Tuulenpesän Kartano

Kaunon Tupla-Uuno

Sivujen hevonen on virtuaalihevonen eikä liity mitenkään kuvien hevoseen



@ kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

NIMI Kaunon Tupla-Uuno "Uuno" Rekisterinumero VH16-018-1172
SYNTYNYT 22.04.2016 (4 vuotta) ROTU, SUKUPUOLI Suomenhevonen-ori
väri punarautias SÄKÄKORKEUS 157 cm
OMISTAJA Tuulia T. VRL-00084 KASVATTAJA rukkanen,Kaunovaara
Koulutustaso ko Vaativa B SAAVUTUKSET KTK III,KV II, SV I

Kouluvarsojen ja -nuorten laatuarvostelu 20.06.2016
Rakenne: 7 Käynti: 4 Ravi: 3 Lisäpisteet: 1 Suku: 1
Yhteensä: 16p. KV-II

Suomenhevosvarsojen arviointi 3-vuotiaana 20.07.2016
rakenne 7,2, suku 10, käytöskoe 20, ratsastuskoe 6,7 + 10 = 53,9p SV-I

Syyskuun 2016 orien kantakirjaustilaisuus 30.09.2016
15 + 16 + 16 + 16 = 63p KTK-III

Kaunon Tupla-Uuno tuli meille Tuulenpesään innostuttuani parin vuoden tauon jälkeen taas suomenhevosista. Totesin hyvin pian nykymarkkinoilla lyhyt sukuisten suomenhevosten olevan muotia eikä minulta tallista löytynyt kuin pitkäsukuisia, joten päätin oitis ruveta lyhytsukuisten suomenhevosten hankintaan. Kaunovaaran omistajan rukkasen tarjotessa suomenhevosiaan ulkopuolisten jalostus käyttöön en voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi ja käytyäni kaikki tarjolla olevat hevoset läpi lähetin rukkaselle sähköpostia onnistuisivatko minulle mieleiset yhdistelmät. Tupla-Uunon isäksi valikoitui kouluruunani Tenholan Turhapuro, josta oli otettu viisi erää pakastetta talteen ennen ruunausta, josta olin jo hetken aikaa miettinyt varsan hankkimista, mutta sopivaa tammaa vain ei ollut tullut vastaan. Törmätessäni rukkasen omistamaan evm-sukuiseen koulutammaan Haavelilja olin kuitenkin myyty ja ehdotinkin rukkaselle, josko Haaveliljan voisi keinosiementää Turhapurosta otetulla pakasteella. Tämä sopi rukkaselle, joten onnistuneen keinosiemennyksen jälkeen jäimme kuumeisesti odottamaan Haaveliljan varsan syntymää. Valmistujaispäivänäni 22. huhtikuuta 2016 Haavelilja sitten putkautti maailmaan rautiaan orivarsan, jolle annettiin nimeksi Kaunon Tupla-Uuno erään Uuno Turhapuro tv-sarjan jakson mukaisesti.

Uuno on perinyt isänsä jääräpäisyyden, mutta Uunon kohdalla jääräpäisyys ei ylety ainoastaan selästä käsin työskentelyyn vaan valitettavasti myös maastakäsin käsittelyyn. Uunolle pitääkin heti tehdä selväksi kuka määrää tai ei hyvä heilu. Orilla onkin tapana tervehtiä karsinaansa ensimmäistä kertaa tulevia korvat niskaan liimattuna ja hampaat irvessä, mikä tosi on pelkkää näyttelyä, sillä herra lopettaa moiset temppuilut oitis kunhan sitä kunnolla komennetaan. Hoitajaltaan ori vaatii kuitenkin sen verran osaamista, että aivan pienten lasten tai aloittelijoiden hoidettavaksi siitä ei ole. Hoitotoimenpiteiden ajaksi Uuno olisi muutenkin viisainta sitoa kiinni, ettei ori pääse puuhailemaan omiaan ja yllättämään hieman varomatonta hoitajaa esimerkiksi yrittämällä liiskata tämän karsinan seinää vasten tai nappaista tätä käsivarresta. Uunon kanssa onkin näin ollen pysyttävä tarkkana eikä sille saa missään vaiheessa näyttää, vaikka pelottaisikin, sillä Uuno kyllä tietää kuinka pelotella pelokas hoitaja pois karsinastaan. Harjaus on Uunon mielestä lähinnä pakkopullaa eikä ori jaksakaan seisoa puunattavana kovinkaan pitkään. Kaikeksi onneksi Uunolle riittää useimmiten pikainen viiden minuutin harjaus, sillä oriilla ei ole sen suurempaa taipumusta tarhassa piehtarointiin. Päin vastoin Uuno itseasiassa vihaa kaikkea veteen ja kuraan liittyvää ja kiertää usein pienetkin vesilammikot kaukaa. Tämä tosin tarkoittaa myös sitä, ettei oriin peseminen ennen kilpailuita ole ihan helppoa, sillä herra kyllä laittaa vastaan kaikin mahdollisin keinoin mitä sen päähän juolahtaa. Varusteet Uuno antaa onneksi laittaa ongelmitta, mutta pinteleiden laitto voi olla tuskaista, sillä ori liikehtelee kokoajan varusteita laitettaessa, koska sillä olisi kova kiire päästä jo ulos. Talutettaessa Uuno testaa taluttajansa valppautta tekemällä äkkinäisiä hyppyjä sivuille muka säikkyen puskissa piileskeleviä vihreitä miehiä, mutta seuraa muuten kiltisti taluttajansa perässä. Muiden hevosten seurassa herra ei viihdy eikä pidä omaan tilaansa tunkeutujista olivat nämä sitten oreja tai tammoja vaan häätää kaikki yhtälailla läheltään pois ellei sitten kyseessä ole kiimainen tamma, joille ori kyllä pitää seuraa enemmän kuin mielellään.

