Rowena PB sai alkunsa kun näin Skurvashin kasvattimyynnin eräällä usein vierailemallani foorumilla ja pakkohan sitä oli myytäviä varsoja käydä katsomassa. Myytävänä oli toinen toistaan hienompia varsoja, mutta lopulta päädyin tekemään tarjouksen vain yhdestä. Skurvashin varsat kuten tavallista olivat suosittuja kuten tavallista ja niinpä myos siitä varsasta josta olin jättänyt tarjouksen tuli useampia tarjouksia. Pahaksi onneksi kyseinen varsa meni muualle, mutta paistaa se aurinko risukasaankin, sillä vastikkeeksi minulle tarjottiin mahdollisuutta saada tilausvarsa Skurvashista. Emäksi minulle valikoitui oikeastaan heti evergreyläinen tamma Ambrozia SIN, jonka isälinja johti suoraan yhteen holsteinien kantaisään Al Caponeen ja emälinja legendaarisen Yave tallin tammaan Mathilde GER. Isäksi minulle valikoitui ehdotetuista oreista toinen evergreyläinen hevonen Fleetstreet SIN, joka edusti sekä isän että emän puolelta aikaisempia skurvashilaisia linjoja. Myohäisenä Halloween iltana maailmaan sitten putkahti ruunikko tammavarsa joka sai nimekseen Rowena PB, Edgar Allan Poen Ligeia lyhyttarinassa esiintyvän Lady Rowenan mukaan.
Hoidettaessa Ronjalle on ehdottomasti tehtävä heti selväksi kuka määrää, sillä sillä on tapana tehdä hoitajansa tyo mahdollisimman hankalaksi eikä ole aivan tavatonta, että se yrittäisi vapaana ollessaan potkaista tai puraista hoitajaansa. Kiinnisidottunakin tamma yrittää liiskata hoitajansa karsinan seinää vasten tai puraista mikäli vain yltää, joten neidin päänlähellä onkin noudatettava äärimmäistä varovaisuutta. Ulkona hoidettaessa Ronja ei onneksi ole aivan yhtä hankala kuin karsinassa, sillä sitä usein kiinnostaa enemmän ympäriston seuraaminen kuin hoitajansa kiusaaminen. Harjattaessa tamma on hyvin herkkänahkainen ja sitä tulisikin harjata silkkihansikkain tai muutoin saa varmasti maistaa hampaista tai kavion varpailleen. Varustettaessa ei suostuisi sitten millään avaamaan suutaan niin että kuolaimet saisi sille suuhun laitetuksi ja toisinaan kuolaimen joutuukin ujuttamaan sen suuhun sivusta. Ruokittaessa odottaa poikkeuksellisen kärsivällisesti omaa vuoroaan, mutta kun saa ruokansa eteensä ei sen karsinaan ole menemistä, sillä neiti on äärimmäisen suojeleva ruokaansa kohtaan. Eläinlääkärin nähdessään Ronja luimistelee ja esittelee tälle hampaitaan yrittäen pelotella tämän tiehensä ja sitä pitelemään vaaditaankin pari ihmistä, että eläinlääkäri saa tyonsä tehdyksi. Kengittäjänkin kannattaa olla tamman kanssa tarkkana, sillä vaikkei neiti vihaakaan kengittäjää yhtä palkon kuin eläinlääkäriä tekee se tämän tyon silti hankalaksi kiskaisemalla kavion kengittäjän otteesta mikäli vain kengittäjän napakka ote vähänkään herpaantuu.
