Wareham Leonidas sai alkunsa saatuani tilaisuuden käyttää corbinin oreja jalostukseen. Olo oli kuin karkki kaupassa selaillessani toinen toistaan hienompia oreja eikä kaikille minulta loytynyt edes puolisoa. Ayden HRW oriille minulta kuitenkin loytyi parikin tammaa ja loppujen lopuksi päädyinkin heittämään kolikkoa siitä mikä tammoista oriille päätyisi puolisoksi. Kyseinen tamma oli Leticia von Argen, joka edusti nykyaikana hieman tuntemattomampia sukulinjoja. Kumpikin ehdottamastani astutuksesta sopi myos corbinille ja niin tamma kaksikko matkasi Kingston Gårdiin astutettavaksi. Jäimme hermostuneena odottamaan kaksikon varsojen syntymää, mutta onneksemme kaikki sujui hyvin ja Leticia von Argen pyoräytti eräänä kesäkuun iltana maailmaan ruunikon orivarsan, joka sai nimekseen Wareham Leonidas, muinaisen Spartan kuninkaan Leonidas I mukaan.
Hoidettaessa Nitro on itseään täynnä ja sitä mieltä että kaikki tehdään joko hänen tavallaan tai sitten ei lainkaan. Ori tarvitseekin näin ollen jämäkän hoitajan, joka ei anna herran mielihaluille periksi. Ulkona hoidettaessa pysyy muutoin hyvin aloillaan, mutta tammojen ollessa lähettyvillä ei se kiinnitä lainkaan huomiota hoitajaansa keskittyessään liehittelemään tammoja. Hoitaja voikin tälloin joutua hyppäämään vikkelästi pois alta oriin yrittäessä päästä tammojen luokse. Karsinassa hoidettaessa on Nitro sidottava kiinni, sillä se on todellinen ikiliikkuja eikä pysy hetkeäkään aloillaan ja mikäli karsinan oven sattuu unohtamaan hetkeksikään auki herrahan karkaa siitä oitis omille teilleen. Ori ei kovin helposti anna itseään kiinni ja sillä on ikävänä tapana päästää ihminen ihan viereen ennen kuin se viskaa päänsä ylos ja juoksee ilkikurisesti hirnuen kauemmas. Nitro voisi pelata tätä kissa ja hiiri leikkiä vaikka loputtomiin joten paras tapa saada se kiinni on istuutua aloilleen ja odottaa että ori kyllästyy leikkiinsä ja tulee tutkimaan mikä kummallinen ihminen se tämä on joka vain istuu lattialla eikä yritäkään ottaa sitä kiinni. Varustettaessa melkoinen pullistelija, minkä lisäksi kuolaimien saaminen oriin suuhun mikäli niitä ei ensin ole lämmitetty on melkoinen haaste, sillä herra sylkäisee kylmät kuolaimet oitis suustaan. Ruokittaessa jaksaa joten kuten odottaa omaa vuoroaan, vaikka kuikuileekin karsinansa oven ylitse kärsimättomän näkoisenä. Eläinlääkäristä ja kengittäjästä ori ei pidä ja osaakin halutessaan tehdä näiden tyon hyvin hankalaksi, jolloin sitä pitelemään on tarvittu useampikin ihminen.