Ratsastettaessa Uuno vaatii jämerän ja itsepäisen ratsastajan, joka ei anna jääräpäiselle oriille tuumaakan periksi edes silloin kun herra saa päähänsä testata ratsastajansa valppautta muka säikähtämällä maneesin kulmissa piileksiviä vihreitämiehiä tai hyppimällä muuten vain sivulle. Uuno ei näin ollen olekaan mikään aloittelijoiden ratsu, mutta saadessaan selkäänsä kokeneen ratsastajan, joka näyttää herralle heti kaapinpaikn, sukeutuu oriista melkoinen kouluratsu kunhan sen mielenkiinnon on ensin saanut täysin siltä vaadittavien tehtävien pariin. Tästä johtuen Uunon kanssa kannattaakin vaihdella siltä pyydettyjä harjoituksia runsaasti, ettei oriin keskittyminen pääse luiskahtamaan muihin kuin käsillä oleviin asioihin. Oriilla on sangen mukiinmenevä askellus, jossa ratsastajan on mukava istua ravissakin, mutta kaikkein näyttävimmästä päästä herran askellus ei valitettavasti ole. Uuno ei myöskään putoa muotoon heti ratsastajan kerätessä ohjat vaan ratsastaja saa tehdä ihan kunnolla töitä ennen kuin ori saadaan kulkemaan selkä pyöreänä ja kaula kauniisti kaarella. Kouluratsuna Uuno on kuitenkin ollut todella nopea oppinen, minkä johdosta sen kanssa onkin edetty suhteellisen nopeasti aina Vaativa B-tasolle asti, joskin kotipuolessa orii suoriutuu myös joistakin Vaativa A-asioista. Uunoa voisikin näin ollen sanoa hyvällä omalla tunnolla lahjakkaaksi kouluratsuksi, mutta valitettavasti vain ori on erittäin vaativa ratsastajansa suhteen eivätkä edes kaikki kokeneet ratsastajat voi ratsastaa itsepäisellä, mutta herkkäsuisella oriilla. Uuno on nimittäin todella herkkäsuinen, minkä vuoksi sillä saakin pitää vain aivan minimaalisen tuntuman suuhun. Pohjeapujen kanssa Uuno ei onneksi ole aivan yhtä herkkä vaan pohjeavut voi antaa oriille aivan huoletta hieman voimakkaamminkin, sillä aivan hiuksen hienoja pohjeapuja Uuno ei noteeraa milläänlailla.

i. Tenholan Turhapuro ii. A.R Taikuri iii. Joukahainen
iie. Tuuvakan Sulosointu
ie. Onniina iei. Paroni
iee. Pirttiharjun Justiina
e. Haavelilja
KTK II
ei. Ajannäyttäjä eii. Iso-Iisoppi
eie. Juolukka
ee. Haaveena eei. Tähtimön Sirius
eee. Heinätähtimö

