Tournell Vegas tuli meille Troyan tarjotessa hevosiaan ulkopuolisten käyttöön tilausvarsojen muodossa. Alunperin yritin saada Tournellin isän Snowflake's Deltan astumaan yhden omista tammoistani, mutta valitettavasti ori ei ollut enää tarjolla ulkopuolisille tammoille. Lohdutukseksi sain kuulla oriin kuitenkin olevan vielä käytössä Las Vegasin tammoille, joten pyysin oitis Troyaa ehdottamaan minulle Deltalle sopivia morsioita. Kahlattuani Troyan ehdottamat tammat huolella läpi emäksi varsalle valikoitui KRJ I palkittu Tourniquette Vegas. Astutuksen tapahduttua jäin odottamaan varsaa kuin kuuta nousevaa, joten kun varsa sitten putkahti maailmaan hieman ennen vuoden vaihdetta en voinut kuvitella parempaa alkua uudelle vuodelle.
Tori on luonteeltaan enemmän herrasmiesmäisen isänsä kuin sählän emänsä kaltainen, mutta kyllä siitä löytyy myös emänsä piirteitä. Ori on nimittäin emänsä tapaan melkoinen ahmatti ja ruoka-aikaan sen pään voikin nähdä kärsimättömästi kurkkimassa karsinan oven yli ikäänkuin sanoen Missä se ruoka viipyy? Kun Tori sitten saa ruokansa ei mikään vie sen huomiota syömisestä, joten oriin syödessä voi hyvin vaikka putsata sen karsinan. Harjattaessa Tori seisoo yleensä hyvin paikoillaan ainakin jos sille antaa heinäverkon mutusteltavaksi niin, että sillä on muuta puuhaa harjauksen aikana. Varusteet nähdessään ori aina innostuu ja varusteita voikin olla vaikeaa saada sen ylle oriin pyöriessä ympäri karsinaansa kuin väkkärä. Tori olisikin näin ollen viisainta sitoa kiinni varustamisen ajaksi. Talutettaessa Tori seuraa kiltisti taluttajaansa eikä temppuile. Muiden hevosten lähettyvillä ori käyttäytyy kuin herrasmies eikä paljon piittaa muiden orien machoilusta.
Ratsastettaessa Tori on hyvin miellyttämishaluinen, muttei kuitenkaan mikään aloittelijoiden ratsu. Tämä ori tarvitsee nimittäin täsmälliset ja selkeät avut toimiakseen eikä anna pieniäkään virheitä anteeksi. Ori onkin näin ollen kokeneiden ratsastajien ratsu, jotka tietävät mitä tehdä. Tori tarvitsee paitsi selkeät myös hiuksenhienot avut, sillä ori ei voi sietää kylkiin potkimista tai suusta kiskomista sitten ollenkaan. Torin askellus on juuri sellaista kuin hyvällä kouluratsulla voisi olettaa eli pehmeää ja ilmavaa, jossa ratsastajankin on mukava istua. Ori taitaa kaikki liikkeet GP-tasolle asti, mutta välillä oriilla tuntuu innostuvan liikaa, jolloin tuloksena on täysi katastrofi. Herran saa kuitenkin palautettua helposti takaisin maanpinnalle terävästi kielellään naksauttamalla. Maastossa ori on hyvin rauhallinen eikä säiky mitään paitsi ehkä tien yli yllättävsti pinkaisevaa peuraa.