Oldfinion Danton on ensimmäinen Oldfinion Dressagesta hankkimani kasvatti, joskin toivon mukaan ei viimeinen. Danton sai alkunsa kun näin yersinion tarjoavan upeaa koulupainotteista oldenburg oriaan Oldfinion Dampen jalostukseen viimeistä kertaa. Ihastuin oriin siinä määrin, että halusin siitä oitis varsaa. Asiassa oli vain yksi mutka. Minulla ei ollut oldenburg tammaa omasta takaa, joten hetken pohdittuani päätin kysyä yersiniolta löytyisikö häneltä Dampenille sopivaa tammaa. Suureksi ilokseni yersiniolta löytyi kuin löytyikin Dampenille sopiva tamma, joten sovimme tilausvarsasta. Eräänä hyisenä marraskuun aamuna sain sitten puhelinsoiton, että varsani oli nyt sitten syntynyt. Yersinio toivoi, että jaksaisin kuitenkin odottaa varsan lennättämistä Hollantiin vuoden verran, jotta terhakka orivarsa varmasti jaksaisi matkan.
Hoidettaessa Dan on isänsä tavoin kaikkien kaveri eikä omaa pahoja tapoja. Välillä ori kuitenkin saattaa olla turhankin sosiaalinen, mikä ilmenee yrityksillä ängetä hoitajansa syliin. Dan on kuitenkin hieman liian iso hoitajansa syliin ja usein ori jääkin ihmettelemään miksei sen seura kelpaa. Ori ei näin ollen viihdykään yksin, mutta onneksi se on ystävystynyt yhden tallikissamme kanssa, jonka voi usein nähdä nukkumassa oriin selässä. Harjattaessa Danille ei tulisi mieleenkään liikahtakaan, sillä onhan se niin paljon kivempaa seistä aloillaan ja nauttia harjan hierovasta kosketuksesta. Harjauksen päätyttyä ori käänty katsomaan hoitajaansa kuin sanoen "Ai joko sä lopetit. Mä olin kuvitellut, että me oltaisiin tässä vielä pari tuntia." Danin pettymys harjauksen loppumisesta vaihtuu pian kuitenkin innostukseen sen huomatessa satulan ja suitset. Varusteet tietävät orille vain yhtä asiaa ulos ja heti. Dan kannattaakin sitoa kiinni varusteiden laiton ajaksi, sillä muuten malttamaton herra pyörii väkkärää siihen tahtiin ettei satulaa tai suitsia suojista nyt puhumattakaan tahtoisi saada sille laitettua. Talutettaessa Danilla on aina kiire eikä se aina oikein jaksaisikaan seurata taluttajaansa leppoisille kävelylenkeille. Ympärillä kun on niin paljon muuta mielenkiintoista mitä pitäisi päästä tutkimaan. Terävä nykäisy riimunnarusta palauttaa kuitenkin oriin huomion takaisin taluttajaansa, mikäli jokin ympärillä tapahtuva asia alkaa kiinnostaa oria liiaksi asti. Muiden hevosten seurassa Dan käyttäytyy kuin aito herrasmies konsanaan.
Ratsastettaessa Dan on hyvinkin reipas toisin kuin isänsä, jota saa kuulemani mukaan aina hieman patistella. Tosin vaikka Dan omaakin oman moottorin ei se kuitenkaan tee mitään ilmaiseksi. Tämä herra tarvitsee suhteellisen voimakkaat avut ennenkuin edes huomioi ratsastajansa apuja, joten pohjeapujen olisi syytä olla paitsi täsmällisiä myös voimakkaita. Pienet ja hennot avut Dan osaa nimittäin jättää huomiotta ja rupeaakin tekemään omiaan, mikäli ratsastajan avut eivät ole kohdallaan. Oriin kanssa onkin syytä pysyä napakkana eikä sen huomion saisi antaa herpaantua pois harjoituksista. Parhaiten tämä toimii kun Danilla teettää paljon erilaisia harjoituksia, jolloin oriin mieli pysyy virkeänä eikä ala herpaantumaan muualle. Isänsä tavoin myös Dan omaa näyttävän ja liidokkaan ravin, mutta sen lisäksi myös Danin tasapainoinen laukka on silmälle mieluisa näky. Dan onkin kouluratsuna vertaansa vailla ja suoriutuu vaativankin tason koululiikkeistä helpon näköisesti kunhan vain sen keskittyminen on huipussaan. Maastossa ori on oikein lepsakka tapaus miltei laiska toisin kuin kentällä, missä virtaa riittää.