03.01.2017 sh-t Tuulenpesän Uino (e. Riikinnevan Vedenneito)
15.05.2017 sh-o Runon Untamo (e. Kanervarannan Malva)
29.05.2017 sh-t Kaunon Helmililja (e. Kaunon Helmetär)

KRJ
ainoastaan sijoitukset
01 01.09.2016 Heljävirta lk 06: Vaativa B Kutsu 05/40
02 02.09.2016 Heljävirta lk 06: Vaativa B Kutsu 04/40
03 02.09.2016 Ros Cirein lk 04: Vaativa B Kutsu 05/30
04 04.09.2016 Heljävirta lk 06: Vaativa B Kutsu 06/40
05 07.09.2016 Heljävirta lk 08: Vaativa B Kutsu 02/40
06 09.09.2016 Heljävirta lk 08: Vaativa B Kutsu 02/40
07 12.09.2016 Heljävirta lk 06: Vaativa B Kutsu 03/40
08 13.09.2016 Ros Cirein lk 04: Vaativa B Kutsu 05/30
09 15.09.2016 Heljävirta lk 06: Vaativa B Kutsu 05/40
10 16.09.2016 Heljävirta lk 06: Vaativa B Kutsu 04/40
11 17.09.2016 Heljävirta lk 06: Vaativa B Kutsu 02/40
12 18.09.2016 Heljävirta lk 06: Vaativa B Kutsu 05/40
13 19.09.2016 Ros Cirein lk 04: Vaativa B Kutsu 04/30
14 20.09.2016 Ros Cirein lk 04: Vaativa B Kutsu 02/30
15 27.09.2016 Heljävirta lk 08: Vaativa B Kutsu 04/40
16 30.09.2016 Heljävirta lk 08: Vaativa B Kutsu 03/40
17 03.10.2016 Kuuralehdon Hevostila lk 04: Vaativa B Kutsu 02/40
18 06.10.2016 Kuuralehdon Hevostila lk 04: Vaativa B Kutsu 03/40
19 08.10.2016 Ros Cirein lk 06: Vaativa B Kutsu 01/40
20 10.10.2016 Ros Cirein lk 06: Vaativa B Kutsu 05/40
21 13.10.2016 Ros Cirein lk 06: Vaativa B Kutsu 03/40
22 15.10.2016 Ros Cirein lk 06: Vaativa B Kutsu 01/40
23 18.10.2016 Ros Cirein lk 06: Vaativa B Kutsu 05/40


24 19.10.2016 Mörkövaara lk 06: Vaativa B Kutsu 02/40
25 22.10.2016 Ventos lk 04: Vaativa B Kutsu 01/39
26 27.10.2016 Ventos lk 04: Vaativa B Kutsu 05/39
27 05.11.2016 Ros Cirein lk 04: Vaativa B Kutsu 03/40
28 08.11.2016 Metsovaara lk 06: Vaativa B Kutsu 05/40
29 14.11.2016 Mörkövaara lk 04: Vaativa B Kutsu 06/40
30 15.11.2016 Mörkövaara lk 04: Vaativa B Kutsu 05/40
31 16.11.2016 Metsovaara lk 06: Vaativa B Kutsu 06/40
32 18.11.2016 Metsovaara lk 06: Vaativa B Kutsu 04/40
33 19.11.2016 Mörkövaara lk 04: Vaativa B Kutsu 06/40
34 29.11.2016 Metsovaara lk 06: Vaativa B Kutsu 03/40
35 30.11.2016 Metsovaara lk 06: Vaativa B Kutsu 03/40
36 02.12.2016 Vähäpelto lk 04: Vaativa B Kutsu 03/40
37 04.12.2016 Vähäpelto lk 04: Vaativa B Kutsu 03/40
38 07.12.2016 Mörkövaara lk 04: Vaativa B Kutsu 04/40
39 24.12.2016 Kilpailukeskus Stewart lk 05: Vaativa B Kutsu 03/84
40 30.12.2016 Kilpailukeskus Stewart lk 05: Vaativa B Kutsu 04/84
41 30.12.2016 Romilly lk 04: Vaativa B Kutsu 05/70
42 31.12.2016 KRJ Cup Ventos lk 05: Vaativa B Kutsu 06/213
43 22.02.2017 Romilly lk 02: Vaativa B Kutsu 03/40
44 23.02.2017 Romilly lk 02: Vaativa B Kutsu 06/40
45 25.02.2017 Romilly lk 02: Vaativa B Kutsu 02/40
46 26.02.2017 Romilly lk 02: Vaativa B Kutsu 01/40
47 27.02.2017 Romilly lk 02: Vaativa B Kutsu 01/40

PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET

13.10.2016 Kouluvalmennus
Joukon kylmäverivahvistusta Uunoa kutkutti enemmän muiden tekemisten tarkkailu kuin omien töppösten eteenpäin laittaminen. Edellä viipottaneen dynamiittipötkön energia ei kuitenkaan tarttunut nuoreen oriin, vaan ratsastaja sai etsiä itse keinot parantaakseen ratsunsa halukkuutta liikkua eteenpäin. Tuulia säilytti kevyen otteen ratsastuksessaan. Hieman hitaanpuoleisesti toimineen orin kanssa oli tärkeää, että se herkistyisi kuuntelemaan apuja, eikä niin, että ratsastaja jäisi kärsimättömänä paukuttelemaan pohkeella. Vaikka Uuno meni ensiksi kaarevat urat ja kulmat hieman lapaa puskien, se alkoi pehmittyä avuille kuuntelemiselle Tuulian sinnikkään ja rauhallisen ratsastuksen myötä. Kun oma juttu alkoi kiinnostaa muiden puuhia enemmän, löytyi käynnissä ja ravissa kohtuullisen hyvä, hevoselle sopiva tahti. Laukassa on vielä jonkin verran työstettävää, mutta se tulee varmasti paranemaan, kun tasapaino kehittyy.
Valmentaja: Thomas Sund

21.05.2017 Kevätmaasto Kaunovaarassa (kirjoittaja: rukkanen)
Sunnuntain ryhmä oli viikonlopun suurin. Tuulia oli jo kolmatta kertaa mukana ja Milja toistamiseen. Nämä kaksi pääsivätkin taas porukan etuosaan. Elli lähti pitämään perää Viehättävän Ulpun kanssa, minä taas vedin laumaa Hiiden Haprolla. Kokoonpano oli siis seuraava, Hapro, Tupla-Uuno, Riemueetu, Eemil, Huurre, Surunmurtaja ja Haavehelinä sekä viimeisenä Ulpu. Kahdeksan hevosen jono lähti tallipihasta suoraan kohti metsätietä. Tällä kertaa otettaisi hieman haastavampi reitti, joka kulkisi pitkän pätkän lähes umpimetsässä. Ihan ratsastettava reitti se olisi, mutta vaatisi hieman vähemmän vauhtia, enemmän keskittymistä myös ratsastajilta. Huikkasin, että nyt varokaa päitänne ja antakaa hevosten kävellä rauhassa. Metsätieltä poikkesimme pienelle polulle, joka johti havumetsään. Hapron tasaisen varma askel johti laumaa eteenpäin. Takana Elli piti Ulpun kanssa huolen ettei jonon loppupää eksyisi. Ehdin välillä katsella taakseni sen verran, että näin jonoon tulleen hieman enemmän etäisyyttä hevosten välille. Hevoset kyllä osaisivat seurata toisiaan, näköyhteys säilysi metsässä vaikka puusto tihenikin välillä. Kuljimme metsikössä varmaan vartin verran. Se tuntui pidemmältä ajalta kun oli pakko mennä hitaasti.

Metsäpolulta takaisin tielle päästässämme odotin hetken Hapron kanssa, jotta koko jono oli vihdoin tiellä. Tästä voisimme aloittaa pitkän ravipätkän, joka johtaisi samalle mäelle missä olimme kahden muun retken aikana laukanneet. Hapron raviaskel oli pitkä, mutta muut orit pysyivät helposti perässä. Tuutu näytti jäävän hieman jälkeen muista, tammaa ei ilmeisesti huvittanut pistää vauhtia. Se ei kuitenkaan suostunut päästämään Helinää ohitse, joten tammat kulkivat perässä hieman hitaammin. Lähestyimme laukkamäkeä, annoin merkin ratsastajille ja annoimme palaa. Kavioiden kopina täytti ilman kun kahdeksan hevosta lähti laukkaan. Nyt Tuutustakin löytyi sopiva vaihde ja se paineli menemään niin kovaa vauhtia, että meni Huurteen ohi. Helinä kiri myös Huurteen vierelle. Hapro piti hyvää etumatkaa vaikka muut orit ottivatkin kiriä sen imussa. Pienikokoinen Reetukin pinkoi sen mitä lyhyistä jaloistaan pääsi. Tuutu oli mäen päälle saapuessaan ohittanut niin Eemilin kuin Reetunkin ja tavoitteli Uunoa. Hidastimme ratsumme ja kokosimme jonon takaisin entiseen järjestykseen. Varsinkin Uuno ja Tuutu olisivat vielä halunneet jatkaa vauhdikkaasti eteenpäin. Käyntipätkä tuli siis oikein sopivaan kohtaan. Onneksi ratsastajat olivat napakoita eivätkä hevoset saaneet tahtoaan läpi.

