hyvin käsittelyyn tottuneena. Ottaessani tamman ulos trailerista ei se vaikuttanut turhan väsyneeltä, vaikka maateitse tehty matka olikin ollut pidempi kuin mitä lentäen olisi ollut. Tehtyäni tammalle pikatarkastuksen talutin sen tarhaan mistä käsin se voisi seuravat pari päivää totutella tallin rutiineihin.
Hoidettaessa Kiira on oikea diiva jolle mikään ei ikinä tunnu olevan tarpeeksi hyvä. Ulkona hoidettaessa tamma ei tahtoisi millään pysyä paikoillaan vaan sen pää kääntyilee jatkuvasti neidin yrittäessä pistää merkille kaiken mitä sen ympärillä tapahtuu. Karsinassa hoidettaessa olisi neiti syytä sitoa kiinni, sillä vaikka se ei liikehdikään yhtä paljon kuin ulkona hoidettaessa keksii se silti milloin mitäkin hoitajansa pään menoksi. Harjattaessa erittäin herkkä nahkainen ja sitä tulisikin harjata silkkihansikkain ellei halua sen vetävän hernettä nenäänsä. Suitsittaessa olisi kuolaimet syytä lämmittää nopeasti käsissä ennen kuin niitä Kiiralle tarjoaa, sillä kylmät kuolaimet se sylkäisee ulos suustaan. Satuloitaessa tulisi satula liuttaa paikalleen varovaisesti ja satulavyo kiristää hellästi vähän kerrallaan tai tamma protestoi taakseen potkaisemalla. Ruokittaessa valittaa kovaäänisesti mikäli sen ruoka on sekunninkaan myohässä aikataulusta eikä sen karsinaan myoskään ole menemistä neidin syodessä, sillä se on äärimmäisen mustasukkainen ruuastaan. Eläinlääkäriä inhoaa sydämensä pohjasta ja sitä pitelemään vaaditaankin usein useampi ihminen etenkin jos aiotaan yrittää mitään erikoisempaa toimenpidettä kuten nenämahaletkun laittamista. Kengitettäessä oriilla ei oikein tahtoisi riittää kärsivällisyys ja se yrittääkin jatkuvasti nykiä kaviotaan kengittäjänsä otteesta.
Talutettaessa Kiira on melkoisen vallaton eikä siitä koskaan tiedä mitä se saa päähänsä yhtenä hetkenä se kävelee rauhallisesti taluttajansa rinnalla kun heti seuraavana se hyppää sivulle säikkyen pusikoissa piileksivää morkoä. Maastossa talutettaessa tamma tuppaa olemaan aivan erityisen säikky ja joskus voisi luulla sen säikkyvän omaa varjoaankin. Mikäli Kiira sattuisi pääsemään irti ei sen kiinni saaminen ole aivan yksinkertaista. Tamma kun tykkää leikkiä kissaa ja hiirtä kiinniottajiensa kustannuksella antaen melkein ottaa itsensä kiinni ennen kuin taas sprinttaa kauemmaksi kiinniottajiensa ulottumattomiin. Neiti voisi jatkaa tätä leikkiä, vaikka koko päivän joten paras tapa saada se kiinni onkin ahdistaa se kulmaan useamman ihmisen toimesta. Tarhoille mentäessä Kiira pistää vauhtia topposiinsä niin että neidin taluttaja saa pistää juoksuksi pysyäkseen sen perässä. Muiden hevosten kanssa tamma ei tule kovin hyvin juttuun ja viihtyykin paremmin omissa oloissaan kuin laumassa. Mikäli joku nyt sattuisi neidin seuraan tuppautumaan häätää se moisen uskalikon oitis tiehensä.
Ratsastettaessa Kiiran kanssa tarvitaan rutkasti kärsivällisyyttä, sillä etenkin alkutunnista tamma tykkää testata onko sen ratsastaja hereillä tekemällä äkkinäisiä sivuloikkia tai pysähtymällä äkkinäisesti. Tamma tarvitseekin näin ollen selkäänsä kokeneen ratsastajan, joka ei aivan vähästä säikähdä. Apuihin Kiira sinällään kyllä reagoi hyvin kunhan sitä vain käsittelee silkkihansikkain ja vähän voimakkaammista avuista se vetääkin äkkiä herneen nenäänsä. Käynti tahdikasta ja lennokasta. Ravi tahdikasta ja irtonaista. Laukka kolmitahtista, mutta voisi pyoriä paremmin. Kouluratsuna Kiira on kyllä hyvin osaava, mutta toisinaan sitä ei ihan huvittaisi tehdä sitä mitä siltä pyydetään ainakaan kunnolla, joten se vaatiikin napakat ja määrätietoiset avut mikäli neidin haluaa saada kunnolla toimimaan. Uusien koululiikkeiden opettelu on tamman kanssa etenkin alkuun hyvin turhauttavaa, se kun alkaa nopeasti kiukutella silloin kun ei täysin ymmärrä mitä siltä ollaan pyytämässä. Kuitenkin kun neiti saa juonenpäästä kiinni jäävät kiukuttelutkin vähemmälle ja se alkaa sen sijaan keskittyä siihen mitä sille ollaan opettamassa. Kiiran keskittymiskyky ei oikein riitä kovin pitkään yhteen harjoitukseen joten sen kanssa olisikin tärkeää vaihdella tehtäviä niin että sen mielenkiinto pysyy jatkuvasti yllä.
Kilpailuissa Kiira on sanalla sanoen levoton eikä oikein asetu missään vaiheessa kunnolla, minkä vuoksi sen kanssa yritetäänkin pysyä niin paljon kuin mahdollista alueen rauhallisemmassa osassa. Muita kilpailualueen hevosia tamma mulkoilee sen näkoisenä, että voisi pistää nämä parempiin suihinsa mikäli joku uskaltautuu turhan lähelle. Tästä syystä neidin häntään onkin kiinnitetty punainen nauha, jotta muut tietävät pysyä siitä kaukana. Lämmiteltäessä Kiira mulkoilee alkuun muita ratsukoita mutta alkaa kuitenkin vähitellen keskittyä itse tekemiseen. Portilla pureksii malttamattomana kuolaintaan ja sen ratsastaja voikin satulan läpi tuntea tamman olevan täynnä patoutunutta energiaa. Radalla Kiira keskittyy yleensä suhteellisen hyvin siihen mitä ollaan tekemässä, mutta se vihaa kentillä käytettäviä isoja valoja, joten iltakisat menevätkin sen kanssa usein väkisin vääntämiseksi. Palkintojenjaossa ottaa palkintonsa arvokkaan näkoisenä vastaan oikein royhistäen rintaansa tyytyväisenä itseensä. Kunniakierroksella ei jokunen pikkupukki ole aivan tavatonta, mutta muutoin tamma ei esitä minkäänlaista hullun hullua revittelyä. Hidastaa kierroksen päätteeksi kuuliaisesti hitaampiin askellajeihin.