Talutettaessa Ronjan kanssa ei koskaan tiedä mitä odottaa, sillä se saattaa milloin tahansa säikkyä ja hypähtää sivulle tai nousta pystyyn ja kiskaista riimunnarun taluttajansa otteesta. Tästä syystä tamman taluttajalla onkin oltava napakka ote riimunnarusta, minkä lisäksi tämän on oltava jatkuvasti valppaana. Maastossa talutettaessa neiti on näkevinään pieniä vihreitä miehiä miltei jokaisessa vastaantulevassa puskassa ja säikkyy ohitseen vilahtavia autoja sekä naapurin traktoria pellolla. Mikäli Ronja sattuu saamaan itsensä irti ei sen kiinnisaaminen ole mikään läpihuuto juttu, sillä tamma tykkää leikkiä kissaa ja hiirtä ennenkuin antaa ottaa itsensä kiinni. Tarhoille mennäänkin sitten puolijuoksua ja tamman taluttaja saa pistää juoksuksi pysyäkseen sen perässä. Maneesissa ja kentällä talutettaessa on näkevinään nurkissa pieniä vihreitä miehiä ja kulkee muutenkin kavion kärjillään sipsuttaen valmiina säikkymään mikäli kulmista oikeasti hyppää jokin sen kimppuun. Juoksutettaessa Ronjan kannattaa antaa päästellä ensin ylimääräisiä hoyryjä pihalle, minkä jälkeen se malttaa keskittyä tekemiseen. Lastattaessa on melkoisen tappelun takana, että tamman saa traileriin, mutta lopulta se siellä seisoo kuin ihmeen kaupalla. Muiden hevosten kanssa ei tule kovin hyvin toimeen, sillä ei varsinaisesti ole mitään sosiaalista sorttia ja häätääkin liian lähelle uskaltautuvat armotta tiehensä.
Ratsastettaessa Ronja ei ole milläänlailla helppo tapaus vaan vaatiikin selkäänsä osaavan ja varman ratsastajan, joka ei anna tamman pelotella itseään. Tamma toimii hyvin jo aivan pienimmilläkin avuilla, mikäli ne vain ovat tarpeeksi napakasti annetut. Epätarkkoja apuja neiti ei voi sietää ja mikäli sille annetut avut eivät ole millilleen kohdillaan ei se myoskään mitään tee. Mikäli tammaa eivät miellytä sille annettujen apujen tarkkuus alkaa se liikkua hermostuneesti mikä usein päätyy pukittamiseen. Käynti irtonaista ja matkaavoittavaa. Ravi tahdikasta ja joustavaa sekä siinä on hyvä tyonto takaa. Laukka matkaavoittavaa ja tahdikasta. Kouluratsuna Ronja on hyvin osaava ja sen bravuuria ovat piruetit. Tamma tekee siltä pyydetyt liikkeet hyvin tarkasti ja mikäli paikalla on yleisoä se suorastaan nauttii saadessaan olla huomion keskipisteenä. Uudet koululiikkeet neiti oppii suhteellisen nopeasti, mutta alkuun pääseminen voi olla hankalaa tamman turhautuessa kun se ei ymmärrä mitä siltä halutaan.
Kilpailuissa Ronja on kokolailla levoton, mutta mikäli läsnä on joku tuttu tallin asukki pysyy se kuitenkin jotenkuten nahoissaan. Muiden kilpailualueen hevosten lähelle tammaa ei parane päästää, sillä se ei voi sietää vieraita hevosia lähettyvillään ja potkii tai mikäli vain yltää puree liian lähelleen tulevia. Lämmiteltäessä tamman käy aluksi kuumana ja meneekin paljon aikaa ennenkuin sen huomion saa kunnolla itse tyontekoon. Portilla odottaa vuoroaan kärsimättomästi kuolaintaan pureskellen ja mulkoilee ohitseen kulkevia hevosia pahantahtoisesti. Radalla muuten känkkäränkästi neidistä sukeutuukin sitten oikein miellyttävä tapaus ja se suorittaa siltä pyydetyt liikkeet kepeästi kuin balettitanssija. Palkintojenjaossa Ronja yrittää näykkäistä mikäli rusettia yrittää kiinnittää sen suitsiin joten se onkin parasta antaa neidin ratsastajalle. Kunniakierroksella sitten mennään eikä meinata eikä olekaan aivan tavatonta, mikäli tammä heittää jokusen pienen pukin.