Wareham Wolfrick sai alkunsa tuttavani Vibajan tarjotessa tallinsa Kingsvalleyn hevosia ulkopuoliseen jalostukseen eräällä usein vierailemallani foorumilla. Tarjolla oli toinen toistaan hienompia oreja ja tammoja, joten sovinkin Vibajan kanssa useammasta yhdistelmästä omille tammoilleni, joista syntyneistä varsoista valtaosa oli kuitenkin tarkoitus laittaa myyntiin. Tästä poikkeuksen teki tulisieluisen Weltig SWA varsa, jonka olin jo etukäteen suunnitellut jäävän Warehamiin. Puolisoksi kapinalliselle oriille valikoitui kilttiäkin kiltimpi Candy-Flavor Chai, jonka luonteen toivottiin tasapainottavan Weltig SWA:n kapinallista luonnetta niin ettei varsa olisi luonteeltaan mikään demoni. Kaikki ehdottamani yhdistelmät sopivat Vibajalle, joten astutuksen tapahduttua jäimme mielenkiinnolla odottamaan varsan syntymää. Eräänä kirpeänä mutta aurinkoisena joulukuun aamuna Candy-Flavor Chai sitten pyoräytti maailmaan terhakan orivarsan, joka sai nimekseen Wareham Wolfrick. Nimi Wolfrick on saksalaista alkuperää ja tarkoittaa susien hallitsijaa.
Hoidettaessa Suden kanssa saa jatkuvasti olla valppaana, sillä herran kanssa ei koskaan tiedä mitä siltä voi odottaa. Toisinaan ori saattaa tulla vastaan hampaat irvessä kun sen karsinaan astuu kun taas toisinaan se vain tyytyy vilkaisemaan tulijaa välinpitämättomän näkoisenä. Ulkona hoidettaessa pysyy hyvin aloillaan eikä juuri temppuile paitsi jos toinen hevonen tulee liian lähelle tälloin ori saattaa yrittää potkaista. Karsinassa hoidettassa ehdottomasti sidottava kiinni, sillä Susihan ei vapaana ollessaan pysyy lainkaan aloillaan. Harjattaessa ori ei ole mitenkään herkkähipiäinen vaikka se välillä teeskenteleekin että pieninkin hipaisu on liikaa sen herkälle hipiälle. Varustettaessa sylkäisee kuolaimet oitis suustaan mikäli ne laittaa kylminä sen suuhun ja satulavyotä kiristettäessä se näykkäisee hoitajaansa mikäli vyo kiristetään liian nopeasti. Ruokittaessa jokseenkin kärsimäton ja pitää melkoista mekkalaa kunnes saa ruokansa eteensä. Herra on myoskin hyvin suojeleva ruokaansa kohtaan eikä sen karsinaan olekaan menemistä Suden syodessä ellei halua maistaa oriin hampaita. Kengitettäessä ei haluaisi sitten millään pitää jalkaansa ylhäällä koko kengityksen ajan. Eläinlääkäriä inhoaa intohimoisesti ja ori onkin joskus pitänyt joskus jopa rauhoittaa mikäli se on tarvinnut rokotuksia vaativampia toimenpiteitä kuten laser-hoitoa.