Talutettaessa Nitrossa onkin sitten pitelemistä ja sille olisikin erittäin suotavaa pistää orikuolaimet suuhun. Tämän herran taluttaminen ilman kuolaimia ei tule kysymykseenkään, sillä pelkkä riimu päässään ei siihen juuri kontaktia saa ja ori tekee ihan mitä lystää. Maastossa talutettaessa säikkyy helposti kaikkea tavallisuudesta poikkeavaa, vaikka kyseessä sitten olisi vain maahan pudonnut lehti, joten sen kanssa saa olla jatkuvasti varpaillaan. Tarhoille mentäessä Nitron kanssa saakin sitten pistää juoksuksi mikäli aikoo sen perässä pysyä. Muiden orien kanssa ei tule toimeen, sillä on aina haastamassa riitaa näiden kanssa. Tammoja herra taas liehittelee siihen malliin, että osalta niistä palaa hermo moiseen liehittelyyn, joten se tarhataankin suurimman osan ajasta yksin. Maneesissa ja kentällä talutettaessa pysyy suhteellisen hyvin taluttajansa käsissä joskin mikäli lähettyvillä on tammoja siitä tulee oikea kasanova ja se keskittyy yksinomaa näiden liehittelyyn. Juoksutettaessa Nitro on vähän sellainen vastarannankiiski ettei se haluaisi tyoskennellä hitaammissa askellajeissa, joten sen kanssa voikin joutua neuvottelemaan melkoisesti missä askellajissa milloinkin tyoskennellään. Lastattaessa ei ori ole se kaikkein helpoin tapaus ja sen kanssa joutuukin käyttämään hieman juonikkuutta, että sen sisälle traileriin saa esimerkiksi taluttamalla matkalle tulevan tamman traileriin ensin, sillä tammoja ori seuraisi vaikka kuuhun.
Ratsastettaessa Nitrossa onkin sitten pitelemistä ja alkuveryttelyissä saattaakin tuntua siltä kuin viritetyllä pommilla ratsastaisi niin täynnä patoutunutta energiaa se on. Yksi tapa päästä liioista energioista on viedä herra pienelle vauhdikkaalle maastolenkille ennenkuin sen kanssa yrittää tosissaan hommia tehdä. Nitro tarvitsee selkäänsä ratsastajan joka ei pientä vauhtia pelkää mutta on lisäksi jämäkkä eikä anna oriin metkuille periksi. Käynti irtonaista ja tahdikasta joskin voisi olla jäntevämpää. Ravi tahdikasta, lennokasta ja irtonaista. Laukka matkaavoittavaa ja tahdikasta joskin hieman jännittynyttä. Nitrolla on hyvä hyppytekniikka ja se osaa myoskin arvioida oikeat ponnistuspaikat, joten sen ratsastajan ei esteillä paljon muuta täydy tehdäkään kuin istua selässä ja pitää huolta siitä ettei touhu aivan kaahottamiseksi mene. Mikäli ori nimittäin rupeaa tukkaputkella kaahottamaan ei se paljon katso miten hypyt menevät ja puomit siinä rytäkässä usein vain lentelevät ympäriinsä. Erikoisesteet eivät pääsääntoisesti tuota herralle vaikeuksia, mutta pinkin värisistä esteistä herra ei pidä ja kieltääkin niillä herkästi ellei sitä aja reippaasti eteenpäin.
Kilpailuissa Nitro käy kuumana jos nyt nätisti sanotaan eikä tahtoisi pysyä sitten hetkeäkään aloillaan joten sen käsittely vaatiikin jos nyt ei ihan verta, hikeä ja kyyneliä niin läheltä liippaa. Muista kilpailualueen hevosista on ori pidettävä mahdollisimman kaukana, sillä se on kova haastamaan riitaa etenkin toisten orien kanssa. Lämmiteltäessä Nitrolla on vaikeuksia keskittyä itse tekemiseen, mutta mikäli sen kanssa pysyttelee lämmittelyalueen hiljaisessa päädyssä alkaa se yleensä vähitellen keskittyä ratsastajaansa. Mitään isoja hyppyjä sen kanssa ei kuitenkaan kannata lämmiteltäessä yrittää, sillä niihin oriin keskittyminen ei riitä. Portilla vuoroa odottaessa ori pureksii levottomasti kuolaintaan samalla aloillaan steppailen ja ratsastaja voi hyvin tuntea satulan läpi Nitron olevan valmis räjähtämään toimintaan. Radalla suorastaan puhkuu menohaluja ja ratsastajalla onkin toisinaan täysi tyo sen pitelemisessä. Kuitenkin kun herran saa unohtamaan menohalunsa ja keskittymään hyppäämiseen tavoittelee se usein kärkisijoja. Palkintojenjaossa kannattaa ruusuke suoraan ojentaa oriin ratsastajalle, sillä se ei pysy aloillaan niin että ruusukkeen sen suitsiin saisi kiinnitetyksi.