Tirith Edwina sai alkunsa ihastuttuani Minas Tirithissä asustavaan Ebba DFC, jolla oli makuuni mukavan erilainen vaikkakin vanhahko suku sieltä loytyen muun muassa Rosenhofin, Skurvashin, Nonsheinin ja Suprantin hevosia joita ei kuitenkaan turhan paljon loytynyt omien hevosteni joukosta. Jouduin jonkin aikaa aprikoimaan mistä omista oreistani kysyisin, sillä minulla oli useampikin, jotka sukunsa puolesta olisivat sopineet Ebballe. Lopulta kuitenkin päädyin kysymään josko saisin tammasta varsaa yhdessä orini Syncopate Hexen kanssa, joka oli suvullisesti Ebban tavoin hieman erilainen verrattuna muihin trakehnereihini, vaikkakin sen suvusta loytyy monien arvostettujen tallien kuten Skurvashin, Ciars Dressagen ja Rowlandin hevosia. Onnekseni astutus sopi Ebban omistajattarelle Juulialle ja niin sitten sumuisena marraskuun aamuna maailmaan putkahti ruunikko tammavarsa, joka sai nimekseen Tirith Edwina. Uuteen kotiinsa Edwina muutti noin puolivuotiaana.
Hoidettaessa Miinaksi kutsuttu tamma on melkoisen räjähdysherkkä ja hyvin epäluuloinen uusia ihmisiä kohtaan mistä johtuen sille onkin määrätty vakituinen hoitaja eikä muilla ole sen karsinaan mitään asiaa ellei sitten tamman omahoitaja ole estynyt jostain syystä. Ulkona hoidettaessa tarkkailee jatkuvasti ympäristoään ja tuntuu olevan kokoajan hieman jännittynyt ikään kuin odottaisi, että millä hetkellä tahansa sen kimppuun kävisi morko. Karsinassa hoidettaessa malttaa välillä jopa hieman rentoutua sen sijaan että olisi kokoajan pingottunut. Ruokittaessa malttamaton ja hirnuu malttamattomasti joutuessaan odottamaan omaa vuoroaan. Varusteita laitettaessa neiti on melkoinen pullistelija ja välillä tuntuu ettei pisinkään satulavyo olisi tarpeeksi pitkä. Eläinlääkäristä Miina ei pidä ja tekeekin sen varsin selväksi onpa tämä jopa yrittänyt näykkäistä eläinlääkäriä kun tämä on ollut varomaton. Kengitettäessä antaa kengittäjän tehdä tyonsä kaikessa rauhassa.
Talutettaessa tuppaa koettelemaan taluttajansa hermoja, sillä se on melkoisen levoton. Maastossa kuljettaessa säpsyy miltei kaikkia uusia tai yllättäviä ääniä, joten tiukka ote riimunnarusta on tarpeen. Mikäli Miina sattuu pääsemään irti ei se anna aivan helposti kiinni, mutta suuntaa kaikeksi onneksi aina tallille, missä se antaa itsensä helposti kiinni. Tarhoille mentäessä tammalla tuntuu olevan aina kiire ja toisinaan taluttaja saakin painella täyttä juoksua pysyäkseen taluttajansa perässä. Muiden hevosten kanssa tulee suhteellisen hyvin toimeen niin kauan kuin nämä eivät yritä pompotella sitä. Maneesissa ja kentällä talutettaessa Miina on hieman rauhallisempi mutta saattaa silti nähdä olemattomia kulmissa, joten sen taluttajan on pysyttävä valppaana. Juoksutettaessa alkuun hivenen hermostunut, mutta rentoutuu nopeasti tehden kuuliaisesti mitä siltä pyydetään. Lastattaessa menee hyvin sisään mikäli sillä on rauhallinen seuralainen, joka ei ole matkustamisesta moksiskaan, mutta yksin ollessaan tuppaa hermoilemaan melkoisesti ja lastaaminenkin saattaa kestää melkoisesti.
Ratsastettaessa Miina on melkoisen hermostunut eikä sovellu missään nimessä aloittelijoiden ratsuksi. Tamma vaatii ehdottomasti kokeneen ja rauhallisen ratsastajan, jolla on kokemusta hermostuneista hevosista. Neiti ei toimi kovinkaan hyvin aivan pienin hipaisun, mutta sille riittävät mainiosti normaali kovuiset avut kunhan ne ovat johdonmukaiset ja määrätietoiset. Käynti tahdikasta, matkaavoittavaa ja irtonaista. Ravi tahdikasta ja matkaavoittavaa joskin voisi olla irtonaisempaa. Laukka tahdikasta, tasapainoista ja lennokasta. Kouluratsuna Miina nauttii saamastaan älyllisestä haasteesta eikä tälloin säiky yhtä paljon. Uudet koulukuviot oppii suhteellisen nopeasti, vaikkakin alku saattaa olla melkoista hakemista. Maastossa säikkyy helposti, mutta rauhoittuu nopeasti mikäli sen ratsastaja vain pysyy rauhallisena.
Kilpailuissa Miina on hermostunut, mikäli on yksin matkassa, mutta mikäli mukana on tuttu ja rauhallinen tallikaveri pysyy tammakin suhteellisen rauhallisena. Tallialueella tamma on jatkuvasti valppaana seuraten ympäristonsä tapahtumia kiinnostuneena. Vieraista hevosista ei pidä ja saattaakin potkaista, mikäli sen lähelle tullaan, minkä vuoksi sen häntään onkin kiinnitetty punainen rusetti. Lämmiteltäessä ei aluksi malttaisi sitten millään keskittyä, mutta alkaa kuitenkin vähitellen keskittyä. Portilla odottaa vuoroaan malttamattomasti ja toisen hevosen poistuessa radalta on pidettävä huolta että etäisyyttä toiseen hevoseen on tarpeeksi, ettei neiti vain pääse potkaisemaan tai puremaan toista hevosta. Radalla menettää herkästi keskittymisensä mikäli radalla on jotain tavallisuudeasta poikkeavaa, joten Miinaa yritetään kovasti totuttaa kaikenlaiseen kummalliseen kotona, ettei sen kilpailusuoritus kärsisi esimerkiksi kirkkaista valonheittimistä. Palkintojenjaossa ottaa palkintonsa vastaan arvokkaan näkoisenä. Kunniakierroksella etenee samaa tahtia muiden kanssa, muttei kuitenkaan rupea revittelemään.