Talutettaessa Suden kanssa ei pelkällä riimulla pärjää, sillä ori harvemmin kulkee kuuliaisesti taluttajansa vierellä vaan on kokoajan keksimässä jotain kommervenkkiä taluttajansa päänmenoksi. Mikäli herra sattuisi irti pääsemään leikkii se hyvän tovin kissaa ja hiirtä taluttajansa kanssa ennenkuin antaa ottaa itsensä kiinni ellei herraa sitten saa ahdistetuksi nurkkaan ja siten kiinni. Maastossa talutettaessa Susi sitten on säikkyvinään pieniä vihreitä miehiä jotka sitä metsästävät ilmeisesti jokaisen puskan kohdalla kuin myos kaikenlaisia vastaantulevia ajoneuvoja polkupyoristä rekkoihin menivätpä nämä miten hitaasti tahansa sen ohitse, joten tiukkaote ohjista on tarpeen. Tarhoille mentäessä onkin sitten katsottava ettei tule ylijyrätyksi, sillä ori ei paljon katsele kenen yli se juoksee kunhan pääsee tarhaan nopeasti. Muiden hevosten kanssa herra ei oikein tule toimeen, sillä useimmat eivät yksinkertaisesti siedä sen päällepäsmärointiä joten haavereilta ei vältytä mikäli oriin pistää tarhaan toisen uppiniskaisen hevosen kanssa. Kentällä ja maneesissa talutettaessa tuijottelee kulmia sen näkoisenä että sieltä hyppäisi minä hetkenä tahansa menninkäinen sen päälle joten tiukka ote riimunnarusta on tarpeen. Juoksutettaessa ei ole varsinaisesti siitä kaikkein yhteistyohaluisimmasta päästä mutta kunhan sen kanssa vain pysyy tiukkana alkaa orikin yleensä lopulta kuunnella vaikkakin niskojaan nakellen. Suden lastaaminen ei sekään suju ongelmitta, sillä orihan inhoaa traileria enemmän kuin mitään muuta, joten sen lastaaminen onkin tyon ja tuskan takana. Oriin lastausta ei näin ollen kannatakaan jättää viime tippaan vaan sen suostuttelemiseen on hyvä varata runsaasti aikaa sekä mieluusti useampi käsipari siltä varalta että herran joutuu tyontämään traileriin.
Ratsastettaessa Susi vaatii selkäänsä ehdottomasti kokeneen ja varman ratsastajan joka ei aivan vähästä säikähdä sillä koskaan ei tiedä, mitä juonia herra on punomassa ratsastajansa menoksi. Ohjia tämän kanssa ei parane jättää loysälle, sillä ori on tehnyt sitäkin että se on kääntänyt päätään ja napannut loysällä roikkuvat ohjat ratsastajansa käsistä ja pistänyt sitten ranttaliksi. Tarpeetonta sanoakaan että Sutta on ohjattava määrätietoisin ja napakoin ottein tai ei hyvä heilu. Ori vaatii myoskin hieman normaalia voimakkaammat avut jotta sen saa kuuntelemaan. Käynti aktiivista, mutta saisi olla rennompi selästä sekä irtonaisempi lavoista. Ravi tahdikasta ja rentoa mutta lyhyttä sekä takajalat voisivat tulla paremmin alle. Laukka tasapainoista ja rytmikästä. Esteratsuna Susi on herkästi kuumenevaa sorttia eikä ole aivan itsestäänselvyys saako oriille ajettua pidätteet läpi vai ei alkulämmittelyn aikana. Mikäli ei kannattaa varautua melkoisen villiin menoon jolloin puomitkin todennäkoisesti lentelevät ympäriinsä. Mikäli Sudelle kuitenkin onnistuu saamaan pidätteet läpi ja oriin kunnolla kuulolle on se oikeasti todella osaava esteratsu. Ori hyppää hyvällä tekniikalla yli esteestä kuin esteestä ja se myoskin kääntyisi vaikka kolikon päällä joten sen kanssa voikin ottaa vähän riskejä teiden valinnan suhteen.
Kilpailuissa Susi on jokseenkin levoton minkä vuoksi se pyritäänkin pitämään tallialueen laitamilla kaukana pahimmasta häslingistä. Oriilla on kilpailuissa usein mukana myos yksi tallikissoista joka usein kotonakin nukkuu oriin selässä, joten kissan läsnäolo hieman rauhoittaa Sutta. Muihin kilpailualueen hevosiin herra ei suhtaudu järin ystävällisesti ja mikäli joku uskaltautuu turhan lähelle saa tämä maistaa kaviosta. Lämmiteltäessä hieman huolimattomasti esteiden yli keskittyen lähinnä pälyilemään muita lämmitteleviä ratsukoita. Portilla parhaimminkin luonnehtien levoton eikä odottaminen nyt muutenkaan ole sen juttu. Radalle päästessä voikin tuntea oriin olevan täynnä patoutunutta energiaa joka vain odottaa ulos pääsyä. Mikäli Suden energiat saa kuitenkin pidettyä kontrollissa selviää se yleensä kunnialla maaliin asti. Palkintojenjaossa ori keskittyy keikistelemään kameroille joten ruusukkeenkin saa poikkeuksellisesti kiinnitettyä ongelmitta sen suitsiin. Kunniakierroksella herraa voi olla vaikea saada hidastamaan hitaampiin askellajeihin eikä ole aivan tavatonta että Susi pitää kääntää voltille jotta sen saa hidastamaan.