Laavulla oli jo nuotio tulilla. Matti oli ajanut sinne mönkijällä etukäteen ja laittanut kaiken valmiiksi. Söimme hyvällä ruokahalulla, hevoset pysyivät rauhallisina paikoillaan eikä kukaan aiheuttanut sen suurempaa hämminkiä. Tällä kertaa Matti sai kertoa oman versionsa tarinastamme. Sitä oli hauska kuunnella kun oli edellisellä reissulla antanut oman tarinansa ja nyt sai reissulaisten ohella kuunnella toista vinkkeliä. Ruokailun, tarinoinnin ja oleskelun jälkeen siirryimme takaisin satulaan ja paluumatkalle. Menimme nyt koko matkan leveää metsätietä pitkin, joten pystyimme taas ottamaan vauhdikkaampia pätkiä. Hevoset eivät innostuneet nyt niin kovaan kisaan kuin aiemmin, joten meno oli melkoisen rentoa ja ratsut pysyivät käsissä. Saattoi siellä välissä joku vähän innostua, muttei innostanut muita kovempaan menoon.

Kotipihassa kiitin vuolaasti kevätmaastoon osallistuneita.

19.11.2017 Kouluvalmennus (valmentaja SV)
Energinen Uuno tepasteli uralla pätevä ilme naamallaan.
”Tänään treenataan vähän kokoamista. Testaillaan, että kuinka pitkälle hevonen pääseekään kokoamaan itseään”, selitin alkuun. ”Saat tulla ensin kahdeksikkoa niin, että laukkaat kaarteet aivan tavallista harjoituslaukkaa, mutta siirrytkin raviin hiukan ennen kahdeksikon keskipistettä ja yrität koota Uunoa mahdollisimman paljon.”
TuuliaT ratsasti kaarteet huolellisesti ratsua taivuttaen, mutta siirtymisissä Uuno lipsahti pois peräänannosta, jolloin kokoaminen tuli vähän myöhään. Sen lisäksi ori alkoi näkemään vihreitä miehiä maneesin seinille hyppimässä. ”Ahaa, nyt se alkaa pelleilemään, kun siltä vaaditaan jotakin”, totesin nuhaisella äänelläni.
Pyysin ratsukkoa tulemaan tehtävän uudelleen. Toisella kerralla TuuliaT pysyi jämerämpänä, eikä Uuno päässyt keskittymään ulkopuolisiin häiriöntekijöihin. ”Nyt näytti hyvältä! Seuraavaksi voidaan lisätä vaativuustasoa. Saat tulla laukassa kolmikaarista kiemurauraa niin, että aloitat tehtävän astetta kootummassa laukassa, siirryt hiukan ennen keskimmäistä kaarretta harjoituslaukkaan, vaihdat laukan ja poistut harjoituksesta siinä teidän kootussa laukassa. Ei vaadita hevoselta liikoja”, selitin.
Uuno kokosi laukkaa paljon paremmin, kuin ravia. Laukan vaihtamisessa oli hiukan ongelmia TuuliaT:n valmisteluvirheiden vuoksi, mutta se tehtävän yty, eli kokoaminen, sujui hyvin, joten en jäänyt kiinni epäonnistuneeseen vaihtoon. ”Hyvä, ratsastit varsinkin viimeisen kaarteen hienosti ja ylläpidit laukan hyvin”, kehuin. ”Voit vaihtaa suuntaa ja tulla saman toisesta suunnasta, jonka jälkeen harjoitellaan kokoamista lisää pohkeenväistöjen avulla.”
Toiseen suuntaan Uuno ei taipunut yhtä hyvin, mutta kokoaminen sujui kuitenkin hienosti, joten päästin ratsukon suorittamaan seuraavaa tehtävää, eli ympyrän koon muuttelua väistöillä. Ratsastajalla oli ongelmia oman kropan suoruuden kanssa, mutta koska Uuno pääsi tehtävän aikana työnteon makuun ja työskenteli hyvin, annoin ratsukon tehdä loppuverryttelyt.