Westerbroekin tilalle eivät aina ole hevoset kuuluneet vaan tila oli alun alkaen maitotila, jossa lypsylehmien lisäksi pidettiin myös lampaita ja vuohia sekä kasvatettiin viljaa. Tilan väki halusi olla mahdollisimman omavaraista, joten omaankäyttöön kasvatettiin myytävien tuotteiden lisäksi myös vihanneksia ja juoksentelipa pihassa muutama kanakin. Tila oli pitkään sen perustaneen Van Haren suvun omistuksessa kunnes 1990-luvun alussa suvun viimeisen jäsenen kuoltua tila laitettiin myyntiin yhdessä suvun irtaimiston kanssa perijän puuttuessa.
Suuri maatila osoittautui kuitenkin hankalaksi myydä kunnes sen lopulta osti Jolanda Smit miehineen. Kaksikko kaavaili muuttavansa maitotilan ratsutilaksi, jolla kasvatettaisiin gelderlandinhevosia. Kaksikon saikin tilan kunnostettua ratsutilaksi ja ensimmäiset hevosetkin oli sinne jo ostettu kun Jolanda sairastui syöpään. Jolanda ei ollut enää nuori ja syöpähoidot rasittivat naista sen verran pahasti että Jolanda miehineen katsoi parhaaksi myydä heille rakkaaksi muuttuneen tilan, sillä Jolandan diplomi-insinöörimies ei ymmärtänyt juuri mitään tilanhoidosta eikä kaksikolla ollut korkeiden sairaalalaskujen vuoksi varaa palkata tilalle työntekijää.
Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä tässä vaiheessa kuvaan astui Jolandan serkku Mirjam, joka kertoi että hänellä voisi olla tilalle tiedossa ostaja, joka suostuisi pitämään tilan ratsutilana. Jolanda pyysi Mirjamia soittamaan mahdolliselle ostajaehdokkaalleen ja niinpä Mirjam soitti minulle josko tulisin katsomaan hänen serkkunsa Jolandan tilaa. Saimme kaikille sopivan päivämäärän sovituksi ja sovittuna päivänä sitten matkasin tilaa katsomaan.
Tilalle saapuessani minua oli pihamaalla vastassa Jolandan miehen lisäksi Mirjam, sillä Jolanda oli joutunut edellisenä päivänä sairaalaan eikä pääsisis esittelemään tilaansa kuten oli sovittua. Mirjam ja Jolandan mies kuitenkin esittelivät minulle tilan pääpiirteittäin ja kierroksen jälkeen olin sangen vakuuttunut kuinka paljon Jolanda ja hänen miehensä olivat saaneet aikaiseksi, joten siirryimme sisälle päärakennukseen neuvottelemaan hinnasta. Hinnasta jouduimme neuvottelemaan suhteellisen pitkään, mutta lopulta siitäkin päästiin sopuun ja niin tila siirtyi omistukseeni.
Stal Westerbroek ei itseasiassa koostuu vain yhdestä tallista vaan tilalle on rakennettu kolme pienempää tallirakennusta yksi friisiläisille, toinen gelderlandinhevosille sekä dutch harness horseille ja kolmas groningeninhevosille sekä hollannintyöhevosille. Kaikista talleista löytyy juoma-automaatein varustetut tilavat karsinat, varustehuone, kuivaushuone sekä rehuvarasto, minkä lisäksi ykköstallista löytyvät myöskin toimistotilat sekä tallin työntekijöiden taukohuone. Lantala on kaikille talleille yhteinen ja se löytyy kakkostallin takaa.
Tallien lisäksi tilan rakennuksiin kuuluvat vanha herraskartano, jossa isäntäväki asuu sekä tallin työntekijöille tarkoitettu sivurakennus, joka aiemmin toimi palvelijoiden asuntolana. Vieraat voivat yöpyä vanhassa vilja-aitassa joka on vieraita ajatellen pyritty kunnostamaan mahdollisimman mukavaksi ja sinne on tätä tarkoitusta vedetty sähköt, mutta juoksevaa vettä ei vanhoihin aittoihin ole vedetty, joten vieraat joutuvat käymään suihkussa joko päärakennuksessa tai sivurakennuksessa.
Rakennusten lisäksi tilan omistukseen kuuluu isopala maata, joka suurin osa on otettu hyötykäyttöön kun tilaa alettiin muuttaa ratsutilaksi. Tällöin tilan maille rakennettiin kirpeiden hollantilaisten syys-ja talvi-ilmojen varalta lämmitettävä maneesi, jossa on tilaa 50 katsojalle. Tämän lisäksi pari tallirakennuksia lähimpänä olevista lehmiaitauksista muutettiin moderneiksi ratsastuskentiksi, joita tilalta siis löytyy yhteensä kolme. Kuumillä kesäkeleillä, jolloin lämpötila kohoaa yli +30 asteen voi pulahtaa uimaan läheiseen Ijssel jokeen.