Silbers Caruso

Rey hyppi innoissaan kentän laidalla. Mies oli pelkkää intoa täynnä, sillä hän pääsi aloittamaan työt pian Sveitsin muuton jälkeen. Vastoin kaikkien toiveita Rey halusi pitää valmennuksen päätallin kentällä pelkästään auringon paisteen ja kevyen lumisateen takia. Kaikilla oli onneksi hokit ja osalla tilsakumit, mutta kenttä oli ennen valmennusta lanattu ja tampattu sileäksi. Pakkasta oli juuri sopivasti muutaman asteen verran ja tuntilaisille tuskin tulee kylmä. Lämmittely tapahtui itsenäisesti ja rataa harjoiteltiin ensin pala palalta sekä lopuksi kilpailtiin leikkimielisesti toisia vastaan pisteyttämällä rata VHRY:n ohjeiden mukaisesti. Eli pisteytyksessä huomioidaan aseen käsittely, osumapisteet ja ratsastus osuus. Miinuspisteitä ei annettu askellaji rikosta tai pysähtymisestä muualta kuin tarkoitetulle paikalle, sillä paikalla oli paljon aloittelijoita. Normaalisti noviisiluokat tulisi suorittaa kokonaan ravissa ja muut luokat laukassa, mutta nyt ratsastajat saivat päättää vauhdin.

Oli erittäin veikeää nähdä barokkien ja suomenhevosten seassa puoliverinen, joka itsevarmasti katseli maisemia ja korvat hörössä odottaa omaa vuoroaan. Hyppääminen oli orille tottua ja puoliverinen hyppäsi pienen esteen tasapainoisesti, vaikka hieman varovaisesti, kun ratsastaja kamppaili peitsen pitämisen kanssa. Tuulia valmistautui osumaan quintain tauluun ja ensimmäiset osumat tulivat huonoon paikkaan, että ratsastaja sai selkäänsä. Muutaman toiston jälkeen alkoi ase pysyä hyvin turvattuna ja osumat alkoivat parantua. Karo hieman silmän valkuaiset mulkoillen ihmetteli, että miksi heinäseivästä isketään tauluun ja pitäisi olla juoksemassa kaurasäkkiä pakoon.
Rotan jahtaaminen oli helpompaa, vaikka Tuulia sai kurkottaa hyvin alas, että peitsi yltää pistämään rottaa. Onhan ratsu melkein 170 cm korkea. Kujalle ratsukko tuli pelkästään väistöillä ja ori oli hyvin kuulolla. Hieman se jyräsi sivulta sivulle, että ori valahti etupainoiseksi. “Anna hieman ohjaa ja ihan kevyesti annat sen valua enemmän vasemmalle. Jalkojen ei tarvitse tulla noin jyrkästi ristiin”, Rey neuvoi ja Tuulia otti uudestaan, että muutama rengas saatiin peitseen roikkumaan. Karo eteni rennosti ja avuilla sekä kaikki renkaat tipahtivat tynnyriin mutkitta. Ääntä ori jäi kuuntelemaan, mutta ei sen enempää reagoinut. “Vaihtelu virkistää, vai mitä”, Rey kommentoi, kun Karo eteni hyvin pitkässä muodossa ja Tuulia pystyi antamaan vieläkin enemmän ohjaa. Pää nyökkäsi askelten tahdissa ja ori asettui rennosti koko niskasta. Korvat olivat tasan ja alaleuka rentona. Ori narskustellut kuolaimia ja suu ei vaahdonnut.

Aseen poimiminen oli selkeästi helpompaa kuin aseen käsittely. Lohikäärmeessä Tuulia heitti muutaman kerran ohi. “Ota vaikka seisaaltaan, käynnissä, ravissa tai laukassa. Ihan rauhassa. Ori tuntuu odottavan hyvin”, Rey kehui ja Tuulia otti useamman yrityksen eri vauhdissa sekä askellajissa, mutta kaikki tuntuivat menevän ohi tai sinnepäin. Tuulia jatkoi matkaa kohti kaalinpäitä ja he pysyivät hyvin ympyrällä. Karo pysyi rentona ja alkoi vähitellen kohota enemmän ylämäkeen. Enää ori ei juossut pelkästään lapojen päällä, vaan sisätakajalka astui enemmän rungon alle ja näin ori nousi asteittain lavoista ylöspäin. “Hienosti. Jos ei osumat, niin hevonen etenee kevyesti”, Rey kehui. Kaalinpäät sujuivat helpommin kuin omenat ja Karo tuntui kokoajan katsovan omenoiden suuntaan. Hyvällä tuurilla nappasi yhden mukaan. “Jaha, varas matkassa”, Rey nauroi ja neuvoi asettamaan oria enemmän sisälle, vaikka ihan johdattamalla kädellä päätä enemmän sisään. Tuntuu varmaa hassulta, mutta ratsu säilyttäisi korvat.
Vielä löytyi jaksamista, vaikka Tuulian mukaan oltiin jo maitohapoilla. Puolestaan ratsu laukkasi reippaasti ja rennosti eteenpäin. Rata lähestyi loppua ja trebutchen laukaisun jälkeen Karo jäi selkeästi haikailemaan ylijääneitä omenoita. Ja tietenkin muutama ratsukon mukaan lähti. “Hieman erilaista esterataa, eikö?”, Rey hymyili.